Sivu on muuttanut uuteen osoitteeseen

Burleigh

keskiviikko 21. huhtikuuta 2010

Burleigh

Kävelen usein kylään heille.
Loppumatka on metsän reunaa. Asfaltti on loppunut, hiekkatie loppunut ja polku muuttunut pisteleväksi pellon heinäksi. 
Käynti hidastuu huomaamatta. 
Autojen suhinan saattaa harvakseltaan kuulla, mutta hevosten ja tuoreen maan tuoksu on se, joka terävöittää aistit.

Talo on valkoinen, 1800-luvun puolivälin tekoa. Suuri puutalo, jossa on jykevä lehdenvihreä etuovi ja ikivanhoja käppyröitä omenapuita edustalla. Pienet ruudutetut ikkunat ja hieman vinoon kasvanut punainen vaja vierellä.

Emännällä pitkä letti ja pisamia, isännällä suuret harmaat kumisaappaat ja silmille kasvanut tukka.

Vierailijoita käy harvakseltaan. Istumme aina vanhan ikkunan ääreen, hiljaa. Nojaan kyynärpäähäni ja seuraan pellolla käyskenteleviä hevosia. Hämmennän teetäni koristeellisella hopealusikalla ja ihailen antiikkisen kaunista teeastiastoa. Tunnen itseni todella tervetulleeksi. Kaivatuksi.

Sillä vain todella tärkeille vieraille saatetaan tarjoilla näin kauniisti.







(Tinalla on toi viimeisen teekuppi-kuvan astiasto. Voi vitsi ne on kauniit.)

Tunnisteet:

36 kommenttia:

21. huhtikuuta 2010 klo 22.29 , Blogger Helena kirjoitti...

Kirjoitustyyli on kokenut muodonmuutoksen. Mielenkiintoista.

Astiasto on aivan ihana. Vie voiton jopa Villeroy&Bochista.

 
21. huhtikuuta 2010 klo 22.35 , Blogger Johanna kirjoitti...

Helena, vain täksi kerraksi. Tämä oli aihe, josta oli pakko kirjoittaa tunteella ;)

 
21. huhtikuuta 2010 klo 23.11 , Blogger Toukokuun Hanna kirjoitti...

Heipsan! Mulla kans on tota vikaa sarjaa, se on melkein samaa, kuin vanha Arabian / Röstrandin Fasaani. Menee hyvin vanhojen kanssa. Just tarjoilin naapurin rouville pullaa noista Burleighin Fasaani-astioista, mä oon saanut niitä kummitädiltäni. (Joka taas roudaa niitä Ruotsista tai ostaa Porvoosta.)

 
22. huhtikuuta 2010 klo 2.31 , Blogger KitKat AKA Katz kirjoitti...

Me emme ole vielakaan saaneet aikaiseksi ostaa astiastoa, mutta jotain romanttista taytyy saada sitten kun aika koittaa. Nuo esittelemasi ovat aivan ihania.

Emme ole viela varmoja missa pain maailmaa haluamme asua joten yritamme olla ostamatta vaikeasti muutettavaa kamaa, kuten kalliita astiastoja...

 
22. huhtikuuta 2010 klo 6.08 , Blogger satu kirjoitti...

Enpä ole ajatellutkaan, ennen kuin sanoit, että todella, vain odotetuille ja tärkeille vieraille katan kahvipöydän kauniisti.

 
22. huhtikuuta 2010 klo 6.34 , Blogger Uuden Kuun Emilia kirjoitti...

Arabian fasaaniin hurahtaneena haaveilen nyt tästä astiastosta. Tee/kahviserviisi olisi unelma!

Pitäisköhän mennä uudestaan naimisiin tai pitää jotkut avioliiton vahvistusjuhlat kauniiden ja rohkeiden tyyliin? :) Tai sitten vain ketäillä pikkuhiljaa....

 
22. huhtikuuta 2010 klo 7.20 , Blogger Marie Elisabeth's rum kirjoitti...

Hei !
Löysin tänne Uuden kuun Emilian sivuilta :) Kaunis päivitys! Aamu alkaa näin ihanasti nauttien kauniista kuvista, kiitos sinulle siitä :) Astiat on niin kiva aihe rakastan pöydän kattamista vaikken siinä monimutkaisia kommervenkkejä osaa käyttääkkään. Joka päivä voi olla juhlahetki kun saa koota perheen katettuun pöytään :)
Mukavaa päivää sinulle ja toivottavasti kevätaurinko lämmittää siellä.
-marie

 
22. huhtikuuta 2010 klo 7.57 , Anonymous Anonyymi kirjoitti...

Hei!
Olen jo pitkään hakenut kahviastiastoa, jota alkaisin kerätä. Näistä en ollut kuullutkaan; ihania ja kun minuun vielä uppoaa kaikki brittiläinen kuin veitsi sulaan voihin...

Tietääkö kukaan, saako näitä Suomesta ja jos niin mistä?

Minulla on ennestään valkoista Arabian Tuuli-astiastoa, jonka valmistus lopetettiin jo 90-luvun alkupuolella. Osaisiko joku suositella sen pariksi jotain siihen sopivaa astiastoa? Sinisestä kun tykkään, aiheutti erityisesti tuo viimeinen kuva vähän sydämentykytyksiä.

Terveisin,
Elina Etelä-Suomesta, jossa parhaillaan sataa RÄNTÄÄ

 
22. huhtikuuta 2010 klo 8.04 , Blogger Miia kirjoitti...

Äitini kerää tuota punavalkoista sinivalkoisena. Ja niitä metsästetään kissojen ja koirien kanssa, joskus jonkun saa jopa Suomestakin :)

 
22. huhtikuuta 2010 klo 8.12 , Blogger Teija kirjoitti...

Olipa kaunis tarina. Nuo vaaleansiniset astiat ottaisin meillekin, ihanat!

 
22. huhtikuuta 2010 klo 8.28 , Blogger Hanna kirjoitti...

En ole koskaan edes kuullut tästä merkistä, mutta voi että miten ihania!

 
22. huhtikuuta 2010 klo 8.37 , Blogger -Sanna kirjoitti...

Mä olin ihan täpinässä siinä kohtaa, kun "näin" ne hevoset :D Ensin luulin, että ootte löytäneet uuden unelmien talon.

Ihana kirjoitus ja todella kauniit astiat!

 
22. huhtikuuta 2010 klo 8.43 , Blogger heidi kirjoitti...

ihanaa, ihanaa!!! <3

 
22. huhtikuuta 2010 klo 8.55 , Anonymous Anonyymi kirjoitti...

Woi äiti,mitä kuvia!!!!! I-H-A-N-I-A astioita...ja onko sinussa kirjailijan vikaakin??? ei muuta kuin kirjoittamaan vaan terkuin ;D

 
22. huhtikuuta 2010 klo 9.03 , Blogger Norppa, Noora kirjoitti...

Aivan liian ihanaa!! :)

 
22. huhtikuuta 2010 klo 9.53 , Anonymous Anonyymi kirjoitti...

Löysin blogisi tässä hiljattain ja jouduinkin sitten lukemaan myös kaikki vanhankin blogin postaukset! Tulin jotenkin todella iloiselle mielelle kirjoituksistasi, sulla on aina niin iloisia ja aitoja postauksia :)

Oikein mahtavaa kevättä sinne!

 
22. huhtikuuta 2010 klo 10.19 , Blogger Christa kirjoitti...

Mistä toi sana 'avioerotalo' tulee..? Sori jos joudut selittämään jotain itsestäänselvää..mutta en järkeilemälläkään saanut sanalle merkitystä, etsin kommenteistasi..ja päätin lopulta kysyä :)

Oletko miettinyt sellaisen talon hankkimista, joka ei olekaan täydellinen, mutta josta saa remontoimalla? Koska merinäköalaa on vaikea tehdä itse, mutta nopsaahan saa sisäpuolen kunnostettua, ja ulkopuolenkin.. Ja vaikka remppa on kallis, niin yleensä sellainen talo maksaa vähemmän..eli lopputulos on suht sama. Näin tekivät vanhempani 80-luvun lopulla. Löysivät ihanan rivitalopätkän hyvältä alueelta, mutta sisus oli kaamea. Kaikki laitettiin uusiksi, kaksi seinää jopa revittiin :)

 
22. huhtikuuta 2010 klo 10.50 , Anonymous heiluva hurmuri kirjoitti...

olipas suloinen kirjoitelma <3

ja ihastuttavia astioita!!!!

sori tää ei liity mitenkään aiheeseen mutta olen tätä yrittänyt kysyä useaan otteeseen niin uudessa kuin vanhassakin blogissa mut et ole ikinä vastannut.

MITEN TOTEUTAT PÄIVÄNASU KUVAT?

ihan itselaukaisimella vai ottaako joku sun kaveri noi kuvat vai miten?
koska näyttävät niin hyvin onnistuneilta aina!
itsellä ainakin itselaukaisimella tulee niin surkeita otoksia :(
kerro please jotain vinkkejä!! :)

 
22. huhtikuuta 2010 klo 11.13 , Blogger Johanna kirjoitti...

Christa: Kuulin talosta alunperin ystävältä, joka tiesi, että omistajapari on eronnut. Ja siksi siis joutuivat myymään. Siitä nimi :) Kyllä me ihan varmasti joudutaan vähän remontoimaan. Pinnat olen ihan valmis käymään läpi. Avioerotalossa vaan kaikki ois ihan upouutta (jollen sit maalauttais lattioita) ja hinta n.150 000 egee vähemmin kuin tällaisessa pientä pintaremonttia vaativassa paremmassa näköalapaikassa.... huoh :) Se on kuitenki iso summa PLUS rempat päälle.

Heiluva hurmuri: Voi anteeksi :D Minusta taas tuntuu, että olen usein vastannut kys. kysymykseen hih ;) No suurimmaksi osaksi päivänasukuvat otan laukaisimella itse, telinettä mulla ei oo, mut kamera johonkin sohvan kullmalle ;) Joskus kuvat on Asgeirin ottamia satunnaisia otoksia :) Kiva kun jaksoit kuitenkin sitkeesti kysellä, mulla unohtuu joskus vastailla jos siihen ei heti kys. luettuani ole aikaa, pahoittelen :)

 
22. huhtikuuta 2010 klo 12.05 , Blogger Hanna kirjoitti...

Ihania kuvia ja kaunis kirjoitus, Kauniita astioita!

 
22. huhtikuuta 2010 klo 12.42 , Blogger white lily kirjoitti...

Aivan outo astiamerkki minulle vaikka kahvikuppifriikki olenkin. Viime viikolla lähti second hand-shopista aidot englantilaiset ruusukupit kuninkaallisella leimalla. Kun löytyisi vielä muutama lisää:)

Minä katan aina kauniisti, oli sitten odotettu tai odottamaton vieras kylässä. Rumia kuppeja ei löydykään, kaikki Teemat sun muut rumellukset olen heivannut aikaa sitten kun niitä miehen mukana tähän talouteen tuli...

Ensimmäiset kahvikuppini ovat yo-lahjaksi saatuja V&B petite fleuria ja häälahjaksi saimme punaista Taikaa..sitten olen keräillyt kauniita vanhoja kuppeja pikku hiljaa. Viime viikolla ostin pelkästään puutarha käyttöön sellaiset tosi romanttiset luonnonvalkoiset posliinit pitsireunoilla...ihastuin niihin sekunnissa!

Kauniita nuokin, millaiset kupit sulla itsellä sitten on vieraiden varalle?

 
22. huhtikuuta 2010 klo 13.56 , Anonymous Anonyymi kirjoitti...

Siis kenestä tää kertoo? en oikein ymmärtänyt et kenen luokse menit ja muutenkin ehkä vähän liian sivistynyttä tekstiä tähän blogiin verraten :)

 
22. huhtikuuta 2010 klo 13.56 , Anonymous Anonyymi kirjoitti...

Siis kenestä tää kertoo? en oikein ymmärtänyt et kenen luokse menit ja muutenkin ehkä vähän liian sivistynyttä tekstiä tähän blogiin verraten :)

 
22. huhtikuuta 2010 klo 13.56 , Anonymous Anonyymi kirjoitti...

Siis kenestä tää kertoo? en oikein ymmärtänyt et kenen luokse menit ja muutenkin ehkä vähän liian sivistynyttä tekstiä tähän blogiin verraten :)

 
22. huhtikuuta 2010 klo 14.03 , Anonymous Anonyymi kirjoitti...

Kauniita kuppeja, oma maku enemmän teemaa ja modernia muutenkin.

Asiaan täysin liittymättä, huomasin aikaisemmista postauksien kuvista että sulla on jälleen ne valkeat "renkaat" silmien ympärillä, pidätkö aina aurinkolaseja ympäri vuoden vai mistä moinen ilmiö?

t: Ninni

 
22. huhtikuuta 2010 klo 14.20 , Blogger Johanna kirjoitti...

White Lily: Teekuppeja meil ei oikein ookaan! Huomasin juuri et tarvis ;) Kahviastiastona mulla on Arabian oikein vanhaa ohutta ruusukuvioista posliinia ja myöskin tykkään sen hopealusikoiden kera kattaa aina, kun tulee aikuisia vieraita :)

Anonyymi: Teksti kertoo eräästä ystäväpariskunnasta ja siitä, miltä minusta tuntuu heillä kyläily.

Ninni: Just naureskeltiin päivän vaunulenkillä, että (isojen) aurinkolasien rajat on taas aika hyvin näkyvillä, eli juu, pidän paljon aurinkolaseja :)

 
22. huhtikuuta 2010 klo 14.50 , Anonymous Anonyymi kirjoitti...

Onko he sit jotain vanhempia tai jotain,tai sellaisen käsityksen sain nyt.
Niin muuten,et sit mennyt ottaa sitä oikkispaikkaa vastaan?
Missä sä oot suomessa terveydenhoitajaks opiskellut?
haluan lisää postauksii sulta ja kaikkii kivoja kuvia(myös lapsista,mut ei tietty naamaa :) )

 
22. huhtikuuta 2010 klo 15.41 , Blogger Viivu kirjoitti...

IHANIA!!! Voisin ottaa vaikka kaikissa väreissä :D

 
22. huhtikuuta 2010 klo 15.57 , Anonymous Anonyymi kirjoitti...

Onkos Gustav Lorentzen lastenmusiikki teille tuttua? Muutenkin kiinnostaisi lukea enemmän norjalaisesta lastenkulttuurista, jos joskus ehdit siitä kirjoittamaan :-)

 
22. huhtikuuta 2010 klo 16.45 , Blogger -Manta- kirjoitti...

Heissan Johanna!

Sinulla oli kerran jossain jouluun liittyvässä? postauksessa(vanhemmassa blogissasi)kaunis Arabian kahvikuppi-ja lautanen. Taisi olla jokin Greengatenkin kannu samassa kuvassa.
Se Arabian kahvikuppi jäi mieleeni, harvinaisen näköistä Arabiaa, muistutti ehkä Myrna-sarjaa, mutta sinun omasi oli kauniimpaa!
Saanko kysyä, minkäniminen tämä sarja sinulla on?

Ihanaa kesän odotusta ja tsemppiä talon hankintaan!! ;D

 
22. huhtikuuta 2010 klo 18.55 , Blogger Johanna kirjoitti...

Manta: Mulla ei ikävä kyllä oo sen sarjan nimestä tietoa :(

 
22. huhtikuuta 2010 klo 19.06 , Anonymous Anonyymi kirjoitti...

Moikka! :)
Tämä ei nyt varsinaisesti liity tähän postaukseen mutta on askarruttanut seuraavat asiat, jotka eivät ole tulleet vastaan joten uskaltauduin kysyä;
Mitä teet/teit työksesi ennen lapsien syntymää?
Miten päädyit Norjaan? Miten tapasit puolisosi?
ps. Teillä on kaunis talo, turhaan haluat pois noin upealta merinäköalalta! Päätin jo itsekin, vähän vanhempana, opiskelut suorittaneena, muuttaa Norjaan noin kauniille paikalle!
pps. Sait mut kateudesta vihreäksi tuosta Burberryn Crinkled -takista!
Mukavaa kevättä! ü

 
22. huhtikuuta 2010 klo 20.31 , Blogger .erin. kirjoitti...

Ihanasti kirjoitettu teksti. <3 Kuljin hetken samaa polkua, tunsin maan tuoksun, hämmensin teetäni...

.erin.

 
22. huhtikuuta 2010 klo 22.11 , Blogger Johanna kirjoitti...

Tapasin mieheni lomareissulla ja sen vuoksi sitten muutettavakin oli :)

Vera: Kiitos! Mun kamera on canon eos1000d, säädän ja muokkaan kyllä valotuksia usein kameran omalla ohjelmalla :)
Keittiöstä en ole vielä laittanut tänne kuvia, koska se ei oo mikään kovin kaunis! ;) Pyyntöjä on kyllä niin kovin, että harkitsen kovasti :)

 
23. huhtikuuta 2010 klo 13.00 , Blogger Cherry kirjoitti...

Pieni juttu sulle blogissani :)

 
23. huhtikuuta 2010 klo 21.07 , Blogger Nina kirjoitti...

IHANA kirjoitus!!!! Tuli kiva mieli ja astiat varmaan menee pakko saada listalleni joka on ainakin kilometrin pitkä. Siis missä noita saisi hypistellä? Siis taitaa unohtua mustavalkosisustus...

 

Lähetä kommentti

Tilaa Lähetä kommentteja [Atom]

Linkit tähän tekstiin:

Luo linkki

<< Etusivu