No hard feelings
Hei mun on vaan pakko ihan nopeasti tulla kiittämään ihanan rohkaisevista ja ennenkaikkea tukevista kommenteista, joita sain <3 Kiitos, te ootte tosi kivoja! :)
Kuulumisina voin kertoa, että kotona on väsystä huolimatta ollut mukava tunnelma. Me ollaan onneksi molemmat aika rauhallisia ja ajatellaan kai vähän niinkuin että näissä asioissa ei valitus auta eikä tee mitään paremmaksi.
Lisäksi mun mielestä arkiväsymykseen sopii loistavasti yksi häissä saamamme ajatus (kun laitettiin siis vieraat kirjoittamaan meille "ohjeita"):
"Pessimisti ja optimisti voivat olla yhtä oikeassa, mutta ei ole epäilystäkään kumman kanssa on kivempaa."
^Magneetteja, jotka saatiin siskolta häälahksi ;)
Nähdään pian kaverit, lokoisaa sunnuntai-iltaa!
Sanoinko, että te ootte tosi kivoja?
:)
:)
Tunnisteet: kuulumisia
lähettänyt Johanna @ 20.54
20 kommenttia
20 kommenttia:
<3 :))
Kivoja ajatuksia, varsinkin tuo häissänne saama ohje pysäyttää: -näinhän se onkin! Kuulun itse myös positiivisiin ajattelijoihin, synkistelemällä harvoin saa aikaan mitään hyvää :/ Tottakai joskus kun on oikein väsy ja mieli muutenkin matala, ei aina jaksa olla hymy naamalla, mutta pääasiassa silti, ja se onkin se pääasia, heh ;)
Se on niin kiva miten sä saat tukea ja iloa ja apua jaksamiseen täällä. Kun sitten taas meistä on ihana käydä lukemassa sun blogia. Eli vastavuoroisuus onnistuu kyllä ihan nappiin!
Hih, hauskoja ja niin osuvia!! :)
Pitää tuohon edelliseen postaukseen kommentoida, että meillä mies aloitti oman yrityksen pari viikkoa poikamme syntymän jälkeen ja oli ensimmäiset 2 vuotta 2 päivää viikossa lukuunottamatta töissä aamusta puoli yhdeksästä ilta puoli kahteentoista. Ja minä kotona yksin vastasyntyneen koliikkivauvan kanssa... Ei ole kyllä ikävä noita aikoja!!
Se on kyllä sääli, että mies joutuu reissaamaan sillon paljon kun lapset ovat pieniä, jää vähän molemmilta (mieheltä reissun takia ja sinulta väsymyksen takia) ne parhaat hetket huomaamatta ja aika vaan soljuu eteenpäin... Toivottavasti kaikki on vain väliaikaista!!
Jaksuja miehen tuleville työreissuille (meillä suunnitellaan uutta yritystä, mutta ONNEKSI ei tällä kertaa ei ole vauva tulossa) >:/
Tuo kirjoitus optimistista ja pessimististä on todella osuva ja totisinta totta.
Sinäkin oot hurjan kiva kun jaksat piristää jokaista päivää näillä ihanilla postauksillasi. ♥
En ole varmaan enempää kun kerran jättänyt kommentia sinun blogiin. Nyt vain tuli sellainen fiilis että pakko jättää merkki käynnistä. Pidän sinun tyylistäsi todella paljon. Täällä blogissasi on jotenkin tietynlainen, rauhallinen ja viihtyisä tunnelma.. Ihana.
Jaksamista arkeen.
P.s. noi magneetit on suloisia.. =)
Aivan mahtava toi "ohje"! Täytyykin pitää mielessä toi lause, sillä itseeni ärsyttää ihmiset jotka on aina suupielet alaspäin ja joilla on aina kaikki asiat huonosti.
Kyllä itsellä on lasi puoliksi täynnä! :D Hauskaa kesää sinne!
Hahhahhah, ihania magneetteja! Sain hyvät naurut näin ennen nukkumaanmenoa.
Ihanaa kun olet inhimillinen. Kiitos siitä ja kiva kun kirjoitat!
En tiedä kehtaanko ottaa tätä asiaa puheeksi, mutta mulla taitaa olla ihan samanlaiset pigmenttiläiskät silmien ympärillä :) Aivan kun olisi ottanut aurinkoa vain aurinkolasit päässä. Ne ilmestyi viime kesänä ja tänä kesänä uudelleen entistä intensiivisempinä. Oikeastaan ne on aika hauskat ja olen ottanut ne huumorilla, mutta olen miettinyt pystyyköhän niille tekemään mitään. Arbutinilla on jotain voidetta vaivaan. Ajattelin kokeilla, joku päivä kunhan kaupoille ehdin.
Mukavaa päivää, sinne!
Tämä sinun blogisi on löytö! AIvan ihania postauksia kaikki :) Tähän postaukseesi voisin sanoa, että minä olen ollut aina positiiviset asiat näkevä ihminen. Pidän sitä suurena etuoikeutena. On niitä joilla ei ole kykyä nähdä asioissa kuin ne huonot puolet, epäonnistumiset, surkeudet jne...
Mukavaa alkanutta viikkoa!
Mahtava asenne, mutta muuta en odottanutkaan -- positiivisuus kantaa kyllä pitkälle ja sulta olen sitä oppinut ja nappaillut omaankin elämääni!
Positiivisuus on kyllä hyvä asia niin kauan kun ei vain anna sen jyrätä alleen.
Olen huomannut että meillä suomalaisilla naisilla on huomattavasti pidempi pinna näiden asioiden suhteen johtuen luultavasti siitä että Suomessa on hirvittävän tärkeää naisen olla itsenäinen.
En ole tällä hetkellä oikein varma onko se hyvä vai huono asia.
Toisaalta teillä ei taida olla tilanteeseen oikein vaihtoehtoja niin mitä sitä sitten pienistä rutisemaan, toivottavasti tilanne muuttuu jossakin vaiheessa.
:D Olet ihana ja niin myös noi magneetit. Erityisesti viimeinen. :D
-Sini-Tuuli
Kiitos kauniista sanoistasi! Mä unohdin viime kommentissa mainita, että mun mielestä on ollut ehdottomasti rankinta silloin kun oli ne kaks pientä lasta, jotka halus koko ajan äidin huomiota. Okei, oli kolmen pienenkin kanssa rankkaa, mutta sitten se yhtäkkiä helpotti :) Isommat lapset pystyi jo katsomaan jonkin aikaa pienempien perään, ja pienet ihan oikeasti viihtyi isompien sisarusten seurassa. Tottakai nykyäänkin on rankkoja aikoja, mutta eri tavalla. Kivaa viikkoa sinne!
Siis toi viimenen magneetti on mahtava ! Mulle kanssa tuommoinen jääkapin sivuun (voisi tosin kirvoittaa kysymyksiä meidän kymmenvuotiaalta)
;D
Marriage and having kids can sometimes been very bittersweet! Kummasti sita vaan aina vaan jostain loytaa voiman rippeita jolla jaksaa taas :)
Aivan ihania magneetteja :D uppoaa täysin meikäläisen huumoriin :) kiitos muutenkin ihanasta ja kauniista blogista! tsemppiä myöskin, kyllä se aina lopulta helpottaa :)
Hauskoja magneetteja! Meillä mies on optimisti, mä pessimisti. Mulla on siis kivempaa tässä suhteessa ;) Onneksi ei olla vielä ajettu toisiamme hulluuden partaalle :D
Kiva, että osaat löytää positiiviset puolet :) Eiköhän se väsymys kuulu aina välillä siihen pikkulapsiarkeen, ei siitä pääse yli eikä ympäri. Asenteella on väliä :)
Ei ole varmaan helppoa, kun mies reissaa ja kaikki on hoidettava itse. Mutta kiva kuulla, ettei tarvinna riidellä tai alkaa naputtamaan toisille, vaan kumpikin on osanna nauttia toisen seurasta. Tiedän kyllä ton tunteen, että vois vaan mennä sinne hotelliin ja olla yksin.. Mutta, aina asioilla on myös se mutta...:)) Minäkin olen niin tiiviisti ollut noitten tyttöjeni kanssa, että kuinkahan siinä sitten loppuviimein kävisi, kun pääsis ihan YKSIN????
Auringonhippusia päivääsi.
Nyt vasta löysin ihanan blogisi. Kiitos uudesta päivänpiristyksestä!
Lähetä kommentti
Tilaa Lähetä kommentteja [Atom]
<< Etusivu