Kesäkuntoon!
Tätä postausta olen luvannut jo aikoja sitten tehdä ja sitä on paljon toivottu, joten nyt...!
Aloitetaanpa pienillä taustatiedoilla :)
Olen itse joskus tässä vuosituhannen alussa kouluttatunut jumppaohjaajaksi FiSafilla ja FAFilla (jälkimmäisestä lisenssi) ja teini-ikäisestä asti eli kymmenisen vuotta aktiivisesti jumppia sivutyönäni ohjaillut. Olen siis asiasta aina ollut himpan keskimääräistä kiinnostuneempi.
Opiskeluaikoina viikkotunteja oli jopa kymmenen, tänne Norjaan muuttaessa keskimäärin kolme ja nyt ihan viimeisen vuoden aikana vain yksi, josta jäin äitiyslomalle joulukuussa.
Olen aina ollut hoikka eikä liikkumiseen koskaan ole laihtuminen motivoinut, joten sitäpä toivon muillekin. Että se liikkumisen ilo motivoisi! :)
Koska itse parhaillaan imetän ja kilot raskaudesta karisevat muutenkin tekemisistäni riippumatta, en toki laihduta. Laihduttaminen muutenkin kuulostaa touhulta, johon en lähtisi, vaan puhuisin mieluummin elämäntapamuutoksesta.
Kuka nyt haluaa niitä laihdutettuja kiloja takaisin? Kyllä siinä täytyy jotain tapoja muuttaa.
Siksi en myöskään yrittäisi mitään kovin radikaalia, vaan etsisin itselleni mieluisia ja mahdollisia tapoja.
Tässäpä niitä siis. Mitä tekisin, jos laihduttasin kesäkuntoon! :)
-En vähentäisi syömistä, sillä liian vähäinen syöminen hidastaa aineenvaihduntaa ja voi jopa edistää kilojen kertymistä, aiheuttaa huonoa oloa verensokerin laskiessa ja heitellessä sekä lisää aina riskiä epäterveellisten välipalojen naposteluun.
-Sen sijaan lisäisin runsaasti kasviksia, hedelmiä, vihanneksia, marjoja ja pähkinöitä ruokavalioon ja söisin usein.
-Mun päivääni kuuluisi kaksi tosi hyvää, monipuolista (lämmintä) ateriaa, joista lautasmalliin noin puolet kasviksia. Yksi (tai kaksi pientä) perunaa riittäisi. Kala, kana tai liha kuuluisivat molempiin aterioihin proteiinin saannin turvaamiseksi. Hyvin syöminen on tärkeää myös energian saannin kannalta; sitähän tarvitaan, jos aikoo liikkua paljon!
-Yrittäisin syödä jotakin noin kolmen tunnin välein ja välttää näläntunnetta.
-Lopettaisin ateriani aina makeaan jälkiruokaan, esim. jugurttiin välttääkseni makeat mieliteot jälkeenpäin.
-Joisin paljon. En pakottaisi itseäni juomaan pelkkää vettä, jos en olisi motivoitunut sitä juomaan. Joisin varmaan paljon täysmehuja, joihin ei ole lisätty sokeria, koska pidän niistä.
-Kehittäisin itselleni tod.näk. jonkinlaisen iltasyömissäännön; esmerkiksi klo 19 jälkeen en saisi syödä kuin hedelmiä/kasviksia, sillä tiedän heikkouteni olevan iltanapostelu. (Kuvien Elena ei muuten syö klo 19 jälkeen mitään!)
-Kiellettyjen listaa en tekisi, mutta kaikkea muuta kuin hedelmiä/kasviksia rajoittaisin pieniin annoksiin.
-Miettisin, millaisesta liikunnasta pidän ja ennenkaikkea; mitä mun on helpoin harrastaa.
-Helpoimmaksi miellän itse hyötyliikunnan; miettisin, olisiko esim. työmatkoja tai edes toista niistä mahdollista taittaa liikkuen (mieluiten sauvakävellen ;)). Useinhan kaikki on mahdollista kun tarpeeksi haluaa ;).-Liikkuisin varmasti lähes päivittäin hikoillen, jos tuloksia haluaisin saada.
-Pidän itse juoksua yhtenä tehoikkaimmista ja mielekkäimmistä lajeista, joten panostaisin siihen.
-Tekisin lihaskuntoa useana päivänä joko salilla tai kotona; ainakin kyykkyjä ja keskivartaloa, koska ne ovat mielestäni sekä miellyttävimpiä, helpoimpia että tärkeimpiä. Myös kävelystä tulee helpompaa ja tehokkaampaa, kun lihakset ovat vahvemmat.
-Tinkisin monesta muusta asiasta liikunnan vuoksi; yllättävän monet syyt ovat tekosyitä. Liikunta on ihmiselle luontaista ja itseasiassa tosi helppoa toteuttaa ilman salijäsenyyttä tai hienoja välineitäkin!
- Motivoisin itseäni lähinnä liikunnan tuoman mielihyvän ja energian avulla, en pikku "palkintojen" enkä etenkään herkkujen.
Postaus on kuvitettu Googlen kuvahausta löytämilläni kuvilla Norjan "tanssii tähtien kanssa" -ohjelman viimeisimmästä voittajaparista Elenasta ja Carstenista. Elena on parin ammattilainen ja kohtalaisen kivakroppainen ;) mutta myös Carstenista tuli aika kuuma ohjelman jälkeen hih.
Mikä teitä motivoi, kaikki vinkit varmasti tervetulleita? :)
Kivaa viikonloppua!
Tunnisteet: treeni
lähettänyt Johanna @ 14.59
48 kommenttia
48 kommenttia:
Mulla on itselläni ihan sama näkökulma asiaan, kyseessä on todella oltava elämäntapamuutos, siinä ohessa sitten saattaa kiloja lähteä, mutta laihduttamalla laihduttamaan en koskaan lähtisi. Se on sitten vain kiva ylläri jos jotain lähtee, pääasia on kuitenkin hyvä ja kevyt olo. Tällä hetkellä itselläni on tosi hyvä vaihe päällä ja toivon että se kestäisi, vaikka päällä on paljon kiirettä ennen kuin kuukauden päästä olen valmis opinnoissani. Välillä tulee päiviä jolloin joutuu hakemaan kaupasta kamalan E-sisältöisen kolmioleivän, mutta ei nekään kaikkea kaada.
Vaikka liikun paljon muutenkin ja harrastan erittäin tehokasta, kuluttavaa ja rankkaa lajia (irkkutanssi), tuntuu että vasta nyt, kun olen pari viikkoa käynyt parin tunnin (kävely)lenkeillä, on jotain muutosta tapahtunut. Se vaan tekee niin hyvää! Ja kävin vaa´allakin parin kuukauden tauon jälkeen (normaalisti en käy ollenkaan mutta olen mukana kampanjassa keräämässä pudotetuilla kiloilla varoja Nepalin opettajankoulutukseen :D) ja olihan se yllätyksekseni pari kiloa tippunut. Olen viime aikoina juonut myös todella paljon vettä ja uskon että sekin on vienyt osan nälästä mennessään, useinhan ihmisellä on oikeasti jano kun on nälkäinen olo.
Kolme vuotta sitten Skotlannissa asuessani laihduin itsestään, kun kävelin joka paikkaan ja ehdin muutenkin harrastamaan paljon liikuntaa. Kokkasin aina kotona koska valmiit ruoat siellä yliopistolla oli kamalaa rasvamättöä. Melkein jokaikisen aterian jälkeen söin joko reilunkaupan ihanan suklaakeksin tai soijasuklaavanukkaan. Siis joka päivä jonkun pienen herkun, ja silti vain laihduin! Nyt vasta kun kirjoitit siitä tuohon niin tajuan, että sillä varmasti on ollut merkitystä, ei ole sitten makeanhimossa tullut vedettyä illalla kokonaista karkkipussia tms. Vaikka tietty sen jälkkärin ei aina tarttis olla joku suklaakeksi vaan vaikka hedelmäsalaatti. Parasta karkkia on viinirypäleet :)
Pari kertaa on nyt tullut laihduttua 6-7 kg ja olo on ollut mahtava, mutta leikkauksien yms. takia tullut aina takapakkia :/ Pitää toivoa että tällä kertaa muutos olis oikeasti pysyvä! Sitä vaan voi niin paljon paremmin, kun syö hyvin ja liikkuu ja muutenkin tekee asioita joista nauttii.
Moikka Johanna, tämä oli tosi mielekäs postaus! Hyvä kun muistutit tuosta "elämäntapamuutoksesta" ennemminkin kuin laihdutuskuureista. Itse olen huomannut syöväni makeaa juuri kaikkiin eri tunteisiin ja se on niin helppoa, kun tuntuu ettei ole aikaa syödä kunnolla kahta pientä hoitaessa (ja isoa taloa siivotessa:)). Itse olen yrittänyt siis opetella pois tunnesyömisestä ja korvata sen palkitsevuuden jollain muulla mukavalla.
Kiitos vielä, oli kyllä todella kiva postaus! Muutenkin käyn kyllä täällä aina päivittäin katselemassa ihania postauksiasi. Kiitos positiivisuudestasi! Tulee hyvä mieli lukiessa.
Hyvä olo motivoi enemmän kuin mikään muu. On kiva kun saa tuntea että on sittenkin jaksanut. Valitettavasti tällä hetkellä ei ole oikein aikaa...
Olipas asiallista tekstiä tästä aiheesta. Tuntuu, että naistenlehdet ovat taas sekoittanut monen naisen pään.
Itse olen kertonut julkisesti sairastaneeni vuosia anoreksiaa. Kertomasi elämäntapavinkit pätevät myös toisin päin; samoilla ohjeilla olen itse opetellut uudelleen syömistä. Säännöllisyys ja kultainen keskitie auttavat pitkäjänteisyydessä.
Itse kärsin sairauteni jäljistä (lapsen saaminen on meillä työn takana), ja yritän niitä kaikin tavoin korjata. Mässäily ei tässäkään elämämvaiheessa oli järkevää, vaan saattaisi suistaa elämän helpostikin raiteiltaan.
Liikunnan lisääminen, ihan sen hyötyliikunnankin, auttaa pitämään kulutusta ylhäällä. Näin voi joskus nauttia luvan kanssa myös herkuista.
Minua siis motivoi lähinnä terveys. Pitkien pyörälenkkien ja pääntuuletuksen tuoma euforinen olo. Ja kaikkein eniten se, millainen esimerkki olen lapselleni!
Kiva postaus!
On joo, kohtalaisen kivakroppainen täti.
Minua motivoi liikunnan jälkeisen hyvän olon lisäksi haasteet. Osallistun pari kertaa vuodessa puolimaratonille ja/tai maratonille ja yritän harjoitella niitä kohti suunnitelmallisesti, vaikka vapaa-aikaa treenaamiseen on pienten lasten kanssa todella rajoitetusti.
Hyviä vinkkejä, itse tekisin lähes samoin jos laihduttaisin.
Sokeroimattomia täysmehuja en kuitenkaan joisi, enkä missään nimessä suosittele kenellekään niiden runsasta nauttimista. Vaikka mehuihin ei olekaan lisätty sokeria, sisältävät ne runsaasti hedelmäsokeria. Monet laihduttavat naiset juovat täysmehuja janoonsa, jopa yli litran päivässä. Yhdessä desilitrassa on noin 40 kaloria, litrassa 400. Mehuista saa siis huomaamatta yllättävän paljon energiaa, jonka voisi mielummin ottaa ihan oikeasta ruuasta. Eli janojuomaksi vesi tai vaikka kylmä vihreä tee, ja hedelmät hedelminä :)
Hyviä ja yksinkertaisia vinkkejä!
Itselleni on myös tärkeää pitää yksi herkuttelupäivä viikossa, jolloin on lupa syödä karkkia ja herkkuleivonnaisia tms. :) Ennnen saatoin popsia niitä pitkin viikkoa, joka päivä...
Kerttu
Hyvin kirjoitit aiheesta :) Oma terveys on paras kannustin. Koitan myös suhtautua ruokaan ja omaan kroppaani kunniottavasti ja terveellä järjellä. Tällä käyttäytymismallilla haluan antaa tyttärilleni mahdollisuuden pitää itsestään mieluummin sellaisina kuin ovat ja tietoisuuden ettei hurja laihuden ihannointi ole välttämättä kovinkaan terveellistä tai tavoiteltavaa :)
Kannattaa lukea uutta tietoa fruktoosin vaikutuksesta elimistöön. Liian runsas hedelmien syönti ei nykytietämyksen mukaan ole terveellistä ollenkaan.
Hyvä postaus!
Suosittelen muuten tuota Kiloklubia! Jos vaan malttaa kirjata sinne päivän liikkumiset ja syömiset, saa aika hyvän käsityksen siitä miten elää. Ja sen avulla on helppo korjata liikunta- ja ruokailutottumuksiaan. Olipa sitten tarvetta pudottaa painoa tai ei :)
Ai niin, rasvoja ei kannata laihduttaessakaan välttää. Ne on tosi tärkeitä, kunhan vaan ovat oikeanlaisia rasvoja!
Hei Johanna!
Ihan ensiksi on sanottava kuinka iloiseksi tulin, kun tänne löysin. Jostain.. toisesta blogista, en edes muista mistä :)
Kirjoitat hyvin ja elävää tekstiä, sellaista on aina kiintoisaa ja hienoa lukea. Olen lukenut suomalaisia muotiblogeja ja niissä on pari niin mukavaa, että olen ihan koukkun jäänyt.
Kuitenkin, kun tänne löysin, tuntui, että on jotakin muutakin yhdistävää kuin kauniit vaatteet, joista pidän. Olen itse vähän sinua nuorempi kahden lapsen äiti ja elämä kulkee mukavasti arjessa, mutta tällaista ikäänkuin samassa tilanteessa olevaa, samanikäistä kommunikointia olen jopa hippasen kaivannut.
Itse olen tanssinut balettia pikkutytöstä asti ja käyn tanssitunneilla vieläkin, kunhan aikaa saan revityksi. Olen myös vetänyt pikkuballerinoille tunteja.
Minua motivoi liikkumaan sisäinen palo ja liikkumisen tarve, se on jossain varmaankin selkäytimessä, en vain osaa olla liikkumatta. Plus myös se, että kehoa pitää hoitaa aivan samoin kuin aivotoimintaa. Kehoa pitää huoltaa, että se toimisi, aivoja pitää huoltaa, jotta ne aktivoituvat.
Mulla on myös tapana jäädä jorisemaan :) Onpa kiva tavata, olen Sara Helsingistä :) Nice to meet you.
Mä olen laihtunut viime lokakuun lopusta 15 - 20 kg ja oma vinkkini on se, että kannattaa tutustua itseensä ja miettiä, että millainen tie itselle sopii parhaiten.
Jos ruokailutottumuksissa ei ole suurempaa parannettavaa, niin sitten ei kannata puuttua siihen. Mutta jos ylipainoa on, niin sitten jossain vaiheessa on kohdattava se tosiasia, että syö liikaa ja väärällä tavalla. Kun ymmärtää yhtälön, että kaikkea rasvaa ja sokeria ei voi lenkkeilylläkään kuluttaa, niin sitten pitää tarttua ruokavalioon. Itselleni sopi sellainen keskitie, että vähensin alkuun ihan vain joitakin asioita, esim. sokeriset mehut ja muut sokeriset ja suolaiset ruoat (ja välipalat) pois. Niille jäi vielä armollisesti yksi herkuttelupäivä viikossa. Näin sain tuloksia aikaan (vajaat 10 kg) ja se taas motivoi jatkamaan. Koska kyseessä on tosiaankin elämäntapa, niin minusta olisi tuntunut liian rankalta sanoa hyvästit kaikelle kivalle. Myöhemmin sitten viikon herkuttelupäivä muuttui kerran kuukaudessa herkutteluksi (eikä siis tämäkään napa täyteen kaikkea herkkua, vaan esim. yksi suklaapatukka) ja nyt myöhemmin olen voinut ottaa hiukan rennommin koko asian, koska sitä rasvaista sokerista ja suolaista vaan ei tee enää mieli.
Toiselle tietysti sopii paremmin se, että ottaa pois kaiken liian ja ylimääräisen. Tärkeintä minusta on tehdä asia niin kuin se parhaimmalta tuntuu.
Kannatan ehdottomasti hyötyliikuntaa, koska muulle harrastamiselle on tosiaankin helppo keksiä tekosyitä. Itse olen saanut liikuntani siitä, että olen kävellyt päiväkotimatkoista osan. Käydään lasten kanssa kävellen kaupassa (ainakin toiseen suuntaan) - samalla tulee hoidettua myös lasten ulkoilu. Lasten kanssa voi tietysti myös oikeasti leikkiä: juosta kilpaa, heitellä lapsia, mahdollisuudet ovat rajattomat. Ja sittenhän lapset alkavat ajella pyörällä, joten perässä voi vaikka lähteä juoksulenkille ja taas tulee hyöty mukaan: lapsen kanssa ulkoilu. Nämä vinkit siis omasta lähtökohdastani: kahden lapsen äitinä, jonka mies on useimmiten aina töissä. Kannattaa valita sellainen laji, josta pitää. Itse inhoan juoksua, joten en edes ala hankkia viidensiä lenkkareita, koska en tule niitä käyttämään. Kotona voi lihaskuntoharjoitusten lisäksi vaikka tanssia - lastenkin kanssa. Meillä tanssitaan elokuvien musiikkeja - ja siitä tulee kaikille, sekä lapsille että äidille hauska ja reipas olo =D
Koska itselläni tosiaan oli ylipainoakin jonkun verran, niin oli pakko aloittaa siitä ruokavalion muuttamisesta ja vähentää syömisiä.
Tuo iltasyöminen on vähän hassu juttu. Meillä monesti se syöminen on vasta hyvinkin myöhään, joten kuulostaa hurjilta nuo ei mitään iltaseiskan jälkeen. Varsinkin kesällä ja kuumalla tuppaa menemään myöhään ruokailut.
Jatkan vielä :) Liikkumisesta ja laihduttamisesta olen kuullut ikäni. Mitä sä nyt noin liikuntaa harrastat, kun olet noin laiha. Niih, liikunta yleisesti liitetään laihduttamiseen ja minusta se on puusilmäinen ajattelutapa.
Liikunta ja liikkuminen on osa elämääni/elämäämme, en minä laihduta, kun siihen ei tarvetta ole. Miksi sitä on joidenkin vaikeaa ymmärtää, että se vain yksinkertaisesti on kivaa ja osa normiarkea?
Eikä kaikkien tarvitse toimia kuten jotkut muut, annettakoon kaikkien olla sellaisia kuin ovat. Mutta minusta kehostaan jokaisen pitäisi pitää huolta jo ihan toimintakyvyn kannalta.
Piti vielä kirjoittaa, että on tärkeää painottaa, että kyse on juuri siitä hyvästä olosta.
Olen lisännyt vihanneksia hurjasti ruokavalioon ja vähentänyt ne sokeriset pois. Olo on muuttunut suorastaan energiseksi. Asioita vain jaksaa tehdä ihan eri tavalla ja jotenkin sellainen elämän arjen ankeus on hävinnyt ja kadonnut pois.
Ruokavalion ja liikkumisen lisäksi mun hyvään olooni on vaikuttanut paljolti myös tuo liikakilojen lähteminen. Koska paisuneena tunsin itseni aina jotenkin vieraaksi. Ja kun kiloja lähti, niin onhan se käveleminen vain ollut niin paljon kevyempää. Mutta tärkeintä ei ole ollut se, että kiloja on vaa'assa vähemmän, vaan kaikkein tärkeintä on ollut se, että on ollut todellakin hyvä olo.
Täysmehuja ei myöskään kannata litkiä montaa lasia päivässä, niissä on yhtä paljon sokeria kuin limsassa. Sokerittomat mehuttiivisteet tms. on taas usein makeutettu keinotekoisesti, joten ei nekään niin hyviä ole... :/
Hyvä postaus muuten. Tanssijoilla on usein todella nätit kropat! :)
Ihana postaus!Juttu on kirjoitettu tosi kannustavasti ja inspiroivasti. Mulla on toki aika samanlainen näkökulma asiaan, vaikka välillä mulla kyllä tulee kausia, jolloin urheilu menee yli, tai siitä tulee päähänpinttymä. :/ Nautin urheilusta ja liikunnasta, mutta mulla on välillä ongelmia pitää vapaapäiviä, vaikka kroppa ne tarvis.. Tulee tavallaan "huono omatunto" jos en tee mitään.. Onko sulla koskaan ollut samanlaisia ongelmia?
Aurinkoista viikonloppua!
Kiva postaus jälleen kerran!
Olen kuitenkin sitä mieltä, että veden (ja nimenomaan veden) juonti on ehdottoman tärkeää jokaiselle, laihduttipa tai ei. Itsellä lähestulkoon kaikki näpyt katosivat naamasta, huulet eivät enää kuivu ja jaksan muutenkin paljon paremmin, kun juon paljon vettä.
Vinkkinä muille: kannattaa hankkia isoja juomalaseja (esim. Ikeasta löytyy n. 0,4 litran laseja) tai laskea vettä isoon vesikannuun. Pikkulasillisia ei vaan tule juotua niin paljoa.
Kaikille vaan vesipullo aina laukkuun mukaan! Nälkäkään ei yllätä yhtä nopeasti silloin.
Ja vedenjuonnista seuraavat pakolliset vessatauot lisäävät hyötyliikunnan määrää ;)
Hyvä postaus! Mutta täysmehut kannattaa jättää pois - noiden edellämainittujen syiden vuoksi sekä siksi, että täysmehujen pitkinpäivää litkiminen pilaa hampaat happamuudellaan...
Kiitos kivoista kommenteista! :)
Mehuasiaan, joka on täällä vähän puhuttanut, täytyy kommentoida vielä :) Toki tiedän hedelmäsokerista ja kaloreista, mutta totuuden nimissä mainitsin mehun tähän ;) Tykkään nimittäin niistä ja juu, en toki juo paria lasia enempaä päivässä, mutta jos tällaisia suht terveellisiä mielitekoja on, ei kannata kieltää niitä itseltään ja pakottautua juomaan pelkkää vettä -jonka itse miellän vähän tylsäksi... ikäva kyllä :) Veden juonti tottakai on se paras vaihtoehto ja ainoa kunnon janojuoma, no doubt. Mutta oikeita mehuja rakastan myös eikä nuo pahemmin ole vahingoittaneet ;)
Ja juu, vesipullo on aina mukana! :D Se on hyvä vinkki!
Herttainen, ihana toi Nepali-juttu :)
Sara: Tosii kivaa kuulla! :) tervetuloa ja jää höpisemään toistekin ;)
Kiitos Mari A:lle, sulla oli aivan ihania esimerkkejä ja todella tärkeää on juuri toi itseensä tutustuminen ja oikeiden liikuntamuotojen löytäminen. Huomaa, että olet perehtynyt asiaan!
Niin, iltasyömiset... mainitsin nyt vain koska omalla kohdallani se saattaisi muodostua ongelmaksi; ylimääräistä napostelua, josta pitäisi tinkiä. Ei tietenkään, jollei järkevästi sovi omiin kuvioihin! :)
Linda: Mun mielestä ennen oli kamalaa lähteä viikon lomamatkallekin kun stressasin vaan miten pääsen siellä liikkumaan :D Huhhuh, no, enää ei tuu huono omatunto juuri mistään :)
Hyviä ohjeita, mutta sen sanoisin (kun olen joskus sairauden aikana lihonut paljon), että noilla konsteilla on melko turhauttavaa yrittää päästä laihdutuksen alkuun. Lihava, huonokuntoinen ihminen ei näe vaikutuksia missään ensimmäisten viikkojen tai kuukausien aikana ja turhautuu ja sortuu. Noita ohjeita on helppo noudattaa, jos on aina ollut hoikka, mutta itselläni oli tuolloin ylipainoa niin paljon, että polvet eivät kestäneet esim. juoksua, jota olin ennen sairautta harrastanut.
Ja nyt kahta pientä lasta hoitaessani olen kärsinyt niin pitkään uuvuttavasta univelasta, ettei liikkumiseen kerta kaikkiaan ole ollut energiaa. Ei todellakaan ole mikään tekosyy!! Myös pelkkä univelka sinällään lihottaa, ilmeisesti aineenvaihdunnan hidastumisen vuoksi. Ja meidän suvussamme kaikki naiset ovat lihoneet pullukoiksi raskauden aikana/jälkeen eivätkä ole tippaakaan laihtuneet imettämällä. Itse vain lihoin imetyksen aikana, vaikka syön terveellisesti ja kevyesti, vain kasvista ja kalaa. Ja pieniä määriä. Ja kävin pitkillä vaunulenkeillä. Lihominen voi siis johtua myös hormonitoiminnan muutoksesta ja toiset lihovat helpommin, kuten tiedetään.
Itse sain lopulta laihdutettua sairauden jälkeen Herbalifen avulla. Kaikilla se ei kyllä toimi. Sain siitä vitamiinit ja hivenaineet eli lisää elinvoimaa, jotta jaksoin myös aloittaa liikunnan. Mutta pelkkä 1-2 aterian korvaaminen proteiinipirtelöllä hoikensi minua niin paljon parissa viikossa, että olin kuin eri ihminen. Silloin myös mieli virkistyi ja sain uutta pontta laihdutukseen ja liikkumiseen. Pointtini on siis se, että kaikki eivät laihdu riittävän tehokkaasti mainitsemillasi (hyvillä) konsteilla ja silloin pitää päästä alkuun esim. jollain turvallisella laihdutusvalmisteella.
Hei Johanna!
Minua motivoi se liikunnan jälkeinen ihana olo ja painonhallinta tulee mukavana "sivutuotteena". Kun on oikein hikoillut kunnolla, niin sen jälkeen on niiiin hyvä olla! En ole enää nuori tyttönen (44 v)että senkin puolesta on hyvä tarkkailla elämäntapojaan. Liikun hikiliikuntaa ainakin 3 krt/vko ja sen lisäksi kuljen töihin pyörällä ja lenkkeilen koiran kanssa. Olen huomannut, että liikunta lisää pirteyttä kaikkeen elämään eri tavalla, kuin se sohvaperunana oleminen...toki sitäkin joskus harrastan! Ihanaa kevättä Sinulle!
T:Marja
Kiitos ihanista vinkeistä jälleen kerran.
Uuvuttava työviikko takana henkisesti ja nyt ruoho on piiskattu kahvakuulajumpalla, joka on kyllä aivan uskomattoman tehokasta. Jokaikinen lihas on löytynyt kropasta :)
Vinkkiesi kera on ihana aloittaa elämäntapamuutos ja ensi viikko on vielä nimetty tämän mamman omaksi viikoksi-> työpaikan järjestämässä kuntoutuksessa urheiluopistolla ihan koko viikko.
IHANAA! Poislukien suunnaton ikävä pieniä tyttöjäni.
T:Heidi
Heipsan !
vanhana fitness urheilijana tiedän että ei ole helppoa päästä tuohon kuntoon kuin kuvan kaunis tanssija neitokainen. Mutta se se on tavoittelemisen arvoinen , kyllä ja mahdollista jopa kaikille. Itsekin pullamössöstä laihdutin aikoinaan yli 12 kiloa ja kroppa oli kireämpi kuin kuvan neitosen. Toki ei ole enää mutta hoikka silti olen.
Minä näen sen asian myös elämäntapa urheilijana ja syöjänä. Kaikki on kiinni myös itsestään. Sanotaanko näin se iltasyöminen on aika monelle avain onneen eli ei ruokaa , naposteltavaa sen 19 jälkeen. Korkeintaan yksi tai kaksi hedelmää. Vesi sinällään hyvä laihduttaja koska "huuhtelee" elimistöä niin sisältä kuin ulkoakin jopa ihokin voi paremmin.
Hyötyliikunta on pop :)
Vaikka itse sairastuin vakavasti noin puolitoista vuotta sitten ja toinen jalkani halvaantui en siltikään päästänyt kroppaani lihoamaan vaikka liikkunut en saanut yhtään enkä voinutkaan. Joten summasummarum tein aikoinani (n. 15vuotta sitten) elämäntapa muutoksen ja se näkyy vieläkin jokapäiväisessä liikkumisessa ja syömisessä. Kovalla työllä ja itsekurilla pääsee hyviin tuloksiin :)
Tätä lukiessa tulikin mieleen, että voisi tosiaan yrittää jättää ne tekosyyt vähemmälle ja harrastaa oikeasti liikuntaa enemmän:). Täällä Ranskassa on sellaisia "hedelmäsiirappeja" joita löytyy myös sokerittomana, joita voi lisätä antamaan vedelle makua, jos ei tykkää pelkästä vedestä.
Itsellä olisi myös hankalaa laittaa joku aika, jonka jälkeen ei saa syödä, kun työn takia esim. lounas tulee syötyä klo15-16h ja sitten illalla myöhemmin on vielä kuitenkin nälkä niin ettei jaksaisi aamuun asti odottaa.
Vanha viisas isäni sanoi että 70% laihtumisesta tulee ruuan vähentämisen kautta ja vain 30% liikunnan lisäämisen kautta. Olen hänen kanssa samaa mieltä. Eli sieltä syömisistä se kannattaa analysointi aloittaa, mistä ne omat liikakilot johtuvat.
Makeanhimo voi olla merkki siitä että elimistö on hiilarihumalassa tai aliravittu tai verensokeri seilaa vuoristorataa. Verensokerin tasaisuuteen kannattaa kiinnittää huomiota.
Helppo ja riskitön testi on olla kolme viikko ilman sokeria ja muita nopeita, huonoja hiilareita (mm. vehnäjauhot, valkoinen riisi ja pasta, peruna, alkoholi). Makeanhimoon voi syödä luomuomenan tai banaanin. Kolmessa viikossa näkee jo miten oma elimistö reagoi ja onko kenties tietämättään sokerikoukussa.
Tuo iltasyönnin kieltämissääntö on muuten vanhentunut. Ei ole suurtakaan väliä mihin aikaan illasta syöt, vain sillä on väliä mitä olet syönyt koko päivän mittaan, oletko ylittänyt kulutuksesi. Itselläni BMI on 20 ja syön vaikka puoleltaöin jos on nälkä, mutta en koskaan mitään roskaa vaan aina ns. kunnon ruokaa esim. reilun voileivän. Ylipäätään oikealla kunnon ruualla ei voi nähdäkseni lihoa. Elimistö kyllä tietää milloin se on kylläinen ja saanut tarvitsemansa. Eli jos tuntuu että kroppa on sekaisin ja näläntunne vaivaa jatkuvasti tai pian syömisen jälkeen on taas nälkä niin lähtisin hakemaan syytä jatkuvasta hiilarihumalasta tai aliravitsemuksesta.
Moikka Johanna! Paljon urheilleena sinulla olisi varmaan antaa joitain vinkkejä raskausajan liikuntaan? Odotan parhaillaan toista lastani, ja puolentoista vuoden takaisesta ekasta raskaudesta jäi harmillisen monta kiloa roikkumaan. Nyt en tietenkään voi laihduttaa, mutta koska olen taipuvainen raskausaikana keräämään painoa ihan reippaasti, olisi kiva jos tekisit vaikka ihan oman postauksen raskausajan liikunnasta ja kuntoharjoittelusta, jos vaikka saisin siitä pontta etten ihan jäisi vilkaan taaperon uuvuttamana täysin sohvanpohjalle aina kun siihen on tilaisuus... ;)
Ihanaa keväänjatkoa!
T: Toinen Johanna
Hei,
anonyymi kommentoi tuossa ylhäällä klo 19 jälkeistä syömistä.
Totta sinänsä, että kellon ajalla ei ole väliä milloin syö, mutta siinä kohdassa pitäis muistaa, että päivän aikanahan on tietty kokonaiskalorimäärä, jonka voi syödä jos meinaa hoikistua.
Eli summasummarum, pointti taitaa sen iltasyöminkien skippaamisella olla se, että se on "helppo" tapa pitää linjoistaan huolta. Kun aika monella kait se iltanapostelu just on tuonut ja tuo niitä liikakiloja...:)
Terkuin iltanapsija ja hieman pullea sellainen...:)
Helena: Ikävä kuulla :( Univelka tosiaan ainakin on asia, jolta ei jaksa liikkumaan lähteä. Hormonit ja perimä voivat myös vaikuttaa, kuten sanoit. Yksilöllistähän tämä on.
Marja: Kuulostaa hyvälle! :)
Heidi: Oioioi :) Nauti!
Wilhelmiina: Nimenomaan se on elämäntapa. Ei auta kauheasti innostua aina keväisin ;) Tää olikin mielenkiintoista tietoa sinusta hih :)
Anonyymi: Asiaa on ihan tutkittu ja tutkimuksin todistettu, että ruokavaliolla on liikuntaa paljon suurempi merkitys, muistaakseni jopa tuota 70% suurempi.
Anonyymi: No, itse en sitä mitenkään iltasyömisen kannalta laittanut, vaan ajankohdan, jolloin helpoiten sorrun syömään herkkuja. Voisi siis olla keskipäivälläkin.
JOhanna: Kiitos ideasta, odotas jos menet vanhan blogin puolelle, olen siellä aiheesta kirjoittanutkin viime vuoden lopulta. Löytyy varmaan "Raskaus" -otsikon alta sivupalkistakin :)
Itselläni on meneillään sellainen elämäntapamuutos, että yritän jonkin verran vähentää hiilihydraattien määrää ja ennen kaikkea parantaa niiden laatua. Syynä on ennen kaikkea se, että hormonit ovat sekaisin ja kroppani ei toimi niin kuin sen pitäisi, ja olen todennut, että tämä hiilihydraattiasia oikeasti vaikuttaa hormonitoimintaani merkittävästi. Minulla suurin yksittäinen asia on se, että yritän välttää ylenmääräistä mässäilyä. Siinä auttaa, että olen antanut itselleni luvan syödä rajattomasti tummaa suklaata. Se oikeasti auttaa, koska 1) tumma suklaa ei ole kohtuuttoman epäterveellistä, kun vertaa moneen muuhun asiaan, 2) sitä ei voi syödä kohtuuttoman paljoa, 3) jo pala tai kaksi tummaa suklaata vie makeanhimoa tehokkaasti pois ja 4) jo tietoisuus siitä, että kaikki hyvä ei ole kielletty, rajoittaa mässäilyä.
-Venla
Jes, kerrankin asiallinen postaus aiheesta eikä mitään "syökää yks tomaatti päivässä" -juttuja! :D
Ja mua motivoi yksinkertaisesti se, että se on niiin kivaa ja mistään muusta ei tule niin hyvää oloa! Treenaan lähes päivittäin ja kaikki aina ihmettelee miten jaksan, mutta se on just se, että tykkään vaan siitä niin paljon. :) Tällä hetkellä myös tulevaisuudensuunnitelmat liittyvät suuresti liikuntaan niin siksi myös!
Kyllähän mehuja voi tosiaan juoda, kunhan muistaa sen kohtuuden. Kuten niin monessa asiassa. :D
Tuoremehujen huono puoli liittyy niiden verensokeria nopeasti nostavaan ominaisuuteen, olisi parempi syödä itse hedelmä esim. appelsiini koska mukana tulee myös hedelmäliha. Hedelmäliha on kuitua joka hidastaa verensokerin nousua.
Saa korjata jos olen väärässä.
Vielä iltasyömisestä. Oma kokemukseni on että jos minulla on nälkä yhdeksän jälkeen on se lähes poikkeuksetta sen merkki että en ole syönyt päivän mittaan tarpeeksi. Elimistö on nälissään ja pyrkii paikkaamaan vajeen. Vika korjaantuu syömällä jotain kunnollista, ei makeaa.
Tarkennuksena, että nyt alan taas päästä vanhoihin mittoihin, kun univelka hellittää. Ja Wilhelmiinalle vielä, että en minäkään "päästänyt" itseäni lihomaan. Minulla oli aivokasvain, joka sotki koko hormonitoimintani pariksi vuodeksi, kuukautiset, perusaineenvaihdunnan, kaiken. Söin vain pysyäkseni hengissä, mutta silti lihosin. Ei voi aina verrata, että sairaus kuin sairaus ja raskaus kuin raskaus, koska ihmiset ovat yksilöllisiä. Tiedän erään, joka lihoo jatkuvasti aineenvaihduntahäiriönsä vuoksi ja sitten taas erään, joka on solakka kuin silakka, vaikka ahmii jatkuvasti isoja annoksia. Ja molemmat harrastavat liikuntaa.
Iltasyömisestä ;)
Jos on säännöllinen rytmi ja päivittäin aina syö suunnilleen saman verran, tietää, voiko esim kl 19 rajoituksia tehdä. Tottakai erityistapauksissa kun rytmi sekoittuu, on syötävä illalla. Mulle tosin olisi aika tärkeää yrittää ylläpitää hyvn säänöllistä rytmiä. Ja tottakai jos on nälkä, on syötävä jotain kunnollista eikä makeaa. Esim. juhlatkin kuuluu tähän(jopa mahd. epäterveellisine herkkuineen), onhan sitä nyt elettävä laihiksellakin hih :D
Eli kohtuus ja maalaisjärki... :)
Tämä ihan vain lisäyksena omaan tekstiini, kaikki tulleet kommentit ovat olleet tosi asiallisia ja mielenkiintoisia. Jopa mehunjuontia vastaan on hyvin perusteltu; en vaan silti usko lopettavani sitä :D
Tosi hyvä postaus!
Meillä isäntä on kohentanut kuntoaan talven aikana ja lisäbponarina on kiloja karissut roimasti.
Hänellä on ohjenuorana kerätä rasteja liikunnasta ja iltahiilareista. Eli vähintään 30 min liikunnasta saa rastin (ja tavoittemäärät on tehty nousujohteisesti, alussa maltilla). Illalla hän ei syö hiilareita klo 19 jälkeen. Toki talvella esim. illan hiihtolenkin jälkeen tankkasi raejuustoa ja kalaa sekä rahkaa ja marjoja.
Meillä siirryttiin koko perhe 'mikäliemehuista' täysmehuihin ja aina lisätään vettä eli laimennetaan niitä.
Ja itse olen huomannut että pala hyvää tummaa suklaata ajaa hyvin makeantarpeen tyydyttämisen aterian jälkeen. Nyt on tullut ihania vadelmalla maustettuja tummia suklaita :)
Ja tänään hyötyliikuntaa haravoinnin ja kukkapenkkien raivaamisen muodossa.
Aurinkoista viikonloppua!
Täyttä asiaa, kun syö kunnon ateriat niin napsiminen jää pois.
Kun ikää on jo yli 40, niin annoskoot ovat myös tärkeitä.
Liikunta hyvä lisä, tulee myös parempi mieli.
Mielenkiintoinen postaus ja mielenkiintoisia kommentteja.
Tästäkin aiheesta taas kerran huomaa, miten erilaisia me olemme.
Mulla on nyrkkisääntö: KOHTUUS KAIKESSA. Mielestäni kuitenkin säännölliset (terveet) tavat ovat tärkein juttu. Sitähän Johanna tässä kirjoituksessa painottaakin.
Minä itse olen koko elämäni ollut hoikka, syön mielelläni kevyen lounaan ja illalla tukevammin ja jälkkäriksi jotain makeaa. Näin saan paremmin nukuttua.
Ja kyllä minä toisinaan herkuttelen kunnolla.
Ja olen myös sitä mieltä, että kannattaa kuunnella omaa kehoa. Jos jotain tkee mieli, niin sitten syön sitä. Mutta tähänkin pätee se kohtuussääntö!
-pysyvä anonyymi-
Jotkut sanoo että neljä tuntia ennen nukkumaan menoa ei saisi enää syödä mitään,koska vatsan pitäisi saada myös pitää taukoa joutuessaan jauhaa ja kuluttaa ruokia eteenpäin. Jos taukoa ei ole,maha on jatkuvassa toiminnassa ja monilla senkin takia vatsa-ongelmia...en ole itse keksinyt,vaan kuullut joltain terveys alan ihmiseltä. =D Mutta,tosiaan Johanna,oikein ihana postaus tämäkin,luin sen oikein tarkkaavaisesti ja oppia ottaen!! terkuin =D
Heippa!
Aivan ihana postaus, tosi inspiroiva :)
Sun viimeisestä raskaudesta ei ole kovin pitkä aika niin voisitko tehdä myös semmoisen raskaus ajan-liikuntani postauksen?
Itse olen nyt raskaana rv30 ja poden jatkuvaa huonoa omatuntoa siitä etten muka liiku yhtä tehokkaasti kuin ennen. Toki hyötyliikunnan lisäksi jumppaan viikossa kolmesti kotona ja kerran viikossa käyn bodypum-tunnilla, mutta silti. Tuntuu että olen ihan vätys. Olisi mukavaa tietää miten liikuit ja ennen kaikkea miten sait pidettyä suhtautumisesi liikuntaan ja omaan kroppaan terveenä?
Mua ahdistaa kertyvät kilot, vaikka tiedän että niitä kuuluukin tulla, mutta kaikki on niin outoa.
Kiitos ihanasta blogista ja mukavaa kevättä! :)
Heini (ja muut ihanat odottajat), mun raskauden ajan liikunnasta voi käydä lukemassa täältä: http://johannanuusi.blogspot.com/2009/11/raskaus-ja-treeni.html
Hyviä neuvoja. Itsekin imetän, ja olen huomannut että on suorastaan pakko syödä kaksi lämmintä ateriaa päivässä, ettei sorru herkkuihin ja ylimääräiseen naposteluun. Mulla on kaksi sallittua herkkua päivässä: pieni annos jäätelöä ja proteiinipatukka kahvin kera. Päivän kohokohdat;) Hedelmillä saa tietenkin herkutella mielin määrin...
Itse en pystyisi olemaan syömättä enää klo 19 jälkeen. Ajattelisin vain kokoajan, että enää en saa syödä...Mutta jollekin tuo varmasti sopii!
Kumpa tuosta juoksusta vielä joskus innostuisi. Vihaan sitä:)Kävelen kyllä mielelläni. Tanssi olisi parasta kaikesta, ehkä sitten kun tämä täysimetys loppuu...
Kiitos ihanasta blogista♥
Elämäntapamuutos nimenomaan on minunkin mielestä olennaista tässä! :) Jokainen sitten itse hakee sen itselleen sopivimman tyylin, en usko että mitään jokaiselle sopivaa patenttiratkaisua hoikistumiseen on olemassa. Me ihmiset ollaan fyysisestikin erilaisia keskenämme, joten se mikä sopii yhdelle, ei välttämättä sovikaan toiselle. Hyviä vinkkejä sulla kaikenkaikkiaan :)
Kiitoksia vinkeistä! Itselläni on "ongelmana" makeanhimo joka iskee tasaisin väliajoin : ( Heh, lapsilla on karkkipäivä mutta äiti syö salaa iltaisin lastenkin karkit ; ) Tykkään kahvista mutta kaipaan siihenkin jotain seuraksi, en vain osaa juoda pelkkää kahvia. Nyt oon kuitenkin kiinnittänyt enemmän huomioita ruoka-annoksiin. Yritän välttää "rekka-miehen" annoksia ja sitä seuraavaa ähkyä.
Liikuntaa harrastan kyllä: kävely/juoksu, sähly, ratsastus (tosin ilman näkyviä tuloksia, samperin selluliitti!). Siis siinä ohella, kun kuskaan lapsia omiin harrastuksiin ja pyöritän arkisin aika lailla yksin taloutta ; )
Ai niin, kyselyyn on vastattu : )
Hienoja ja nimenomaan tervehenkisia vinkkeja ja mielipiteita on jokaisen kommenteissa. Mielenkiintosita myos se, etta nakee kuinka jokainen on yksilo ja mika patee ja toimii yhdella, ei valttamatta toimi toisella, esim. iltasyominen.
Nuorempana, alle kolmikymppisena oli tosi helppoa kompensoida syomisia liikunnalla. Nyt lahempana neljaakymppia saa tehda tosissaan toita etta pysyisi normaalipainon rajoissa ( olen aina ollut lihavuuteen taipuva ) ja mulla on ollut aina painonhallinta jotenkin vinksallaan. Vasta vanhemmalla ialla on tullut itselleen armollisemmaksi ja tahtaa enemman kokonaisvaltaiseen hyvinvointiin eika siihen ian ikuiseen laihduttamiseen. Kiinnostus naihin asioihin on saanut mut opiskelemaan esim. ravitsemustiedetta.
Kerronpa hieman omakohtaisiakin kokemuksia ylipainosta ja kamppailusta sita vastaan.
Monesti lihavuuden taustalla on jonkintyyppinen ahmimishairio. Oma nalan ja-kyllaisyydentuntemus on jotenkin vinksahtanut. Jokaista laihduttamista seuraa vaistamatta repsahdus josta taas alkaa hetkellinen alamaki, kunnes taas otetaan niskasta kiinni ja laihistellaan. Ollaan ihan hirvittavassa oravanpyorassa ja itsetuntemus nolla!
Se on sellainen kujanjuoksu ja helvetti suoraan sanottuna, joka ei lopu ikina ellei ota jossain vaiheessa jarkea kateen ja mieti tosissaan ja rehellisesti etta miksi mina kayttaydyn nain ( jopa itsetuhoisesti ) ja mihin tunteeseen mina tata ruokaa matan. Asioita on mietittava ihan toiselta kantilta kuin laihduttaminen. Itsetunto ja oman itsensa arvostaminen saattaa olla ihan romuna.
Siina vaiheessa ei auta valttamatta normaalit " syo viisi pienta ateriaa paivassa saannot ja herkuttele kohtuudella" mantrat, vaan syomiskayttaytymista on alettava miettimaan ihan lapsuudesta lahtien ja missa vaiheessa on alkanut menna pieleen. Alettava korjaamaan asioita yksi kerrallaan.
Ihmiset jotka ovat luonnostaan hoikkia lapi elaman, osaavat alitajuisesti korjata repsahdukset ja pystyvat nauttimaan terveella tavalla herkuista sen suurempaa numeroa niista tekematta. Positiivinen mieli on tarkein tekija painonhallinan kannalta. Luulen etta sinakin Johanna kuulut tahan ryhmaan :-)
Tosi hyva etta teet postauksia naista aiheista koska asia on tosi "kuuma" meille naisille ja moni tarvii tsemppausta ja niita kohtalotovereiden kokemuksia.
Minulla tuo iltasyömisestä kieltäytyminen on paras tapa pitää paino kurissa. Juon illalla paljon teetä, jos tekee jotain mieli. Jos liikun illalla, juon rasvatonta maitoa treenin jälkeen. Iltasyömättömyys auttaa myös närästysvaivaan, kunhan ei aamulla juo kahvia tyhjään vatsaan.
Lähetä kommentti
Tilaa Lähetä kommentteja [Atom]
<< Etusivu