Ihan vaan jatkoa eiliselle
Kaunis, täydellinen, pinnallinen, arviointikyvytön ja kaikinpuolin omassa täydellisessä kuplassaan asuva Johanna kiittää jälleen anonyymisti kommentoineita keskusteluista ja sulkee heidät tulevien keskustelujen ulkopuolelle. Ikävä kyllä. Siis oikeesti ikävä kyllä, ehdin jo vähän nauttia teidän (suurimmaksi osaksi) tosi kivasta seurasta <3
Sama Johanna, joka myöskin on ennakkoluuloinen ja sairauksista täysin tietämätön poseeraaja eikä kestä minkäänlaista säröä täydellisyyteensä, on pohtinut tätä taloa niiiiin himpskutin paljon, ettei mitään rajaa. Jutellut kavereiden ja kiinteistövälittäjien kanssa. Sopinut näytön -ja omistajien kanssa juttelun huomiselle. Ei tätä nyt kuitenkaan voi ohittaa näkemättä kunnolla ja kuulematta miten nykyiset omistajat kokevat naapurinsa.
Jos joku loukkaantui mun eilisestä kirjoituksesta niin okei, tasoissa ollaan. Sillä erotuksella, että minä puhun reilusti omalla naamallani kun taas vastaaottamani aika karu analyysi tulee pääsääntöisesti kommentoijilta, jotka eivät halua paljastaa henkilöllisyyttään.
Ja hei käsi sydämelle, arvostelijat. Kuka teistä olisi epäröimättä ostanut talon? Tai edes harkinnut, kuten me nyt alkujärkytyksestä toivuttuamme teemme. Kuka ei olisi pettynyt huomatessaan, että ostovalmiin unelmatalon naapurissa on psyykkisesti hankalasti sairaiden hoitopaikka?
lähettänyt Johanna @ 17.47
113 kommenttia
113 kommenttia:
Hyvä veto kysellä vielä lisää, ettei jää kaihertamaan. Ihana talo :)
Onpa ihana talo! Hyvä että kyselette vielä lisää, ettei jää vaivaamaan.
Halit sinne ja mukavaa viikkoa! <3
Jaa, vaikea kysymys. Tuo talo on ihan täydellinen ja ostaisin kyllä itselleni, mutta nuo äänekkäät naapurit voisivat häiritä perhe-elämääni.
Itse työskentelen hoitajana mielenterveyspotilaiden kanssa ja olen tottunut heidän ääniinsä, mutta en asuisi heidän naapurissa, en millään.
Mua niin harmittaa teidän puolesta! Isojen lasten kanssa vois olla eri asia, mut pienten kanssa kieltämättä aika hankala asua, kun lasten pään sisään ei pääse eikä osaa selittää kaikkia asioita, jotka niistä saattaa tuntua pelottavilta (nimim. pelkäsin pienenä muumeja ja pölynimuria...).
Mua ärsyttää noi anonyymit niin sairaan paljon! En voi sanoa, ettenkö mäkin olisi ehtinyt ajatella sitä "no mut jonkun on sairaidenkin naapurina asuttava ja ihmisten pitäis sietää toisiaan paremmin"-ajatusta, mut ymmärrän kyllä perustelut tosi hyvin ja etenkin, jos kyseessä ei ole vain vammaisten hoitokoti vaan nimenomaan syyntakeettomien ja vaarallistenkin asuinpaikka. Onneksi anonyymi-ongelma on pysynyt kurissa anonyymien kommenttien kieltämisellä!
Noi ikävät anonyymi-kommenttaattorit vois harkita itse tuollaiseen lataamoon hakeutumista...mur...siis kaikkien unelmahan on saada hullujenhuone (taimikälienytonkaan)naapuriin...eihän se tietenkään haittaa jos itselle olisi hoitopaikka lähellä..Älä välitä Johanna-vain te itse tiedätte parhaiten mitä haluatte! Ja ihan kybällä etsitään teille ihanaa taloa täällä !
Ihanalta näyttää tuo talo! Me asuttiin vaikeasti vammaisten (ja nyt uuden kodin lähelle rakennetaan samanlainen) palvelukoti. Ja sieltäkin kuului sitä huutoa ja herätti ihmetystä lapsissa. Toisaalta aattelin niin, että hienoa, että muksut oppii erilaisuudesta.
Mut joo, onhan toi psyykisesti sairaiden paikka vähän eri juttu. Ite oon psykiatrian puolella työskennellyt ennen nykyistä kouluani ja kieltämättä jos naapurissa on äänekkäitä Sch:ta sairastavia voi tuntua joskus epämiellyttävältä. Aattelen silleen, että jos lääkitys on kohdallaan ni no worries ja akuuteimmassa vaiheessa olevat on varmaan sairaalassa. Mut mistäs sitä naapurina tietää onko ne lääkitykset kohdillaan vai ei.
Mutta.
NIMBY ilmiöstä (not in my back yard) puhutaan paljon ja paheksutaankin. Silti aika moni ajattelee niin vaikka ei sitä ääneen sanoisikaan. Itsestäni tunnistan ihan saman, enkä kyllä muuttais varmaankaan alkoholisti asuntolan naapuriin...
Mutta hyvä että katotte loppuun asti :)
Talo näyttää kyllä tosi söpöltä!!! Varmasti harkitsemisen arvoinen :)
Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.
mikä meitä ihmisiä täällä nettimaailmassa oikein vaivaa? Miksi pitää purkaa omaa pahaa oloaan haukkumalla muita? Tuleeko oma olo ikävistä sanoista yhtään sen paremmaksi? en usko.
Hyvä juttu kysellä entisiltä asukkailta miten he ovat naapuriot kokeneet ja kuinka levotonta siellä oikeasti on. Lapset on yllättävän sopeutuvia (lastenhoitoalalla töissä ja kaikenmoista nähnyt) joten en uskoisi että pelkistä äänistä kauheita traumoja helpostikaan saisi, etenkin jos vanhemmat näyttävät mallia ettei ole mitään pelättävää, vaikka onkin erilaiset naapurit. Asia erikseen jos naapurusto on sitten muuten vaarallista, niinkuin muinoin oma kokemus vastaavasta oli.
Joko taloanke tuon keskustelun jälkeen tyssää siihen että ajatus tuntuu entistä huonommalta.. tai sitten saatte hyvän talon, erikoisilla naapureilla kohtuuhintaan, koska muut pelkäävät niitä naapureita enenmän.
Just joo näitä anonyymejä. Helppo on arvostella, jos ei yhtään yritä asettua toisen tilanteeseen. Varmasti jokainen pettyisi ja jopa pelästyisi, jos unelmatalon vieressä on vaikeasti psyykkisesti sairaiden hoitotalo. Sanoisin, että se on normaalireaktio varsinkin, jos on vielä lapsia. Sinänsä ihan hyvä idea vielä jutella entisten omistajien kanssa. Ei ainakaan jää jossiteltavaa myöhemmäksi. Tsemppiä talon etsintään!
Herttaisen näköinen talo jo pelkästään ulkoa ja varmasti sisältä ihanasti kodikas...kannattaa aivan varmasti vielä selvittää faktat naapureista, jos vaikka kuitenkin???? Onnea...ja äh kun ihmiset ovat tollasii...älä välskää:)
Et kai sä nyt ihan tosissasi mene katsomaan jotain taloa joidenkin anonyymien kommenttien takia....hmmmmmm....Johan se Paasikivi? sanoi että "Tosiasioiden tunnustus on viisauden alku". Ei ole mitään vikaa tehdä päätöksiä oman perheensä parhaaksi. Se on se äidin (ja isin duuni) ja aina siitä ei tule pelkkää kiitosta.
Ihanan lupaavan näköinen talo muuten!
Mä annan täällä sulle myös tukea kestää noita anonyymejä. Kummallisia kommentteja. Jotenkin tulee sellainen olo, että ihmiset purkavat omaa pahaa oloaan tätä kautta. Älä ota itseesi. Samat anonyymit kommentoivat ihan yhtä typerästi muissakin blogeissa. Ei heidän "vihansa" kohdistu vain sinuun. Tottakai kaikki tajuamme (anonyymit vain eivät siis tajua) että jokaisella ihmisella on myös murheensa, mutta tässä blogissa keskitytään sairauskertomuksian ym. sijaan muihin asioihin. Sen vuoksi tämä blogi onkin juuri niin ihana. Minä luen tätä sen vuoksi, että täällä on kauniita kuvia, mukavia asioita ja saan tästä niin hyvän mielen. Yleensä lueskelen blogiasi illalla kun odotan lasteni nukahtavan. Jatka kirjoittelemista! Meitä blogistasi pitäviä on niin paljon!!!
Just joo. Pitihän se arvata, että joku on taas aukonut täällä naamaansa...
Täysijärkiset aikuiset varmaan ymmärtää, että missä täällä mennään. Niin arvokas kuin jokainen ihmiselämä onkin, on joukossamme kuitenkin niitä, joita pitää vartioida ja pelätä. Itselläni on suvussa kehitysvammaisia ja psyykkisesti sairaita olen hoitanut myös. On kuitenkin eri asia asua keskellä sitä mielen kaaosta, kuin jeesustella sivusta.
Jokainen täysijärkinen äiti miettii omien lastensa turvallista kasvuympäristöä. Jos ei mieti, niin sellaisille äideille pitäisi sitten varmaan kanssa järjestää jokin hoitolaitos!
Tsemppiä sinne. Minustakin olisi mielenkiintoista kuulla, miten talon nykyiset omistajat ovat asian kanssa eläneet.
Anonyymit saa olla ihan omassa kastissaan...
Pienen lapsen äitinä sanoisin että mulla olisi ihan samanlaiset tuntemukset kuin sulla, musta jotenkin tuntuisi vaikealta muuttaa mielisairaalaan viereen. Varsinkin jos kiljuminen kuuluu niin hyvin kuin mitä te kävelyllä kuulitte.
(Ja ehkä vähän sen vuoksi että mielisairaat nyt ovat hiukan arvaamattomia...)
Voi jestas, mitä mulkkuja ihmiset osaavatkaan olla. Tämä oli todella osuva kirjoitus! Suorastaan v*tuttaa, kun aletaan VÄLITTÖMÄSTI arvostella, vaikka itse oltaisiin todnäk reaalitilanteessa täsmälleen samaa mieltä. Harvoin sappeni blogeja lukiessa kiehahtaa, mutta nyt verenpaineeni luultavasti kipusi muutamia pykäliä. Minua ainakin arveluttaisi - etenkin, jos potilaat ovat myös aggressiivisesti käyttäytyviä, eivätkä pelkästään kehitysvammaisia. Siinähän miettii, uskaltaako lapsia jättää keskenään pihaan leikkimään tms. Ovatko äänet esim. keskellä yötä jo karmivia? Hienoa, että perehdytte asiaan perinpohjin! Haleja, mitä ikinä päätättekin <3
Talo näyttää ihanalta :)
Harmi että maailmasta löytyy aina ihmisiä jotka haluavat tahallaan pahoittaa toisen mielen ja saavat tästä jotain irti :(
Asuin lapsuuteni ja nuoruuteni psykiatrisen osaston naapurissa rivitalossa, alkuun hieman pelotti kun potilaita karkasi ja poliisit juoksivat perässä mutta oikeasti siihen tottui nopeasti ja monesti aamupalaa syödessä tuli seurattua jonkinlaista juoksukilpailua ikkunasta kun potilas juoksi hoitajia karkuun. Emme kokeneet osaston läsnäoloa ahdistavana mutta itse en välttämättä ostaisi omaa taloa tälläisen osaston naapurista.
Ehkäpä siellä esittelyssä paljastuu joku juttu talosta joka ratkaisee asian ;)
Aivan ihanannäköinen talo kyllä. :)
Mainitsit edellisessä postauksessa, että talolle oli laitettu edullinen hinta - haluavatko entiset asukkaat päästä talosta eroon "hinnalla millä hyvänsä"?
Itse olen jättänyt ihanan talon näytön väliin junaradan takia ja päiväkodin läheisyyden takia (siitä syntyvä liikenne häiritsi muuten rauhallista aluetta).
Talo on kyllä ihana, ja eihän koskaan voi noin vain ostaa ottamatta huomioon myös naapureita!
Mutta eniten ärsyttää ihmiset, jotka luulevat tuntevansa sinut virtuaalimaailman perusteella ja pystyvät vielä arvostelemaan elämääsi!
Toivottavasti talo löytyy pian, ellei se just löytynyt! <3
Alä Johanna välitä asiattomista kommenteista.
Teitte varmasti oikean ratkaisun. Toivotaan, että se oikea talolöytyisi pian :)
Kaunis se kyllä on,ei siitä pääse.
Ihanan näköinen talo kyllä! Edellisen postauksen lukiessani tuli itsellekin heti mieleen että ihan heti en tuollaisia naapureita haluaisi. Kumma, miten jotkut viitsii ja jaksaa anonyymeinä aina haukkua ja arvostella. Tykkään tästä sun blogista tosi paljon ja käyn aina uusimmat postaukset lukemassa! Suloset lapsetkin sulla kyllä on! :) Aurinkoisia päiviä teille sinne!
Ne anonyymit on varmaan suomalaisia köyhiä elämäänsä tyytymättömiä erakkoja. Toisen onni on iteltä pois ja sitä rataa :D kihisee onnessaan kun sun unelmatalon naapurit ei ollukaan ihan tavallisia, ja niistä oli kauheen kiva päästä sanomaan et nonni, kyllä sun nyt pitää muuttaa sinne asumaan, vaikka siellä olis öliseviä naapureita, nii.
Ihana talo, harkitkaa!
Heps pitkästä aikaa .. palailen takaisin sivustolle ja vaihdoin samalla vanhan blogin pois.
Talon ostin täältä (norja) yli 4v sitten noin vanhaa en löytänyt koska saksalaiset polttivat yhtä taloa lukuunottamatta (hirveä sana) kaiken pois lähtiessään tältä saarelta. Tärkeää mielestäni talon ostossa on ettei se haise ja tärkeintä on mitkä vipat siittä saat, jos ne ovat hyvät myös naapurit ovat sitä ja antavat lisää elämänsisältöä, elämä muodostuu muistoista mitä enemmän muistoja sen parempi elämä ;)
Tosi idyllisen oloinen talo. Ja varmasti fiksua kysellä lisää ja päättää vasta sitten lopullisesti. Vaikka en pidä itseäni kamalan rajoittuneena, voin tunnustaa, että minua hitusen ahdistaa välillä lapsen kannalta jo se, että meidän naapurissa on sellainen nuorille syrjäytyneille tarkoitettu talo. Pääasiassa ne on ihan iisisti ja pärjäilee, mutta välillä... Tosi hieno asia heille, mutta jos olisimme tienneet, että se rakennetaan MEIDÄN naapuriin ennen ostopäätöstä, olisimme päättäneet toisin. Meno on aikuisenkin makuun välillä aika pelottavaa. Saati, kun kyseessä on pieni lapsi. Nämä ovat siis psyykkisesti terveitä nuoria aikuisia, joilla on muuten vaan huonot kortit elämässä. :(
Kaunis talo kuin nukkekoti:)
Minä voin rehellisesti sanoa, etten ostaisi taloa kyseisestä paikasta. Omassakin lähipiirissäni on vakavasti psyykkisesti sairaita ihmisiä, eikä heissä mitään pelättävää ole. Minulle, aikuiselle (lapsi kokee asiat toisin). Siitä huolimatta ainakin minulle kotirauha on niin tärkeä juttu, etten haluaisi minkäänlaisen mekastavan paikan naapuriin. Siitä syystä itsekin kotia ostaessani karsin mm. baarin naapurissa sijaitsevan talon, liian meluisan tien vieressä sijaitsevan muuten aivan ihanan talon jne.
Johanna, ihmisillä tuntuu aina olevan jotain sanottavaa kodinostoaiheesta. Koin ihan samaa silloin, kun itse bloggasin aiheesta. Silloin oli aina tyyppejä, joiden oli moitittava, kuinka pinnallinen olin, kun se ja sekään ''ei kelvannut''. Luota vain omiin vaistoihisi, sinä tiedät tämän asian parhaiten. Yksikään blogisi lukija ei ole käynyt noissa taloissa ja nähnyt, millaista niissä oikeasti on. Vasta paikan päällähän sen tietää, millainen fiilis talosta tulee itselle. :-) Koita siis jättää nuo edelliset kommentit omaan arvoonsa.
Oooh.. on se kaunis!
On se kyllä kaunis talo ja tonttikin näyttää kivalta, mutta ihan tosissaan onhan se niin, että jos hetkeäkään epäröi noiden naapureiden olemassa olo niin ei kannata sanon minäkin. Kyse on kuitenkin siitä itsen ja oman perheen pyhimmästä eli kodista ja siellä viihtymisestä. :)
No siis, tuskin anonyymeille kommentoijille kukaan sitä omaa taloaan ostaa. Ja toisaalta, jos talo onkin täydellinen, ympäristö ei, niin sitten se on vaan voivoi. Ihan sama, kuka melun aiheuttaa, jos ei halua meluista ympäristöä, niin sitten ei voi mitään.
Oli kyllä aikamoinen tuo edellispäivän kertomus, siis kaikki täydellistä ja sitten - ei kuitenkaan. Voi ei.
Talo on todella kaunis. Kannattaa tosiaan kysyä myyjiltä mielipidettä mutta on tietenkin eri asia mitä he vastaavat. Eivät ehkä kovin suoraan kerro ongelmista, jos haluavat saada talonsa myytyä...
Osa veti herneen nenään mutta kyllä minäkin miettisin naapureita enkä suin päin löisi kauppoja lukkoon. Minunkaan tarkoitukseni ei ole vähätellä mielenterveysongelmia mutta myönnän, että lasten puolesta olisin huolissani.
Olipa harmi juttu tuon talon kanssa! Ymmärrän hyvin miksette sinne muuta, eihän se ole lapsille normaali kasvuympäristö eikä mukava aikuisellekaan jos naapurista voi kuulua ja näkyä vaikka mitä :(
Kyllä naapureilla vaan on NIIIIN suuri merkitys. Mut hyvä et katotte loppuun asti ettei tarvii sit myöhemmin ihmetellä.
Terveisiä kuplaan ;)
Onpa ihastuttavan näköinen talo.
Hmm. tämä on kyllä vaikea juttu.
Itse olen sitä mieltä, että jokaisessa asunnossa on joku miinus-juttu - mikään ei ole ikinä täydellinen (tai no, jos on rahaa rajattomasti, niin ehkä sen täydellisenkin voisi saada). Olen myös sitä mieltä, että pieni epätäydellisyys tekee oikeasti "täydellisen". (mm. ihmisissä ja kyllä myös asunnoissa).
Toisaalta muistuttaisin, että asunnot eivät lopu :) Koko ajan tulee uusia asuntoja myyntiin - vaikkei nyt siltä ehkä tunnukaan (tiedän, että asunnon hakuun väsyy).
Jokatapauksessa toivotan onnea oman epätäydellisen täydellisen etsintään tai sen ollessa tämä talo; sen hankintaan :)!
Itse en varmaan ostaisin sen talon, koska luulen että itkisin, kun kuulisin niitä huutoja, ja semmosta. Mielestäni jos lapset kasvavat sellaisessa ympäristössä, se olisi heillä ihan normaali, toisin, kuin esim. aikuiselle olis. Koska lapsilla ei ole ennakkotietoja tällaisista niin se olisi heille tavallinen, ja ehkä hyväkin, koska tottusivat sellaiseen, kuten joku tässä jo mainitsikin.
Mainitsit jo edellisessä postauksessa, että hinta oli alhainen, niin itselle tulisi heti mieleen,e ttä siinä jotain mätää, muuten hinnan pitäisi olla kohdallaan.
Ei minulla on mitään vaikeasti sairaden vastaan, olen vaan niin pahoillani heidän takia (miten se suomeksi sanotaan?) ja heidän omaistensa puolesta, että alan itkeä jos kadullakin näen sellaisen. sääli, onko se se oikea sana sille, en tiedä. Olenko nyt siis huono ihminen? Vai olla, mutta en voi mitään.
Ja biologina mieleeni tulee sellainenkin, että luonto karsisi sairaat ihmiset. En ehkä koskaan sanoisi sen ääneen, jos itsellä olisi vaikeasti sairas lapsi tai sisar... en tiedä. (ja voi vieläkin tapahtua jotain, kskaan ei voi tietää) Niin vaikeita asioita, jotka ei minun päähäni mahdu, minä vain itkeä voi, jos vaan puhunkin asiasta.
Huomasin muuten että tykkään readeristä, koska siellä ei kommentit näkyy, niin luen kommentit vain jos jostain syystä kiinnostaa erityisesti joku kirjoitus. En olisi huomannut tää koko asia, jos et olisi postannut siitä.
En muuten laita jatkokomentipyyntökään tänne, koska en halua sähköpostiini satoja mailia, milloin lukisin niitä? Mut nyt sinulle menee kaikki vastaukset mun kommentiinkin..... Ei muuten anonyyminäkään voi saada jatkokommentit, ei vät he ehkä enää koskaan palaakaan sun sivuille, kakkaavat vain sinne ja se riittää heille, vai?
Oih miten kaunis talo ja tilavan oloinen puutarha. Ymmärrän ensireaktionne ja mielestäni olette viisaita ja rohkeita kun annatte toisenkin ajatuksen talolle. En ole varma että itse kykenisin samaan... Varmasti paljon pohdittavia ja puntaroitavia ajatuksia ja asioita. Tsemppiä!
Kateelliset ne jaksaa tänne kirjoitella sädekehä oman pään päällä...Toivottavasti jaksat siitä huolimatta kertoilla tästä tiedän taloprojektistanne!Mä katselen myös taloa...naapurina työkaveri ;)
Voi dämsky, tylsää, että taas tuli typeriä kommentteja. Väittäisin, että jokainen järkevä ihminen kyllä harkitsisi talon ostamista, VARSINKIN jos kyseessä on lapsiperhe. Ei pelkästään mölyn vuoksi, mutta mitä jos joku erittäin ongelmainen pääsee karkuun? Lapset eivät osaa välttämättä varoa / puolustautua. Uskaltaisiko heitä päästää milloinkaan keskenään pihaan? Kyllä aina välillä saa lehdistä lukea, mitä kauheuksia mielenterveysongelmaiset ovat tehneet viattomille.. sairaus on sairaus!
Ai vielä muuten että ihan kaunis talo muuten, mutta missä on meri?
Tää talo melkein voisi olla Unkarin tasangollakin, ei millään pahalla. Me tässä Suomessa asumme sellaisella paikalla, joka taas voiis olla Unkarin tasangollla, itse kaipaisin ainakin koivuja ja kallioita (kun kerran järvi ei ole täällä eikä merta lähelläkaan). Siis ei näytä näiden kuvien perusteella norjalaiselta talolta....
Ihan järkevää on harkita monelta eri kantilta ennenkuin sijoittaa kiinteistöön. Vaikka se olisikin ensisijaisesti koti, on se myös sijoitus. Kyllä minä ainakin miettisin myös sitä, että mitä jos joutuu esim. työpaikan vaihtumisen myötä vaihtamaan paikkakuntaa niin saako talon sitten kuinka helposti myytyä eteenpäin.
Kyllä se oikea koti sieltä vielä löytyy jos ei ole vielä tämä :)
Tehkaa se ratkaisu joka on lasten kannalta paras! Ikavia asioita voi tapahtua missa vaan, mutta miksi ehdoin tahdoin asettaa lapsensa mahdollisesti vaarallisten psyykkisten potilaitten valittomaan laheisyyteen. Itse en uskaltaisi.
Ihana, ihana talo <3
MUTTA en voi mitään, että jopa kuvan perusteella (jos tuo takana oleva rakennus on se hoitola), tulee fiilis että ei... Me ollaan jätetty ihania taloja hankkimatta mm. seuraavilla syillä: liian lähellä sähkö(voima)linjaa, liian lähellä junaraidetta (ja siihen oli neljä sataa metriä), liian lähellä vesitornia (tuntui, että torni pimitti koko tontin) jne. Empä tiedä, josko nämä nyt sitten on jotenkin "hyväksyttävämpiä" syitä hylätä ihana talo kuin mielisairaiden hoitola.
Se, millä on merkitystä, on FIILIS. Mikä tunne valtaa sydämen, kun etuovella seisotte.
Jos tämä ei ole SE talo, niin SE talo tulee vielä! Usko pois! :)
Ihana talo, mutta itse en varmastikaan ostaisi naapureiden takia.
Me olemme saaneet NIMBY-leiman muutama vuosi sitten kun naapureidemme kanssa taistelimme naapuritalon muuttamisesta huostaanotettujen ongelmanuorten hoitolaitokseksi ja hävisimme. Edellisen yrittäjän aikana talossa oli todellisia ongelmatapauksia, mm. kirves kädessä pihalla juokseva nuori, joka uhkasi tappaa kaikki, kuulimme huorittelua ja saimme törkypostia kun kehtasimme ojentaa nuoria tyyliin toisten pihojen läpi ei kuljeta tai toisten pihoilla ei käydä tupakalla. Nyt onneksi meno on rauhoittunut uuden yrittäjän myötä ja asukasprofiilin muutosten myötä. Uskon myös että meidän talo on vaikeampi myydä juuri tästä naapurista johtuen. Alueellamme on myös kolme kehitysvammaisten hoitokotia, mutta näistä ei ole ollut mitään häiriötä.
Anteeksi pitkä teksti, mutta ymmärrän hyvin teidän ensireaktion ja tosiaan kannattaa myös miettiä talon mahdollista jälleenmyyntiä.
Olen todella jäänyt koukkuun tähän viihdyttävään blogiisi. Mukavaa, kun ehdit ja jaksat päivittää melko tiheästi. Ja ikävää, että saat kakkaa niskaan.. Mutta sinä olet rehdisti oma itsesi ja seisot kirjoitustesi takana. Hienoa!
Ihana talo!..mut.. Olen samaa mieltä monen muun kanssa, harkitkaa tarkoin. Naapurissamme asui muutaman vuoden skitsofreenikko-mies, pelkäsin oikeasti jättää edes isoja lapsiani yksin kotiin.. Viisivuotiaan oli vaikea ymmärtää miksi, setä puhuu välillä kummallisesti, tai katsoo kummallisesti, tai pukeutuu/jättää pukeutumatta kummallisesti. Olen ollut 10v hoitoalalla ja hyviäkin psyk. hoitopaikkoja on.. En muuttaisi itse psyk. hoitokodin naapuriin mistään hinnasta.(piste) Onnea ja viisautta toivottelen..
Talo on tosi ihana. Harmitti niin vietävästi edellinen postauksesi kun alku oli niiiiin lupaava ja sitten mikä hirvee pettymys... Ja voi prkl noita anonyymejä kommentoijia ketkä todella on niin ilkeitä välillä.. mä ymmärrän aivan täysin ton harkinnan ja kauhistuksen mikä teille tuli kun kuulitte asiasta. Ja siksi se hinta varmaan todella on niin halpa että se ei ole ihan maailman helpoin kohde myydä. Minä harkitsisin tooosi tarkkaan olisinko valmis kaikkeen siihen mitä se naapuripaikka mahdollisesti tuo tullessaan. Kun ton talon vois siirtää johonkin...
Tsemppiä teille jatkomietinnöille äläkä sä välitä noista typeristä kommentoijista! Kateellisia ovat mokomat, kun olet niin kivan tuntuinen tyyppi, tervehenkinen ja vielä kaunis ja tyylikäskin!!
Ymmärrän tosi hyvin ajatuksenne. Pidän myös viisaana sitä, että selvitätte asiaa tarkemmin. Minä olisin varmaan hylännyt koko ostoajatuksen jo, ihan arkuuttani.
Hyvä, että poistit anonyymien kommentointimahdollisuuden.
Aika kivan oloinen talo,ehkä vähän vinossa (voi johtua kuvaajastakin:), perinteinen josta näkee jo ulkopuolelta miten huoneet sijoittuvat talossa.
Pakko kyllä sanoa, että entisen poikaystävän naapurissa oli sellainen vammaiskoti. Vaikka nämä ei mitään vaarallisia tyyppejä ollutkaan, niin ei se niin kivaa kummiskaan ollut kun ne pääsi pakenemaan sieltä ja tulivat yllätysvierailuille tai niitä sai ettiä jostain takapihalta yms .. Mutta näitä kertoja toki oli vaan harvassa :)
Oon tuossa seuraillu yhden läheisen perheen asunnonostoa, ja vaikka he ostivatkin "vain" rivitaloasunnon, niin kyllä siinäkin moneen kertaan mietittiin, millainen ympäristö, millaiset naapurit (kyselivätkin "kylillä" ihmisiltä), miten hoidettu yhtiö.... Ja viimeinen, mutta ei vähäisin, kysymys oli vielä että mihin kouluun pienemmät lapset menevät... Kyllä siinä moni asia vaikuttaa. JA näin itekin voin kertoa, että ainakin omaan asuinpaikkaani tulee vaikuttamaan se, mihin kouluun lapseni tulee menemään, ja onko koululla esim "levoton" maine. Mut ehkä mäkin olen sitten vaan turvallisuuskuplassa elävä... :P
Aika ihmeellisiä kommentteja edelliseen kirjoiteltu. Ymmärrän hyvin, että suljit taas anonyymien kommentoinnin.
Pirsana klikkasin omaa vastaustani ja huomasin olevani melkein "anonyymi" se ja koska se on tapahtunut en muista, olkoon niin vanha kuva sieltä kuitenkin löytyi. Seison kuitenkin kommenttieni takana täältä löytyy kadonnut identiteettini http://ari-manipulated.blogspot.com/ Kimallusta teille kaikille ja raikasta kesää ;)
Kirjoituksesi tästä taloasiasta kosketti niin, että piti ihan jaksaa kirjautua sisään. Nykyään kommentointi on jäänyt, kun muka ei ehdi/ jaksa kirjautua;)
Ensinnäkin sanon, että tuntemuksesi talonetsinnässä on tuttua tutumpia, etsimme myös monta vuotta. Ja sitten se totaalinen unelma, sellainen kohde mistä oltiin melkein vain vitsinä puhuttu, tipahti aivan yllättäin nenän eteen. Käytiin paikka katsastamassa heti ja jätettiin tarjous ennen virallista näyttöä ja talo oli vuorokaudessa meidän. Loistavaa kannatti odottaa!
Mutta tuohon nykyiseen, olen myös aikanaan tehnyt töitä kuvailemasi tyyppisessä hoitokodissa, asukkaat opettivat nuorelle tytölle elämästä paljon ja kasvoin kunnioittamaan heitä ihmisinä, jonkinlaiset ennakkoluulot silloin varmasti omasin. Silti en haluaisi asua heidän vieressään pienten lasten kanssa, en millään, kyllä ne meluhaitat ja värikkäät tapahtuvat vain olisivat olleet aikamoisia juttuja. Mieheni läheinen sukulainen on ollut vaikeasti mielisairas, mutta asunut pääosin kotona ja aikanaan asui myös hyvin lähellä meitä. En nyt ala tilannetta täysin täällä kertomaan, mutta tilanne alkoi kärjistyä esikoisemme tullessa taaperoikään. Asiaa katsottiin monelta kantilta, kunnes lopulta kyseisen läheisen hoitotiimi totesi, että asuminen hänen läheisyydessään järkyttää lastamme, vaikka pitäisimme heidät erossa. Lopputulos oli että tämä läheinen muutti pois ja se oli kyllä aikanaan iso helpotus. Emme siis olleet tekemisissä tietoisesti, mutta ei sitä voinut välttääkään samassa elinympäristössä ja lapsemme on herkkä.
Ja hohhoijaa noita keskusteluja taas, anna vain olla, hurskastelijoita nyt on aina paikat pullollaan-kunnes osuu omaan nilkkaan;)
apua, en tahtoisi luopua blogisi lukemisesta, varsinkaan kun itse suunnittellaan muuttoa norjaan! :(
Ihana talo :) mutta itse olen huomannut, että jos alussa jokin asia tökkii, niin ajan kanssa menettää sen johdosta vain yöunensa. Olette kuitenkin etsimässä taloa juuri teidän perheellenne, onnea etsintään...
Unelmien talo, ihana. Mutta mutta...en ehkä lähtisi pienten lasten kanssa. Oikea tulee vielä kohdalle,siellä on upeita puutaloja.
Todellakin Unelmatalo! Edelliseen postaukseen viitaten ymmärrän kyllä, miksi ostaminen mietityttää. Sen sijaan en ymmärrä lokaa, mitä yllesi heitetään. Talon ostaminen on joka tapauksessa sen hintaluokan investointi, että jokainen meistä (incl. anonyymit) varmasti ottaa kaikki tekijät -oletetutkin-huomioon. Myötätuulta kodin etsintään!
Hehhehee!
Itse en luottais paljoa edellisten asukkaiden sanoihin. Kun etsimme täydellistä vuokrakämppää Brisbanesta (Australiasta) ja löysimme sen, kyselimme sekä omistajilta että naapureilta että eihän ole torakoita (ei kestetä niitä ja tää oli yks tärkeimmistä kriteereistämme). Vannoivat, ettei ole koskaan näkynyt ja on myrkytetty pois. Rakennuskin aivan uusi ja kämppä todella siisti ja moderni.
Arvaas vaan, löytyikö heti ekana muuttoiltana 11 vekkulia peukalonkokoista ystävää kipittämästä lattioilta ja kaapeista :D
Yllätykset voivat olla mahtavia jo vuokratessa, ostaessa olisin extravarovainen. Tsemppiä!
Täyttä asiaa joka kirjain, Johanna!
Toimit aikuisen oikeasti ottamalla selvää asioista juurta jaksain, eipähän sitten jää vaivaamaan.
Lycka till!
Asiaa ajattelee varmasti vähän eri tavalla jos itsellä ei ole lapsia. Minä haluan voida jättää vauvan ulos nukkumaan ja isomman leikkimään.
Kaunis talo ja hyvä kun käytte katsomassa, ettei jää harmittamaan että jos se kuitenkin on se OIKEA...
Tsemppiä tapaamiseen talon omistajien kanssa! Hyvä juttu, että pääsette kuulemaan vielä heidän kantansa.
Kun selvitätte nyt kaiken perinpohjaisesti, ei varmasti jää harmittamaan ja kaivelemaan mieltä myöhemmin.
Upea talo,toivottavasti kuulette vain hyvää..Tottakai lasten kanssa miettii ympäristön turvallisuutta ja viihtyvyyttä,miettisi ilman lapsiakin!
Mä olen niin samaa mieltä aiempien positiivisten "varoitusten" kirjoittajien kanssa.
Kodin ympäristön tulee olla lapsille myös rauhallinen ja turvallinen.
Työskentelen itse lastensuojelussa "erityisen hoivan ja huolenpidon yksikössä" =suljettu osasto, ja todellakin suljettu laitos sekä erittäin haastava.(sellainen mistä Katri tuolla yllä kirjoitti; joku oli kirves kädessä juossut huutaen tappavansa kaikki jne..) Naapuriin en muuttaisi!
On olemassa niitä "mielen sairauksia" ja sitten erittäin vakavia psyykkisiä sairauksia.
Edellisen postauksen anonyymit varmaan ovat nyt kilvan tarjonneet tuosta unelmatalosta.. heh ehe..
Kaunis talo se on, sitä ei käy kieltäminen.
Itse en myöskään ole muuttanut junaradan lähelle, en kennelin viereen (vaikka itsellä on eläimiä), en sikalan viereen jne.
Ja olen todellaki nsyvästi tunteva ja suurella sydämellä elävä, suvaitsevainen ihminen. Kaikella rakkaudella: Koti on koti!
Hei!
Kommentoin ensimmäistä kertaa omalla nimelläni. Anonyyminä olen laittanut kommentin vain kerran, osallistuessani arvontaan. Syy siihen, että laitan tämän kommentin on edellä olevista kommenteista lukemani lauseet: "Noi ikävät anonyymi-kommenttaattorit vois harkita itse tuollaiseen lataamoon hakeutumista...", "(anonyymit vain eivät siis tajua)", "Ne anonyymit on varmaan suomalaisia köyhiä elämäänsä tyytymättömiä erakkoja.", "eivät he ehkä enää koskaan palaakaan sun sivuille, kakkaavat vain sinne ja se riittää heille, vai?". Itse en tuollaisia sammakoita päästäisi suustani, en nimelläni enkä anonyyminäkään, jokaisella on varmaan omat syynsä jos haluaa nimettömänä pysyä, niin OLI minullakin. Mutta se syy ei tee minusta eikä varmaan muistakaan hullua, tyhmää, köyhää, erakkoa tai elämääni tyytymätöntä. On tekopyhää sanoa, että nuo ANONYYMIT kirjoittaa ikäviä kommentteja ja pahoittaa mielen, kun samassa lauseessa tekee itse samoin. Vaikka kirjoitankin nyt nimelläni ei kukaan teistä kommentoijista tunne minua sen paremmin kuin jos kirjoittaisin nimettömänä. Ei tämä nimen esittämin julkisesti tehnyt minustakaan yhtään parempaa ihmistä.
Mukana oli myös paljon asiallisiakin kommentteja, mutta talo kannattaa ostaa tai olla ostamatta vain ja ainoastaan omien tuntemusten mukaan.
Jaahas, keskustelu kipinöityy.. Sinällään ihan hyvä vuoropuhelu täällä että, mihin kannattaa muuttaa ja millä ehdoilla. Moni lukija (kuten minä) on nyt tai on ollut samassa tilanteessa, joten aiheeseen on helppo samaistua. Tosin Suomesta ei tuollaisia unelmalinnoja ainakaan pk-seudulta kohtuuhinnalla löydy.
Oman lapsuudenkodin lähistöllä oli jonkinlainen hoitokoti ja siellä viipotti kaikenlaista sakkia pihalla. Mutta me lapset oltiin jo aika vanhoja, joten seurattiin vain matkan päästä sitä toimintaa. Itse olen asunut oman lapsuuteni Helsingin Kalliossa ja minulle opetettiin, että rauhatonta porukkaa vain on kaupungissa. Pitää pitää etäisyyttä. Pärjättiin ihan hyvin, mutta en silti ole varma haluaisinko opettaa omalle lapselleni samoja elämän perusasioita.
Ikavat kommentit kannattaa jattaa ihan omaan nojaansa. Eika niita kannata edes noteerata. Poistaa vaikka vaan, jos niita tulee. Tuntuu, etta nuo ilkeilijat saa vaan siita lisaa vetta myllyynsa, jos niihin reagoi. Meilla kaikilla on omat mielipiteemme ja niita voi tuoda esille ja niista keskustella rakentavasti ja hyvassa hengessa. Ilkeilylla ja mielen pahoittamisella ei paase puusta pitkalle.
Kaunis talo :)
Talo on kyllä TODELLA ihastuttavan näköinen.
Mä taidan pitää hetken lukutauon. Sen verran kieriskelen just nyt kovien kipujen takia itsesäälissä, että anonyymi- jne kuplatappelu on liikaa.
Mutta luulen, että jo parin päivän päästä palaan. Eihän 99-prosenttisesti hyvänmielenblogista eroonkaan pääse ;-)
Hei Johanna!
Talo näyttää ihanalta, kuten sen ympäristökin. :) Edellinen postauksesi herätti minussa paljon pohdintaa. Olen psykologian opiskelija ja täten perehtynyt myös mielenterveydenhäiriöihin. Pakko sanoa, että kyllä minuakin arveluttaisi hieman muuttaa erittäin vakavista mielenterveydenhäiriöistä kärsivien potilaiden naapuriin varsinkin, mikäli minulla olisi lapsia. Järkevintä on ehdottomasti keskustella talon nykyisten asukkaiden kanssa ja käydä juttelemassa myös siellä hoitokodissa. Tätä kautta pystytte tekemään parhaaseen mahdolliseen tietoon perustuvan päätöksen. Onhan kyseessä yksi elämänne tärkeimmistä.
Anonyymeille sen verran, että kyse ei tässä tapauksessa liene ennakkoluuloisuudesta, toisin kuin monet tulkitsevat. Suvaitsevaisuuden normi (tai ehkä pikemminkin ennakkoluuloiseksi tuomituksiksi joutumisen kammo) tuntuu välillä olevan niin kaikenläpäisevä, että sen nimissä sivuutetaan myös tietoonperustuva oma harkinta. Tällainen toiminta ei mielestäni tee kenestäkään sen kummemmin suvaitsevaa kuin sivistynyttäkään.
Toivon Johanna kaikkea parasta teille talonmetsästykseen. Kerrothan sitten, miltä tuo paikka vaikuttaa tarkemman tiedustelun jälkeen!
Aurinkoista päivää!
-Sini-Tuuli
En muuttaisi. Suhtautuisin asiaan juuri noin kuin sinäkin. Lapsena pelkäsin kuollakseni kehitysvammaista serkkuani, joka olla mölisi. Hän on luonteeltaan muuten sangen sympaattinen, mutta selitäpä pakkoliikkeet ja epämääräiset äänet lapselle? Ettei niitä tarvitse pelätä...
Omassa kotona täytyy voida olla rauhassa. Mulla olisi koko ajan takaraivossa mitäs sitten jos joku karkaa? Löytyisikö se meidän olohuoneesta?
Iiks, ihanaihana talo!!
Muistuttaa aika lailla mökkiä jonka möimme pois osasyystä että omakotitalo vei ajan, mutta suuri syy oli myös superärsyttävä sijainti lähellä metsästysmajaa jossa säilöttiin saatuja kaatoja joten ympäristössä pörräsi karsean paljon paarmoja ym! Joten voin ymmärtää ettei ole todellakaan mitenkään merkityksetöntä mitä naapurustossa tapahtuu kun unelmataloaan etsii. (siis EN EN EN nyt missään nimessä vertaa kehitysvammaisia paarmoihin tai raatokärpäsiin!!!) Vaan että realismia on hyväksyä halunsa mahdollisimman unelmaiseen naapurustoon myöskin ilman valtavia tunnontuskia. :D
Tsemppiä! :D
Aivan ihana talo! :) Näyttää unelmalle, mutta kuin luin edellisen postauksen, minäkin kavahtaisin ja harkitsisin todella pitkään ja hartaasti. Ehkä on hyväkin, että käyt katsomassa taloa, niin ei ainakaan jää kaihertamaan niin paljon. Eiköhän jokainen halua äitinä olla varma, että omilla lapsilla on turvallinen, rauhallinen ja suojasa paikka kasvaa. Kyllä se unelmakoti vielä löytyy, odottelemassa jossain nurkan takana :) Tsemppiä ja voimia metsästykseen!
Elän täällä teidän mukana tuota talon etsimistä, katsoin aamun Hesarista myytäviä taloja merellisestä ympäristöstä - haha. Aikeissa siis ei todellakaan ole ostaa mitään nukkekotia isompaa ;)
Olen niin pahoillani että nuo anonyymit soluttautuvat jokaiseen suosikkiblogiini, samperi sentään kun ne saisi naaman eteen omilla kasvoillaan.
Ihanaa kesää teille!
Upea talo! Vaatii kuitenkin ymmärrettävästi paljon ajatustyötä naapuruston vuoksi.. Mekin metsästämme asuntoa parhaillaan. Aina kun olen jäänyt harmittelemaan menetettyjä helmiä niin yritän kääntää ajatukset johonkin positiiviseen. Loppujen lopuksi niitä taloja tulee aina lisää ja meidän helmi ei vain ole löytänyt meitä vielä. Kiitos ihanasta blogista ja toivottavasti jaksat jatkaa ikävistä kommenteista huolimatta! Harmillista, että joillakin on niin huono olo, että pitää anonyyminä tulla heittämään ikäviä kommentteja blogillesi.
Toivon teille ihanaa viikkoa ja toivottavasti teidän helmi löytää teidät pian!
Hyvä selvittää vielä asiaa- ettei jää mitään hampaankoloon! Itse en ostaisi taloa, vaikka se olisi kuinka ihana! Juurikin noiden naapureiden vuoksi. Olen psyk. puolen hoitaja eli kyse ei ole tietämättömyydestä:) Yhtä taloa emme menneet edes katsomaan, koska tiesimme, että naapurin autotallissa harjoittelee bändi:)
Onnea unelman toteutumiseen!
Talo on kyllä todella kaunis:) Hienoa että päätitte kuitenkin katsastaa vielä sen.
Itse olen aikoinaan asunut monta vuotta psyykkisesti sairaiden vieressä, kun vanhin lapsista oli pieni ja täytyy myöntää että en ostaisi taloa heidän vierestä.
Mutta onnea talon etsintään!
Poistit asiallisen kommenttini ja huomioni, mistäköhän syystä? :o
En ota kantaa siihen, pitäisikö teidän Johanna muuttaa tuohon taloon vai ei, koska se on mielestäni TÄYSIN teidän oman harkintanne varassa. Kukaan ulkopuolinen ei voi tietää, mikä on teidän lapsille, tai teille itsellenne paras ratkaisu. Te teette päätöksen, koska te myös kannatte seuraukset siitä. Haluan vain toivottaa viisautta päätöksen tekoon, ja onnea talokauppoihin, mikä talo se sitten onkaan... :)
Haluan kuitenkin kertoa oman kokemukseni tästä pelkoasiasta, jota täällä aika ahkeraan pyöritellään... Ymmärrän, että joskus on viisautta pelätä, ja olla varautunut, mutta mieleeni tulivat myös omat lapsuuden kokemukseni... Useat ovat maininneet täällä pelänneensä lapsena esim. kehitysvammaisia...
Minäkin pelkäsin. Eniten pelkäsin mummoni siskoa joka oli sokea (hurjat silmät), ja sitten tietysti alkoholisteja, joita niitäkin löytyi naapurista. Koskaan emme kuitenkaan vältelleet noita ihmisiä minun pelkoni takia. Minua kuunneltiin, otettiin syliin, ja vakuuteltiin, ettei syytä pelkoon ollut. Samalla annettiin viestiä siitä, että nuokin ihmiset ovat arvokkaita. He käyttäytyvät ehkä lapsen silmiin pelottavasti, mutta he ovat silti jonkun rakkaita. Äärimmäisen harvoin alkoholisti tai kehitysvammainen on oikeasti vaaraksi kenellekkään. Kyllä ne taitavat valitettavan usein olla ihan "kunnon kansalaisia" joilla vain ennalta arvaamatta päässä napsahtaa jotka tässäkin maassa tuhoa kylvävät.
Oma lapseni pelkää myös alkoholisteja. Olen joutunut paljon miettimään miten kasvattaisin häntä. Miten omilla toimillani voisin olla näyttämässä rakkautta ja hyväksyntää myös noita ihmisiä kohtaan. Olen siinä todella vajavainen itsekkin, mutta arvostan omia vanhempiani, jotka näkivät lapsen pelon, mutta opettivat tuon lapsen kohtaamaan pelkonsa. Samaa toivon itsekkin voivani välittää omille lapsilleni.
Koska tosiasia on, että juuri nämä heikoimmat, joita me niin usein (itseni mukaan lukien) kierrämme kaukaa, ehkä tarvitsisivat meitä eniten.
Tämä kirjoitus ei siis ollut kannanotto Johanna sinun valintoihisi, koska ymmärrän kyllä täysin kantasi. Halusin vain kirjoittaa ajatuksista, joita tämä parin päivän keskustelu blogissasi on minussa herättänyt.
Ihana blogi :) Ja joo älä välitä pikkumaisista ihmisistä, ei ole mitenkään väärin yrittää löytää mahdollisimman rauhallista ja turvallista ympäristöä lapsilleen.
Yritin muuten ommella sen tuhannen ja yhden solmun mekkoa, ei mennyt ihan kuin strömssössä ... vai miten se nyt on. täytyy varmaan yrittää kurkkia niitä sun tekemiä kuvia vielä uudestaan.
Selvä, ymmärretty. Olen pahoillani jos loukkasin.
P.s. Mutta olin aivan tosissani siinä että kannattaisi ehkä harkita näitä kuviasi ja joitakin asujasi (tai niiden puutetta, heh) hieman tarkemmin vaikka kesälämmin onkin, enkä sano tätä muuten kuin ystävyydellä. ;)
:) Ok
Kyllä talon ostoa kannattaa harkita kunnolla ja monesta näkökulmasta, jos siinä on tarkoitus asua vuosia. Vaikka naapurin asukit eivät olisi oikeasti vaarallisia, heidän läsnäolonsa voi kuitenkin pelottaa pieniä lapsia.
Besserwisser-kommentoijista, nimellä tai ilman, tulee mieleen, että joillakin ihmisillä vaan on sisäänrakennettu tarve osoittaa olevansa Parempi Ihminen kuin muut. Ja missä yksi aloittaa, siellä on muiden helppo jatkaa.
Hei!
Itse harkitsisin tarkkaan talon ostoa, ja miettisin myös sitä kuinka talon saa mahdollisesti myytyä eteenpäin, jos siellä ei sitten viihtyisikään. Olisihan kamalaa jäädä asuntoloukkuun, tai joutua pilkkahintaan myymään.
Sijainti, sijainti ja sijainti, asuntokaupan tärkein juttu, kaikki muu on muutettavissa, mutta se ei.
Ja jos kerran joitain ihmisiä ärsyttää niin paljon sun jutut tai kuvat, niin miksi ne lukee sun blogia? Kaikkia ei vain voi miellyttää, menkööt muualle.
Jatka samaan malliin vaan!
Eikös tuo ole kuitenkin melko hyvä huomio ettei kovin paljastavia kuvia kannata laitella? Tällä sivustollahan näyttää olevan todella valtavasti seuraajia. Myöskin nämä poikkeaa melkoisesti muiden vastaavien nuorten äitien blogien kuvista.
Itse en oikein käsitä, miten ihmiset (lue: anonyymit) taas jaksoivat vetää herneen nenään edellisestä postauksestasi! Minä en todellakaan kokenut, että olisit kirjoittanut psyykkisesti sairaista suvaitsemattomasti tai tietämättömästi. Kysehän on nimenomaan _vaarallisista_ ihmisistä, minkä teit hyvin selväksi, ei mielenterveyshäiriöisten dissaamisesta yleensä!!
Omassa lähipiirissäni on aika paljonkin erilaisia psyykkisiä diagnooseja saaneita henkilöitä, eikä itselläkään varmaan tuo pääkoppa aina toimi ihan "normaalisti". ;) Tästä huolimatta en mitenkään loukkaantunut tekstistäsi.
En minäkään haluaisi asua paikassa, jossa naapureina on todistettavasti vaarallisia ja häiriötä aiheuttavia tyyppejä, olivat sitten sairaita tai eivät. Varsinkin pienten lasten kanssa kannattaa kyllä olla tosi varovainen. Onnea talonhankintaan silti, ehkäpä osoittautuu, ettei naapureista ole niin paljon haittaa kuin voisi ensikuulemalta kuvitella!
Koskaan ei voi miellyttää kaikkia. Enkä ymmärrä miksi pitäisi. Jos on avoimesti oma itsensä, omassa blogissaan, niin sitten on avointa riistaa arvostelulle, syyttelylle, leimaamiselle ja analysoinnille, niinkö? Kummaksun myös tarvetta peitellä arvostelu ns. ystävällisen palautteen alle, etenkin jos se koskee esim. sellaista asiaa kuin millaisia kuvia saa tai ei saa laittaa omaan blogiinsa ja kuinka paljon on sopiva määrä. Ja mikä on ilmeisesti myös kamalaa, ne eivät missään nimessä saisi poiketa siitä millaisia kuvia muut nuoret äidit blogeihinsa laittaa...
Mä en voi ymmärtää mikä saa ihmiset kirjoittamaan tällaisia kommentteja? Missä on ihmisten käytöstavat? Peräänkuuluttaisin tunneälyä, sydämensivistystä ja sosiaalisia taitoja nettikeskusteluihinkin. Ja taitoa erottaa toisistaan ne asiat, jotka ovat avoimia reilulle keskustelulle ja ne asiat, jotka menevät henkilökohtaisuuksiin.
En ihmettele, jos sinun Johanna ei tällä hetkellä tee mieli ihan hirmuisesti tänne kirjoitella ja kuvata. Pidä taukoa, jos siltä tuntuu... Mutta älä noiden nuivien kommenttien takia - ihmisiä on moneen junaan - ja sen jälkeen osa jää vielä laiturillekin. Meitä on kuitenkin jättimäinen enemmistö niitä, jotka nautimme elämäniloisesta ja kauniista blogistasi, ehdoitta! :)
Iloa ja aurinkoa päivääsi! :)
.erin.
Heip!
Olen sitä mieltä ,että taloa ostaessa on nimenomaan mietittävä ympäristöä ja naapureiden sijaintia ja naapureiden luonnetta. Tykkään asua isolla tontilla (n.2hehtaaria) enkä todellakaan toivo naapureita kovin lähelle. Meidän naapuritontille ehkä rakentaa ihan normaalilapsiperhe koirineen ,mutta siltikään en ole kovin iloinen.
Ymmärrän hyvin huolestuneisuutesi psyykepotilaista,mutta luulis että ne on hyvin vartioitu.
Mielenkiinnolla eksyin lukemaan talon metsästyksestä, kun sama jahti on meneillään myös meidän perheessä ;) Toivottavasti unelmakoti löytyy pian ja päästään seuraamaan sen sisustamista :)
Muuhun keskusteluun sanoisin, että tottakai koti pitää valita niin että se on itselle ja perheelle just se sopiva ja oikea. Kotihan on maailman tärkein paikka <3 Ei kai kukaan kommentoinutkaan että talo tulisi ostaa, jos se ei omalle perheelle ja erityisesti lapsille sovi? Aihepiiri vain sattui olemaan herkkä, kuten erityisryhmistä ja vähemmistöistä puhuettaessa yleensä on. Ja ymmärrän kyllä että esim. omaisille teksti näyttäytyi vähän eri valossa.
Muista silti Johanna että nykyisillä asukkailla on tarve saada myydyksi talo, joten totuutta voidaan hyvinkin sievistellä... Tuskin he teilaavat naapureitaan kovin rankalla kädellä, jos haluavat että uudet ostajat löytyvät mahd. pian? (olipa sitten kyse millaisista naapureista hyvänsä..)
Onnea etsintään, ja kyllä te sen unelmakodin vielä löydätte! :))
Mahtavan näköinen talo! Toki naapurusto voi pidemmän päälle olla vähän kyseenalainen... Etenkin kun on lapsia. Ei niissä psyykkisesti sairaissa muuta, kuin se, että jos ovat väkivaltaisia, niin ei tiedä mitä sitä voi sattua. Sitä ainakin itse murehtisin, jos taloa harkitsisin vaikka omia lapsia ei olekaan... Jos kuitenkaan kyseessä ei ole vaarallisia tapauksia, niin sitten se on asia erikseen. Harkitsisin.
erin, niin samaa mieltä ihan joka sanasta... :o
Pakko kommentoida vielä sen verran, että kerron oman kokemukseni lapsuusvuosilta. Asun pienellä paikkakunnalla, jossa on montakymmentä vuotta sijainnut kehitysvammaisten hoitola/useita ostastoja sekä myös psykiatrinen sairaala. Lapsuusvuodet menivät siis kutakuinkin siten, että joka kolmas vastaantulija oli kehitysvammainen, mielenterveysongelmainen tai sit ihan tavis (niitäkin oli siis, heh). Hieman kärjistettyä ehkä, mutta lähellä totuutta :D Mutta tämä ei ole liioteltu juttu: Olen juossut varhaisteininä kaupungin keskustassa karkuun kehitysvammaista miestä, joka tykkäsi runkata itseään nuorten tyttöjen edessä, sekä joutunut pikkulapsena vammaisen miehen tielle (useita kertoja), joka yritti väkisin kosketella ja halusi haistella takapuoltani. Kioskilla työskennellessäni lukion jälkeen pomoni kehotti pyytämään tiettyjä asiakkaita laskemaan rahat tiskille, ei suoraan käteen, koska ne saattoivat olla siemennesteessä. Kerran kesken työpäivän havahduin toimistani kassalla tuijotukseen, kun eräs mt-potilas runkkasi kioskin nurkassa... Ei-kivoja kokemuksia siis. Ja nämä olivat siis tapauksia, jotka eivät olleet lukkojen takana vaan saivat rauhassa kuljeksia normiväestön keskuudessa pelottelemassa pieniä lapsia/teinejä. Ja tiedoksi, jos jota kuta ärsyttää kehitysvammaisten suomiminen täällä, niin olen itse tällä hetkellä töissä kehitysvammaisten lasten parissa. Ja tiedän, että kaikki vaaralliset tapaukset eivät todellakaan ole vankilassa tai suljetulla, vaikka joku niin oletti. Vartioituna toki, mutta vahinkoja voi sattua meille hoitajillekin, ikävä kyllä... Onnea talon ostoon, mietit kyllä varmasti sekä huonot ja hyvät puolet kaupasta. Me löysimme oman talomme usean vuoden etsimisen jälkeen, ja nyt ei harmita mitkään ohimenneet mahdollisuudet :D
Talonosto on niin iso juttu, että siihen ei kannata ryhtyä jos vähääkään epäilyttää.
Huomionhakuisuudesta. Jokainen joka kirjoittaa blogia omilla kasvoillaan, on vähintään jossakin määrin huomionhakuinen.
Itse en kuuna kullan valkeana kirjoittaisi niin että minut voisi tunnistaa - ei siksi, että kuvittelen olevani parempi ihminen kun haluan pysytellä incognito vaan siksi, että kokisin hyvin kiusalliseksi esiintyä omilla kasvoillani / nimelläni. Yksityisyys on hieno juttu! :)
Tiedämme että sinulla Johanna on tuhansia lukijoita . Tiedämme sen siksi että olet sen pariin kertaan maininnut. Täytyy sen vuoksi ihailla että siitä huolimatta , kuvasi ovat tulleet yhä enemmän lähikuviksi jos vertaa aikaisempiin blogeihisi , jutut muutenkin henkilökohtaisemmiksi . Suurin osa päivän asuistakin on sellaisia että saamme niistä tosi ihania inspiraatioita .
En oikein ymmärrä sitä että loukkaannut joistakin kommenteista ja toisaalta tukeudut " puolustajiin " jotka eivät ihan kuin luottaisi maalaisjärkeesi tajuta että mielipiteitä on yhtä paljon kuin ihmisiä , ja jos ne ovat eri kuin sinun , ei tee sinusta väärässä olevaa tai huonompaa , mutta ei myöskään siitä toisesta ihmisestä . ( pelkät epäkohteliaisuudet ovat tietysti asia erikseen )
Aurinkoista kesää ja toivottavasti näemme pian kivoja kesäkuvia sieltä ympäröivästä ihanasta rannikostanne plus tietysti kauniita asuja . :)
Olen itse 44-vee naisihminen, ja kolmen lapsen äiti, enkä ikimaailmassa muuttaisi _pienten_lasten_ kanssa kyseisen hoitolaitoksen naapuriin! Täysi symppakomppa täältä sulle, Johanna, ja anna asiattomuuksien mennä toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos!
Palasin vielä tähän keskusteluun joka on mielestäni ainakin 95-prosenttisesti ollut asiallista. Se mitä en oikein voi tajuta näissä mielipidekommentoinneissa kenenkään taholta on, että jos ja kun blogisti Johanna TOIVOO kommentteja ja mielipiteitä, niitä kirjoittavien kimppuun hyökätään. Ei Johanna ole eikä taatusti tarkoitakaan olevansa täydellinen eikä niin muodoin omaa mitään suurta totuutta jonka kyseenalaistamalla joku syyllistyy hirveään rikokseen.
Harmillista että menee usein tarpeettomaksi riitelyksi vaikka kommentointia kuitenkin toivotaan. Keskustelua ei oikein synny pelkästä silittelystä, hymistelystä ja samaa mieltä olemisesta. :D
HYyvä idea käydä kyselemässä lisää, mutta täytyy sanoa että omalla kohdallani jos olisin samassa tilanteessa (siis pienten lasten kanssa) en kyllä muuttaisi. Vanhemman perheen kera, taikka ilman lapsia ehkä, mutta pikkulasten kanssa en. Lapset kokevat nuo asiat niin eri tavalla, ja jos mietin millainen olin itse pienenä, kyllä minua olisi varmasti pelottaneet kummalliset äänet ja ihmiset, vaikka kuinka paljon vanhemmat olisivat asiaa selittäneet.
Nopeasti selailin tämän kommenttiboksin ja silmiin tarttui jotain kommenttia paljastelevista kuvista... Minusta tuo edellinen kokis-kuva oli ihana :) Eikä yhtään liian paljasteleva, kesäinen vain :)
Erin olet mahtava tyyppi! Onneksi kirjoitat rauhallisin mielin sanoiksi sen, mita minun tulipaani yrittaa tuottaa, mutten kykenen akkipikaisuudeltani. Ma en yleensa jaksa kommentoida, tai ei ole aikaa. Mulla on yleensakin sellanen asenne, etta mita helvettia ihmiset tulee tanne lukemaan, jos Johannalla on liian vahan vaatteita paalla tai hanen kuvansa muuten herattavat ihmetysta. Tama on Johannan blogi ja jos han jumalauta haluaa olla vaikka alasti kuvassa, niin sitten on. Mita helvettia se kenellekaan kuuluu? Miksi siita pitaa sanoa??? Ei kysymys ole, ettei Johanna halua kuulla eriavia mielipiteita, mutta ne mielipiteet pitaisivat olla asioista, joista han kirjoittaa, siis sellaisista yleisista. Ei niiden pitaisi olla hanen analysoimistaan tai blogin arvostelua. Siita tassa ei ole kysymys senkin hullut arvostelijat. Eriava, keskusteluaherattava mielipide esim. tahan olisi voinut olla juuri keskustelu, kannattaako talo ostaa tallaisen mestan vieresta. Ei siita, millainen Johanna on persoonana, jos ei halua ostaa asuntoa ns. mielisairaalan vieresta. Ihan minka vammaisen sukulainen hyvansa ei tasta kirjoituksesta VOINUT loukkaantua millaan tavalla. Siis todella kannattaa katsoa peiliin ja miettia onko hivenen yliherkka. Ja jalleen miettia etta hei, talla kirjoittajallahan on ihan oikeus omien ajatustensa rehelliseen analysointiin OMASSA blogissaan. Hohhoijaa, et on rankkaa ja pikkumaista joidenkin elama. Ma olen sen verran vittumainen tyyppi (vaikka mielesta erittain rakastava ja suvaitseva) etta ihan tasta eteenpain laittaisin itsestani paljon enemman kuvia, lahisellaisia, vahan vaatteita yms! jos tyyli ei miellyta, taalla netissa loytyy blogia joka makuun, jonne voitte menna seuramaan jotai eri elamantyylia.
Parhain terveisin Vilhelmiina Skotlannista
Vau miten hieno ja asiallinen kommentti. Hulluksi haukkuminenhan on todella rakentavaa ja ihanaa että löytyy Skotlannista asti tällaisia jotka saavat meille tietämättömille kertoa ettei sananvapautta ole, paitsi tietysti heillä, kiroilla ja nimitellä. Upeaa. Parhain terveisin.
Blogiasi kauan seuranneena päätin viimein luoda google-tilin. Pakko oli kommentoida, vaikka en ole kaikkia kommenttejasi edes vielä lukenut mutta ymmärrän hyvin miksi ette muuttaneet taloon. Työskentelen itse (nuorten) mielenterveyspotilaiden kanssa, ja mikään tässä maailmassa ei saisi minua muuttamaan psykiatrisen parantolan viereen.
Hei Hellevi, sananvapauttahan taa on parhaimmillaan joo! Sita voi harrastaa esim. Sanomalehtien mielipidepalstalla. Taalla kannattaa kunnioittaa blogin kirjoittajaa, jos mielii lukea. Terveisin kiroileva ja hulluksi haukkuva Vilhelmiina Skotlannista
Heissan!
Pakko on nyt kommentoida kun olen näitä viestejä mielenkiinnolla ja vähän surullisenakin lukenut.
Ihana talo ja jos se vähänkin kiinnostaa vielä niin teeppä näin:
Marssi reilusti sinne hoitokotiin(niin ihan sisälle asti=)) ja kuuntele katsele kysele!
Siellä on osaava henkilökunta joka varmasti antaa neuvoja kun kerrot suoraan,että pelottaa ja mietityttää naapuriin muutto!Se,että näkee oikeasti minkälainen paikka ja minkälaisia ihmisiä siellä asuu varmasti antaa enemmän infoa kuin pelkkä arvailu!
Terkuin, ihan omalla nimellä ja naamalla kirjoittava 13-vuotiaan erittäin vaikeasti monivammaisen Viivi-tytön(joka päivänä eräänä asuu myös vastaavassa hoitokodissa) äiti Riikka
Hei Riikka :) Olen niin pahoillani kaikkien teidän puolesta joita asia koskettaa näin läheltä, että jos olen loukannut. Olen jutellut myös työntekijöiden kanssa (2kpl), jotka sanovat, että harkitsisivat kovasti niin äänien kuin kahden arvaamattoman asukin vuoksi. Ja me ollaan harkittu ja käyty katsomassa :) Ja itseasiassa asiaa yön yli mietittyämme, ei naapuri ollut ollenkaan se ratakaiseva tekijä.
Moikka Johanna,
et sä mua ole loukannut:).Joidenkin kommentit on vain naurettavia,mutta ymmärrän senkin.
Muistan elävästi sen ekan kerran kun menin Viivin ensimmäisen päivähoitopaikkaan vierailulle,joka oli kehitysvammaisille tarkoitettu päiväkeskus.Voin kertoa,että jäykempää ja lukossa olevampaa ihmistä kuin minä olisi saanut etsiä=)!
Kaikki mikä on uutta luonnollisesti pelottaa,mutta vain tieto ja uskalias suhtautuminen uusiin asioihin ja tilanteisiin tuo helpotuksen:)!Meillä se nyt vaan on mennyt vähän pakon kautta...
Ymmärrän hyvin,että ette muuta taloon ja toivonkin,että se THE TALO löytyykin pian,jotta päästään "kyläilemään" uuteenkin kotiinne:)!
Aurinkoisin terkuin,
Riikka
Ei herranen aika!! Siis minkä ihmeen takia ihminen, jonka mielestä Johannasta on täällä omassa blogissaan LIIKAA kuvia liian vähissä vaatteissa, edes jaksaa vaivautua moisesta asiasta mainitsemaan? Tämä on Johanna blogi ja sitä ei ole pakko seurata. Johanna saa poseerata täällä vaikka pilkkihaalareissa tai ilman niitä jos tahtoo. Eikö vain?
Mikä meitä ihmisiä nykyään vaivaa....Ei ymmärrä. Miksi me ei vain anneta toisten olla sellaisia kuin he ovat? Puuttumatta kaikkeen vaikka eri mieltä oltaisiinkin. Tämä blogien pitäjien arvostelu on mielestäni erityisen turhaa koska meistä harva blogin pitäjää oikeasti tuntee. Eikö kannattaisi miettiä mitlä itsestä tuntuisi saada noita ikäviä anonyymejä kommentteja ennen kuin lähtee toista arvostelemaan.
Onpa tosiaan soma talo, ihanan idyllinen!
Harmi vaan tuota hoitolaa... Se ei ole kovin kiva juttu eikä siitä pääse yli eikä ympäri. Oman unelmatalon juuri rempanneena tiedän kuinka karvaalta tuntuu kun on löytänyt täydellisen talon, mutta ympäristö ei sitten ole yhtä kiva. Pidäthän meidät ajan tasalla taloprojekteista, niistä on kiva lukea!
Hei
Ajattelin vain lähettää rutistuksen ja hymyn. Taloasioiden kanssa on usein niin monta kiemuraa, että siinä tarvitaan sisua ja vähän ehkä nenäliinojakin, ystäviä ja tsemppaajia, että jaksaa sitä hakuprosessia, mahdollisia pettymyksiä ja odottamista.
Siispä voimia sulle.
ps. joku (anteeksi, unohdin jo kuka) sanoi täällä osuvasti, että sydämen sivistystä tässä elämässä tarvitaan. Näin on - ihan kaikessa. Sulla on mukava blogi, kiitos.
En ollenkaan ihmettele että tämän blogin pitäjä on masentunut ja haluaa pitää taukoa bloggailussa. Blogin tunnelma on yksinkertaisesti PAINOSTAVA! Eikä syy ole mielestäni vain "anonyymeissä ilkeissä" vaan myös fanaattisesti ylistävissä ja palvovissa kommenteissa, jotka taas saavat aikaan vastareaktion.
Löysin blogin jokin aika sitten ja Norja-fanina kiinnostuin lukemaan kevyellä fiiliksellä tuotettua tekstiä ilahduttavan värikkäillä kuvilla höystettynä. Esteetikkona tykästyin blogin tyyliin kovasti.
Mutta mutta - kommentointimahdollisuus ei näköjään ole hyvä asia tämän blogin kohdalla ollenkaan. Johanna ei tule iloiseksi vaan koko blogin sävy muuttuu. Harmillista.
Hei Johanna,
blogiasi niin monet asiakkani ovat "mainostaneet", että tulin vierailulle :)
Aikas soppa on teidän taloasiasta tullut monelle;)
Talo on todella kaunis ja hurmaava.
Mietin, mahtaisitteko päästä siellä hoitolassa käymään ja jutella myös heidän kanssaan? Olisi ainakin kaikki kivet käännetty??
Kannatti tulla käymään ja lukea myös tämä värikäs sananvaihto talokaupasta.
Oikein ihanaa kesää sinulle ja perheellesi!
ystävällisin terveisin, Virpi
Aivan mielettömän kaunis talo.
Kylläpä ihmiset jaksaakin keksiä kaikesta jotain napistavaa.
Jos olisivat asuntokauppoja itse tekemässä ja tosiasia olisi tämä. Että lasten kanssa omalla kotipihalla leikkiessä, raikuisi karmaisevia huutoja.
(Ei ole ihan lievää meluhaittaa)
Alituinen pieni pelonpoikanen siitä, että toinen agressivisesti käyttäytyvistä potilaista voisi joskus "saapua kylään".
Jäisi suurimmalla osalla kaupat tekemättä.
Kukaan ei voi sanoa, etteikö tuo pelko olisi oikeutettu!
Mielestäni tässä ei ole kyse suvaitsemisesta.
Eikä suvaitsemattomuudesta missään kohtaa.
Uskonpa, ettei KUKAAN oikeasti etsi ja halua muuttaa psyykkisesti sairaan tuntemattoman ihmisen naapurin.
Niin miksi sitten pitäisi harkita ostavansa tai ostaa, ettei vaan tule ennakkoluuloisen leima otsaan?
En ymmärrä.
Itse saa myös päättää syyn olla haluamatta muuttaa, ei se tee ihmisestä suvaitsematonta.
Olet järkevästi pohtinut ja punninnut talon hyviä ja huonoja puolia, myös lasten kannalta.
Näihin kuuluu myös naapurusto!
Harva haluaa taloa esim. rautatien varrelta juuri ko. meluhaitan vuoksi.
Ihmettelen jopa sisukkuuttasi, että olet noinkin pitkään asiaa pohtinut.
Tosin talo on kyllä ihan omaa luokkaansa!
Tsemppiä.
Pienen lapsen äitinä en itsekkään muuttaisi taloon missä naapurina noin sairaita ihmisiä. Ei millään pahalla heitä kohtaan, mutta onhan se jo pieni turvallisuusriskikin. Eli ymmärrän Johannaa erittäin hyvin. Tsemppiä talon etsimiseen : ) -Sari
Lähetä kommentti
Tilaa Lähetä kommentteja [Atom]
<< Etusivu