Sivu on muuttanut uuteen osoitteeseen

Kommentoinnista

keskiviikko 7. huhtikuuta 2010

Kommentoinnista


Sattuneista syistä olen paljon pohtinut vähän kaikenlaista bloggamiseen liittyvää ja ehkä eniten juuri kommentointia.
Mitä kommentit kirjoittajalle merkitsevät.
Kuka kommentoi.
Ja miksi.

Itse laiskana ja muka kiireisenä kommentoin vain, jos joku aihe sattuu olemaan hyvin ajankohtainen mulle, nostattaa tunteita tai jos pidän näkemästäni erityisen paljon. Siis jos mulla on sanottavaa.

Sanottavan ei todellakaan ole pakko olla positiivista eikä tietenkään omien mielipiteiden vastaista vain miellyttääkseen kirjoittajaa -tosin tämä nyt harvemmin ongelma onkaan heh, mutta asiallista sen tulee olla. Useimmat mielipiteet kannattaa tietysti jättää sanomatta, jolleivat ne ole positiivisia -ihan niinkuin oikeassa elämässäkin jättää asioita ihan luonnostaan oman pään sisälle kun epäilee niiden saattavan loukkaavan muita.

Mun mielestä yksi tärkeimmistä ominaisuuksista blogeissa ovat ehdottomasti (ei kehut ja fanitukset ei, vaankommenttiboksien asialliset keskustelut -ne siis, joihin jätetään omia eriäviäkin mielipiteitä loukkaamatta toisia ja menemättä henkilökohtaisuuksiin. Nämä kaksi viimeksi mainittua toimintaa ovat kasvotusten hyväksyttäviä (vaikkei koskaan mukavia), koska molemmat osapuolet ovat tasapuolisesti läsnä. Toisin on netissä, etenkin anonyymeina ja etenkin kun ei edes tunneta vastapuolta.

Lieneekö nettipalstat ja blogit vielä sen verran uusi ilmiö, että sivistyneisyys välillä unohtuu vai ovatko ne vaan uusi mahtava mahdollisuus kaataa kaikki oma harmitus terapeuttisesti "jonnekin".
Kuinka vaan, mietin että tuleeko siitä sitten parempi mieli? Myhäileekö ne kotonaan tyytyväisinä käsiään yhteen hangaten omaa fiksuuttaan?

Tuleeko kenellekään parempi mieli negatiiviseen sävyyn puhumisesta vai olisiko kuitenkin niin, että ne haukkujat ja valittajat ruokkivat omaa pahaa oloaan ja negatiivista omakuvaansa ja voivat entistä huonommin?
Itsestään kun on paljon helpompi pitää ja ominaisuuksiaan arvostaa, jos on ystävällinen, korrekti ja hyväkäytöksinen muita kohtaan.
Kyllä, anonyyminä netissäkin.
Ja siltikin, vaikka joku bloggaaja ois ihan kauhea ja tyhmä ja ärsyttävä.

 Vai mitä ootte mieltä? :)

Tunnisteet:

91 kommenttia:

7. huhtikuuta 2010 klo 21.48 , Blogger Heidi kirjoitti...

Puhut kyllä täyttä asiaa :) ei vain näytä kaikille olevan selvää, miten käyttäydytään asiallisesti, vaikka ihan vaan anonyymistikin. Tiedä sitten, mistä moiset kommentit kumpuavat.

Hyvää kevättä, blogisi on piristävä. Tykkään :)

 
7. huhtikuuta 2010 klo 21.53 , Blogger Heli kirjoitti...

Naulankantaan! Sä puit mun ajatukset sanoiksi. Kiitos. Itse olen samaa miettinyt ja murehtinutkin. Kiitos muuten kun jatkoit bloggamista : )

 
7. huhtikuuta 2010 klo 21.57 , Blogger Hilduska kirjoitti...

Olen kyllä NIIN samaa mieltä. Mikä kumma siinä on, että pitää lukea blogia, joka saa itsessä aikaan tunteita, joita pitää sitten purkaa ikävillä kommenteilla. Eikö olisi parempi poistaa se blogi omalta suosikkilistalta?

Itse tykkään lukea blogeja, jotka ovat elämänmyönteisiä ja tuovat energiaa, ideoita ja inspiraatiota. Kuten tätä blogia :)

 
7. huhtikuuta 2010 klo 21.59 , Blogger Viivu kirjoitti...

Syvä huokaus! Oon tosi surullisena itsekin seurannut tätä menoa. Me ollaan kuitenkin kaikki erilaisia, loistavia persoonia ihan just sellasina kuin me ollaan. Toinen kirjottaa kärkevämmin, toinen kauniista asioista ainoastaan. Jokaisella on siihen omassa blogissaan oikeus, kun ei loukkaa ketään menemällä henkilökohtauksiin. Se kai sitten voisi olla jo julkinen herjaus?

Jostain syystä nämä kommenttiboksit vaan alkavat elää omaa elämäänsä. Välillä tuntuu, ettei itsekään oikein haluaisi kommentoida, ettei vain tule väärin ymmärretyksi...Kun on sellainen ihminen, ettei haluaisi kärpäsellekkään pahaa.

Varmempi olisi jättää kommentoimatta, mutta sitten kuitenkin kommentin jättäminen on aivan loistava tapa tutustua uusiin mahtaviin ihmisiin ihan toisista ympyröistä...

Ja tuo on kyllä niin totta, että onneksi ainakin itsensä kanssa on helpompi elää, kun tietää, ettei ole halunnut kenenkään mieltä pahoittaa, vaikka joskus sen vahingossa tarkoittamattaan tekisikin.

 
7. huhtikuuta 2010 klo 22.07 , Anonymous Anonyymi kirjoitti...

Totta!
Mitään muuta selitystä en ole keksinyt kuin, että ihmisillä on tosi paha olla. Toisen hyvinvointia ja onnea on silloin liian vaikea kestää. Mutta miksi sitten lukevat näitä? Jaa-a...

Aurinkoisia päiviä sinne Norjaan!
t. Anski

 
7. huhtikuuta 2010 klo 22.09 , Blogger Lisay kirjoitti...

Itse kommentoin vain,jos minulla on jotain positiivista sanottavaa,jos tykkaan jostain kovasti tai sitten jotain asiaa,joka liittyy elamaani jallain lailla.
Jos en niin pida jostain jutusta,en sitten tuhlaa energiaani edes kirjoittamiseen...

 
7. huhtikuuta 2010 klo 22.20 , Blogger Soccermom kirjoitti...

Kyllä, nimenomaan. Ja hassua on sekin, kun jotkut ei tajua, miten ne anonyymitkin kommentit pystyy halutessaan jäljittämään varsin helposti. Mutta miten sitä sanotaankaan, jos on lusikalla annettu, ei voi kauhalla vaatia.

(Kommentoin nyt tähän samaan pötköön trenssi-postausta. Takki on aivan suunnattoman kaunis ja sehän oli miltei edullinen - luulin nimittäin, että kaikki B:n trenssit on tonnin luokkaa :) ).

 
7. huhtikuuta 2010 klo 22.23 , Blogger Sarashe kirjoitti...

Samaa mieltä, koit sanoiksi omatkin ajatukseni. En edelleenkään ymmärrä, mitä joku saa siitä, että tulee tuntemattomana haukkumaan toisen blogiin ja kaatamaan sontaa niskaan :( typerää käytöstä sanon mitä, siitä ei kasva mitään hyvää.
Haleja sinulle, ja ihanaa että jaksat ylläpitää tätä blogiasi ja jaat valoisia ajatuksia meille muillekin. Näin tuoreena lukijana en tiedä kaikkia "kommenttiboksihirviöitä" mitä täällä on ollut, enkä välitäkään tietää, mutta voin vaan kuvitella, sen perusteella mihin olen joissain muissa blogeissa törmännyt, hohhoijaa.
Ihanaa kevään jatkoa!! :)

 
7. huhtikuuta 2010 klo 22.24 , Blogger Sarashe kirjoitti...

hehheh, ei kannattaisi tämän mamman bloggailla näin myöhään, koit sanoiksi=puit sanoiksi... :D

 
7. huhtikuuta 2010 klo 22.31 , Anonymous Sanna kirjoitti...

Asiallinen kirjoitus tärkeästä aiheesta!

Itse olen viimeaikoina pohtinut paljon tätä netin välityksellä tapahtuvaa kiusaamista. Koulu-, työpaikka- ym. kiusaaminen on saanut aivan uuden muodon facebookissa ja muissa yhteisöissä.

Uskon, että monet asiat, joita erilaisiin sosiaalisiin medioihin kirjoitellaan, jäisivät sanomatta kasvokkain. On jollain tapaa surullista, että täällä blogimaailmassa ja keskustelupalstoilla "kasvottoman" ei tarvitse kantaa vastuuta sanoistaan eikä niiden seuraamuksista.

 
7. huhtikuuta 2010 klo 22.52 , Anonymous Anonyymi kirjoitti...

"Itsestään kun on paljon helpompi pitää ja ominaisuuksiaan arvostaa, jos on ystävällinen, korrekti ja hyväkäytöksinen muita kohtaan."

Tämä on niin totta! Vaikka olisi eri mieltä asiasta, voi oman mielipiteensä ilmaista ilman toisen mollaamista. Saako sitä joku oikeasti hyvän mielen, että aiheuttaa toiselle, blogeissa usein täysin tuntemattomalle, pahan mielen? Jättämällä positiivissävyisen kommentin antaa itsestään hyvän kuvan muille ja omakin mieli pysyy positiivisena. En voi muiden puolesta puhua, mutta eikö riitatilanteet ja erimielisyydet jää usein mieleen pyörimään joksikin aikaa? Oma elämäkin ja arki jatkaa mukavammin kulkuaan kun ei ole otsa kurtussa ja pahalla tuulella. Usein myös metsä vastaa niinkuin sinne huudetaan, omaan kommentiin on ainakin omasta mielestäni kiva saada ystävällinen vastaus! (En nyt tarkoita tällä mitenkään sitä, että sinä Johanna et kaikkiin kommenteihin ehdi yksitellen vastata, mikä on täysin ymmärrettävää, vaan puhun ihan yleisesti).

Saikohan tästä sepustuksesta mitään selvää kun näin myöhään vielä kirjoittelin, mutta kaikki varmaan tiivistyy tuohon sinulta lainaamani ensimmäiseen lauseeseen. Mukavaa kevättä sulle ja koko perheellesi!

Jools aus Hamburg

 
7. huhtikuuta 2010 klo 23.01 , Blogger Anna kirjoitti...

Olen pohtinut itse tätä samaa teemaa joskus aiemmin ja luulen että asiaan vaikuttaa paljonkin se seikka, että blogeissa esitetään monesti elämästä hyvin yksipuolinen kuva. Muoti-, äitiys-, sisustus- etc. blogeissa kerrotaan usein vain siitä ”paraatipuolesta” missä elämä on useimmiten auringonpaistetta ja vastoinkäymisetkin lähinnä pienempiä harmituksen aiheita. Vastavuoroisesti osassa blogeja tilitetään tulemaan kaikki kivut ja koko elämän hankaluuksien kirjo, joita ei edes irl kenellekkään paljasteta. Näin esim. joissain eroblogeissa. Ja tämä kaikki on tietenkin täysin oikeutettua, jokainen kirjoittaa juuri sellaista blogia kun haluaa.

Itse kuitenkin ymmärrän myös sen että joskus se ainainen auringonpaiste saattaa lukijaa ärsyttää vaikka positiivisuus niin suuri voimavara onkin. Ja kirjoittajasta ja lukijasta riippuu myös paljon se mihin kukakin vetää (sen veteen piirretyn) viivan, mikä yhdelle on positiivista oman onnen ja hyvän olon kerrontaa ja jakamista on toiselle hehkutusta ja kolmannelle sitten silkaa itsekehuskelua. Kaikkia näitä luonnollisesti blogimaailmasta löytyy, kun täällähän on edustettuna koko elämän kirjo. Ja toisaalta, eihän tämä nyt pelkästään blogimaailman ilmiö ole. Täällä ne kaveriporukoiden ja työpaikkojen kuppikuntien selän takana kuiskuttelut vain siirtyvät suoraan kerrotuiksi.

Mielenkiintoinen aihe laajemminkin pohdittuna, liippaa aika läheltä ihan omaa alaanikin ja siksi ehkä innostuin näin pohdiskelemaan. Koen hyvin kiinnostavaksi aiheeksi pohtia sitä, miten eri blogien lukijakunnat syntyvät ja minkälaiset vuorovaikutussuhteet niihin muodostuvat, ne kun tuntuvat vaihtelevan paljonkin.

Ja lopuksi kiitokset kivasta blogista! :)

 
7. huhtikuuta 2010 klo 23.06 , Blogger ii kirjoitti...

Sulla on itseasiassa nykyään niin paljon lukijoita, että harvoin edes avaan tätä kommenttiboksia *tunnustaa*. En jaksa lukea satoja vastauksia (kuinka sinä jaksat??) jotta voisin sitten vastata jotain itse.

Mutta outoahan se on, että jonkun on pakko tulla nettiin ilkeilemään. Ehkä niillä ihmisillä menee elämässä huonosti? Onneksi typerät kommentit voi aina poistaa :)

 
7. huhtikuuta 2010 klo 23.12 , Anonymous Anonyymi kirjoitti...

Heips! Asiaa kirjoitat, asiaa! Lueskelen säännöllisesti muutamia blogeja ja satunnaisesti muitakin ja olen myös viime aikoina miettinyt näitä kommenttijuttuja. Niitä ikäviä anonyymikommentteja joissa päästellän ihan törkeitä. Ihmetyttää miksi pitää kommentoida jos ei voi sietää koko blogia. Miä ainakin jätän lukematta ja varsinkin kommentoimatta semmoset jotka ärsyttää tai eivät kiinnosta.

Miksi pitää kuluttaa aikaa johonkin omasta mielestä niin tyhmään, että ei voi muuta kuin haukkua? Tarkoitan siis sitä, että jokainen valitkoon omien kiinnostuksiensa mukaan ja jättäköön asiattomuudet sikseen.

Ja kuten sanoit, ei aina tarvitse kehua eikä ainakaan nuoleskella mutta asiat voi esittää asiallisesti jos haluaa asiaan osallistua.

Jokainenhan voi pitää ihan omaa roskalaatikkoa, blogia tai jotain muuta päiväkirjaa, mihin voi kaataa kaikki päivän ketutukset ja muut shitit. Eikä tartte toisten nurkkia sotkea.

Niin, tuleeko siitä sitten parempi mieli kun käy ilkeilemässä anonyyminä?

Itsekin kirjoitan anonyymiä mutta laitan kyllä aina "allekirjoituksen", koska minusta se on reilua.

Ystävällisin terveisin Kirsikka

 
7. huhtikuuta 2010 klo 23.31 , Blogger Niina Än. kirjoitti...

Samaa mieltä!

Kommentoimaan tulin nyt siksi, että haluan jättää kiitokseni näistä uusista isoista kuvista (panorama?)

Näyttää hyvältä!

 
7. huhtikuuta 2010 klo 23.34 , Blogger Helena kirjoitti...

Kauniita kuvia ja ihan samaa mieltä. Minäkin luulen, että ilkeiden kommenttien jättäjille tulee itselle aika alhainen olo. Kekustelu kuitenkin on hyväksi, mutta asiat voi sanoa niin monella tavalla ja kaikkiin asioihin ei tarvitse puuttua...

 
7. huhtikuuta 2010 klo 23.46 , Anonymous Anonyymi kirjoitti...

mulle tuli tosi tekopyhä olo tästä postauksesta...ja varsinkin vielä noilla kuvilla höystettynä :(

muuten olen kyllä tykännyt blogistasi paljon varsinkin norjakuvista ja norjaa koskevista jutuista ja ulkosuomalaisena oleminen on kiinnostava aihe mun mielestä :) ja yleensä päivänasukuvatkin ovat olleet kivoja ja raikkaita :)

ja en ole joku anonyymi joka purkaa pahaa oloaan mihinkään vaan kerron yleensä kommenteillani suoraan mitä ajatuksia tämä postaus herätti.
miksi sitten kirjoittaa edes blogia jos ei halua saada kommenttia (muuta kuin ylistävää) ?

 
8. huhtikuuta 2010 klo 3.01 , Blogger Satu kirjoitti...

Suomalaisille on edelleen tosi vaikeaa antaa suoraa palautetta face to face. Mieluummin puhutaan pahaa selan takana. Minusta se on ihan kansallispiirre. Itsekin jos joudun antamaan negatiivista palautetta hajoan suurinpiirtein siihen paikkaan.

Tama selan takana valittaminen on tietenkin yleista muissakin kulttuureissa mutta muualla asiat myos uskalletaan nostaa rohkeammin poydalle ja huutaa asiat halki poikki ja pinoon jos jokin mattaa. Noin karjistetysti.

Nama anonyymi kommentoinnit ovat monelle ilmeisesti passeli tapa vahan "napayttaa" kun ei uskalleta sanoa suoraan.

 
8. huhtikuuta 2010 klo 5.50 , Blogger Kris kirjoitti...

Itse en usko, että blogien anonyymiongelma liittyy mitenkään mainitsemiisi seikkoihin, tai siihen, että kommentoijalla itsellään olisi jotenkin erityisen huono itsetunto.

Ennemminkin näkisin sen olevan sen ilmiön sivutuote, että suomalaiset eivät pidä ihmisistä, jotka luulevat itsestään liikoja. Tai ylipäätään yhtään mitään. Blogit taas ovat kirjoittajansa itsekkyyden heijasteita, sillä blogin pitämisen tausta-ajatus on aina se, että kirjoittaja arvelee sisällön kiinnostavan muitakin, tai ainakin haluaa muiden kiinnittävän sisältöön (tai kirjoittajaan itseensä) huomiota. Ja jostain syystä suomalaisille on äärettömän vaikea ymmärtää sitä, että yllämainitut piirteet eivät tee kenestäkään itsekeskeistä.

Että "mitä sä siinä teidän kotia esittelet. Meilläkin on kuule ihan kiva koti. Eikä toi sun pärstäkään niin erikoinen ole, että sitä kannattaisi netissä jaella. On meillä muillakin asiat ihan kivasti, muttei kerrota niistä kellekään." Aivan kuin oman elämän esitteleminen netissä tarkoittaisi sitä, että olettaa kaikkien pitävän näkemästään - näillä kyseisillä anonyymeillä näyttäisi olevan pakottava tarve kertoa, mikäli asia on toisin.

Jotenkin kai kaikki juontaa juurensa siihen omasta mielestäni ylivoimaisesti idioottimaisimpaan sanontaan jonka eläessäni olen kuullut - "kel onni on, se onnen kätkeköön".

 
8. huhtikuuta 2010 klo 5.57 , Anonymous Skirty kirjoitti...

Asiaa! Ja moni kommentoija on puhunut erittäin viisaita, viimeksi tuo Kris, jonka kommentti on omassa näkymässäni uusimpana. Suomessa ei saa olla onnellinen, menestynyt tai varakas...
Mutta olen omassa työssäni huomannut, että etenkin nuorilla todellisuudentaju hämärtyy tietsikan äärellä. Kuvitellaan, että istutaan omassa huoneessa kahdestaan tietokoneen näyttöruudun kanssa. Sinne sitten kirjoitellaan mitä sattuu, eikä yhtään ymmärretä, että kyse on julkisesta sanasta. Kun näiltä nuorilta kysyy, että olisitko kirjoittanut samat asiat vaikka Hesarin yleisönosastolle omalla nimelläsi, vastaus on poikkeuksetta "ei". Sitten ollaan huuli pyöreinä, kun kysyn, että miksi sitten kirjoitit nämä jutut mediaan, jolla on miljoonia lukijoita enemmän kuin Hesarin yleisönosastolla. - Tätä aspektia he eivät yksinkertaisesti ole ajatelleet ollenkaan!

 
8. huhtikuuta 2010 klo 6.04 , Anonymous Anonyymi kirjoitti...

Mielestäni negatiiviset kommentit eivät välttämättä kuvasta kommentoijan huonoa oloa/huonoa itsetuntoa. Tällä hetkellä oma elämä on kääntynyt päälaelleen, ja elämä on lähinnä päivästä toiseen taistelemista. Silti jatkan näiden ihanien blogien lukemista, olematta tippaakaan katkera siitä, jos muut näyttävät valoisia puolia elämästään :) Niistä saa vähän sitä hyvää mieltää itselleen, mitä tässä tilanteessa kaipaa!

Itse ajattelen niin, että jokaisen ihmisen elämässä on väistämättä ylä- ja alamäkiä. Johanna on kuitenkin ilmiselvästi ilmaissut kyseessä olevan hyvänmielen-blogi, jonka tarkoituksena ei edes ole tuoda ilmi hänen elämässään eteen tulevia vaikeuksia. Se olisi tärkeä ottaa huomioon ennen ilkeiden kommenttien kirjoittelua!

Uskon kuitenkin jokaisessa nettiyhteisössä olevan oma hyökkäävä porukkansa, oli aihe mikä tahansa. Tämä on todella huolestuttavaa ja aihe mietityttää kovasti tulevan ammattini (opettajan) kannalta. Miten saada lapset ymmärtämään nettiketin tarkoituksen ja kunnioittamaan toisiaan luokkahuoneen ovien ulkopuolellakin.

Jatka Johanna samaan malliin, blogisi on todellakin päivieni piristys, vaikka oma elämäni ei tällä hetkellä kukoistakaan :) Ei siitä silti tarvitse kenellekään olla katkera :)

 
8. huhtikuuta 2010 klo 6.16 , Anonymous kuwaitin kaunotar kirjoitti...

Itse kommentoin harvakseltaan. Vain jos on jotain sanottavaa - niin hyvassa kuin pahassa. Joskus olen ilmeisesti loukannut jotakuta omilla mielipiteillani, vaikken ole tarkoittanut loukata ketaan (vahan vaikea selittaa... mutta tapahtunut kerran, jota en itsekaan ymmarra).

Mielenkiinnolla luen juuri naita keskusteluja (esim. Nannan inhokit yms. jutut). Niista saa valilla ihan oikeasti kunnon naurut! :)

 
8. huhtikuuta 2010 klo 6.29 , Blogger piia kirjoitti...

Ihan ensimmäiseksi monen kirjoittajan kannattaisi lukaista netiketti, jotta ei riko perussääntöjä netissä.

http://www.internetopas.com/netiketti/


Minä aina pöyristyn, kun näen epäkohteliaita ihmisiä. Oli se sitten in the real life tai netissä. Mielipiteet ja käytöstavat eivät mielestäni ole mitenkään riippuvaisia toisistaan. Vaikka oma mielipide olisi kirjoittajan kanssa päinvastainen tai bloggari ei vain muuten sattuisi lukijaa miellyttämään, ei lukijan todellakaan pidä olla epäkohtelias kommentoidessaan lukemaansa. Epäkohteliasta on pahoittaa toisen mieli tahallaan tai provosoida riitaisaan keskusteluun.

Kannattaisi pitää mielessä se, miten ilmaisee asiat kasvokkain. Miksei niitä samoja sanoja voi käyttää netissäkin? Anonyymiys tuo vielä naurettavan lisämausteen tähän touhuun. Ikään kuin verhoudutaan johonkin nimettömään, jota ei voisi tavoittaa. Sanoistaan ei oteta vastuuta.

Onneksi meitä vastuullisia bloggareita on, ja pitääkin olla jotta nämä öykkärit saisivat perspektiiviään mielipiteilleen.

Tsemppiä sulle elämään Norjassa. Juttujasi on mukava lukea.

 
8. huhtikuuta 2010 klo 6.37 , Blogger PRINSESSATRIO kirjoitti...

Älyttömän hyvä postaus! Toisille tulee ehkä vaan hyvä mieli kun saa välillä anonyymisti purkautua?! En tiedä?

 
8. huhtikuuta 2010 klo 6.46 , Blogger Tanja kirjoitti...

Mä jätän nyt taas vain pikaisen yksikätisen kommetin.. Hyvä aihe, jonka pitäisi olla kaikille itsestäänselvyys.
Mä en tajua sitä, miten 99% ikävistä kommenteista jätetään anonyymisti!!!! MIKSI??? Se ärsyttää mua ihan hirmusti!! MUsta tämän pitäisi jo laittaa kommentoijalla hälytyskellot soimaan, että asia pitää saada esille mutta omaa henkilöllisyyttä ei.

 
8. huhtikuuta 2010 klo 7.36 , Blogger heidi kirjoitti...

täysin samoilla linjoilla!! aloittelen omaa blogia (saas nähä mitä tulee) ja olen kanssa miettinyt asiaa, asioita..en kanssa jaksa ymmärtää miksi ylipäätään ihmiset viitsivät nähdä paljon vaivaa "töksäytyksillä" ja anonyymisti. Eli miksei voi keskustella rakentavasti ja seistä sanojen takana. kuitenkin luulen että tätäkin blogia lukee 99% aikuiset naiset :)
aurinkoista kevättä sinulle, ja jatka ihania, kauniita ja hymyn huulille saavia postauksiasi!

 
8. huhtikuuta 2010 klo 7.41 , Blogger niina kirjoitti...

Kiitos ihanasta blogista=)
itse kommentoin harvoin mutta ei tulisi mieleenkään ikinä sanoa mitään negatiivista, miksi.
miksi lukisi blogeja mitkä ärsyttäisi?
Oikein Aurinkoista Keväänodotusta Sinulle!

 
8. huhtikuuta 2010 klo 7.41 , Blogger Satu kirjoitti...

No tämä nyt ei sitten ole ollenkaan omaperäinen eikä "tarpeellinen" kommentti, mutta olen täysin samaa mieltä kommentoinnista. Halusinpa vain tukea näitä muita kommnetoijia.

Minä nautin ja inspiroidun näistä blogeista. Kaikki asut ja sisustusratkaisut eivät aina ole oman makuni mukaisia, mutta silti kiva nähdä miten muut ovat ratkaisseet asioita. Aina jää ideoita kytemään ;)Silti ei tulisi mieleenikään kommentoidan niitä negatiivisesti. Ei kaikki minunkaan tyylistäni pidä!

Jatka samaa rataa.

 
8. huhtikuuta 2010 klo 7.49 , Anonymous Helena kirjoitti...

Hei!
Jätän merkin tänne, sillä luen blogiasi mielelläni ja ihastelen kuviasi. Ja teen käsitöitä ohjeesi mukaan. Kiitos niistä kaikista :)
Mä kommentoin tosi harvakseltaan, osittain siksi että saat paljon palautetta muutenkin. Anonyymi kommentointi on mun mielestä ihan jees, etenkin kun mä en osaa itse oikein näitä google-tili-juttuja :D. Sekin on kaksiteräinen juttu. Blogin pitäjä on monella tavallaan yksin ja vain lukijoiden armoilla palautteen suhteen. Ei siis mitenkään tasapuolinen suhde. Mutta tsemppiä. Tuot iloa monen elämään. :)
t. Helena ja poika 3 kk

 
8. huhtikuuta 2010 klo 7.54 , Anonymous Anonyymi kirjoitti...

Tarkoituksella ilkeiden ja loukkaavien kirjoitusten takana saattaa olla myös persoonallisuushäiriöinen henkilö, tai muuta mielenterveysongelmaa poteva.Kirjoitustyylistä ja kommenttien sisällöstä voi päätellä jo aika paljon kirjoittajan persoonasta.

 
8. huhtikuuta 2010 klo 7.59 , Anonymous Anonyymi kirjoitti...

Kaikkein parasta olisi kokonaan jättää huomiotta ne kateellisten kirjoittamat negatiiviset viestit. Sekös niitä kirjoittajia ärsyttäisi. Jos kaikki alkaa puolustella bloggajaa ja vielä bloggaaja itsekin puolustautuu, niin pahansuopa kirjoittaja on saanut tahtonsa läpi.

Kyllä sieltä kommenteista on helppo tunnistaa ne, jotka on vaan niiiin kateellisia. Mistä syystä kukakin.

Hyvää kevättä!
Mami

 
8. huhtikuuta 2010 klo 7.59 , Anonymous Anonyymi kirjoitti...

Kaikkein parasta olisi kokonaan jättää huomiotta ne kateellisten kirjoittamat negatiiviset viestit. Sekös niitä kirjoittajia ärsyttäisi. Jos kaikki alkaa puolustella bloggajaa ja vielä bloggaaja itsekin puolustautuu, niin pahansuopa kirjoittaja on saanut tahtonsa läpi.

Kyllä sieltä kommenteista on helppo tunnistaa ne, jotka on vaan niiiin kateellisia. Mistä syystä kukakin.

Hyvää kevättä!
Mami

 
8. huhtikuuta 2010 klo 8.08 , Blogger W kirjoitti...

Netissä on helppo tuoda esille se, mikä jäisi sanomatta kasvotusten - anonyyminä. Liekö taustalla sitten juuri sanomasi harmitus jota purkaa terapeuttisesti. Uskon, että se on varmasti yksi syy. En silti ymmärrä sitä. Itse en pystyisi edes anonyyminä sanoa eriävää mielipidettä rumasti ja loukkaavasti. Elämässä pärjää paremmin, kun osaa pitää omat mielipiteensä, mutta ilmaista itseään positiivisesti, niin mukavissa kuin ikävissä asioissa :)Joskus pitää myös suunsa supussa ;)Kukaan ei ole samasta muotista. Aina ei voi ajatukset mennään yksiin. Olen kanssasi täysin samaa mieltä, että eriäviä mielipiteitä voi ja saakin kirjoittaa ystävällisesti ketään loukkaamatta ja henkilökohtaisuuksien menemistä.
Rakentavia hyviä keskusteluja ja hömppäjuttuja, niistä on viihtyisät kommenttiboksit tehty :)

 
8. huhtikuuta 2010 klo 8.23 , Anonymous Laura kirjoitti...

Olen samaan mieltä; ihmiset eivät vaan ole oppineet vielä miten käyttäydytään netissä - Suomessa kun se on vielä vähän hakusessa ihan in real life..


Anonyymi, joka kirjoitit kommenttisi 23.46 - jos olet rehellisesti ja ylpeästi tuota mieltä, niin mikset sitten ole ihan avoimesti ja omalla nimelläsi?

 
8. huhtikuuta 2010 klo 8.23 , Blogger Mannukka kirjoitti...

Juu, näin on! Ja ehkä nää on kuitenkin vielä niin uusia foorumeja, että joillakin on homma lähtenyt hanskasta? Mutta miksi vain joillakin, onko nämä oikeessakin elämässä salaisesti pahansuopia ihmisiä, joita ottaa aivoon jos joku on onnellinen ja tyytyväinen elämäänsä. Mene ja tiedä, mutta vähän kummastuneena olen seurannut viime aikojen käänteitä eri blogeissa / kommenttibokseissa. Asioista voi ja pitääkin olla omaa mieltä, mutta kaiken voi esittää asiallisestikin.

 
8. huhtikuuta 2010 klo 8.42 , Anonymous Anonyymi kirjoitti...

Hellurei! Aivan loistava postaus, Johanna, täsmälleen samaa mieltä! Käytän mielelläni termiä sydämen sivistys; sen toivoisin valtaavan alaa paljon enemmän täällä meillä. Ja se on juurikin sitä positiivisuutta, huomaavaisuutta ja korrektia käytöstä, josta kirjoitit.

Oma ensimmäinen kaapistatuloni kommenttilootassa oli eriävä mielipide saunamietteisiisi ;-). Mietin pitkään sen kirjoittamista ja myöskin sitä, onko elämän raadollisen ja kivuliaan puolen esilletuominen Hyvän Mielen blogissa tarkoituksenmukaista. En ole vieläkään varma siitä, teinkö oikein vai vaikutinko yksinomaan huumorintajuttomalta ja kitkerältä... Voin vain kuvitella, mitä kaikkea näet työssäsi sairaanhoitoyksiköissä. Blogisi on siitäkin henkireikä, mikä oikeus minulla on poiketa oikeutetusta linjastasi?

Toisaalta en haluaisi ihan sitäkään, että hyvänkään mielen blogeissa ihmiset (en tarkoita sinua, Johanna, vaan tiettyä lukijakuntaa) sulkisivat silmänsä siltä tosiasialta, että usein elämä heittelee tavalla, jota emme voi hallita. Kukaan ei säästy kivulta. Vallassamme on ainoastaan se, kuinka kipuun suhtaudumme. Sanon nyt vilpittömästi, että hetkinä, jolloin jaksaminen on ollut vaikeaa ja kurjuus huipussaan, olen saanut tehtyä itselleni henkistä kurinpalautusta nimenomaan sinun esimerkkiäsi noudattaen: vahvuutta, varmuutta, positiivisuutta ja RENTOUTTA kehiin. Ja taas olen jaksanut hitusen paremmin.

Aion kommentoida jatkossakin ja todennäköisesti minulla on muutakin sanottavaa kuin NamiNami ;-). Yritän jaksaa rekisteröityä asap.

lämmöllä
Marjukka

 
8. huhtikuuta 2010 klo 8.52 , Blogger Sanna kirjoitti...

Itse olen myös mielenkiinnolla seurannut tätä blogien kommentointia. Itse luen kyllä blogeja, mutta harvemmin kommentoin.
Jotenkin ihmiset ovat niin minä -keskeisiä, että ei ymmärretä bloggaajien kirjoittavan tätä omaksi ilokseen ja omista lähtökohdistaan. Kyllä minuakin harmittaa, jos joku ihana bloggaaja ei ole blogannut ihan hetkeen, mutta en tosiaankaan ala vaatimaan kirjoitusta täyttämällä kommenttiboksia saati sähköpostia.
Myös se ihmetyttää, että jos joku on matkalla ja kirjoittaa sieltä matkakertomusta, niin automaattisesti joku kieltää bloggaajaa kirjoittelemasta lomallaan. Ajatellaan siis, että bloggaaja kirjoittaa lukijoiden takia eikä esim. siksi, että pitää itse itselleen matkapäiväkirjaa.
Sekin on hassua, että bloggaajalta kysellään, että onko esim. h&m:llä vielä punaisia paitoja myynnissä. Miten joku voi olettaa bloggaajan tämän tietävän? Ei hän ole töissä ko. kaupassa.
Ihan omaanarvoonsa voidaan jättää sitten nämä mieltäpahoittavat kommentit, joiden jättäjä ei välttämättä edes tajua loukkaavansa. Missä on ihmisten kunnioitus toisia kohtaan?

Kaikkea hyvää perheellesi ja sinä olet yksi niistä ihanista bloggaajista :)

 
8. huhtikuuta 2010 klo 9.00 , Blogger Alma kirjoitti...

Naulan kantaan! Mutta itse asiassa olen miettinyt, että loppujen lopuksi näitä anonyymejä ilkeilijöitä on suhteessa kuitenkin aika vähän. Liittyyköhän siihen, että blogit ovat vielä suht uusi asia Suomessa? Mutta jos vertaa esim kesksutelupalstoihin yms, niin siellä vasta kamalia asioita sanotaankin. Ja kun kuitenkin blogissa on ihmisen kuvia, henkilökohtaisia asioita jne, niin luulisi niiden provosoivan vielä enemmän keljuilua. Mä olen sitä mieltä, että se on kateutta tai sitten ehkä juuri sellaista jostain pienestä jutusta ärsyyntymistä mitä tapahtuu siis ihan oikeassakin elämässä. Silloin kuitenkin ollaan omana itsenä liikenteessä, joten mölyt pidetään mahassa.

Eihän kaikkia voi mitenkään miellyttää, tyylillisesti ja arvojemme perusteella ollaan varmasti kaikki hyvinkin erilaisia. Minun mielestäni tällaisia suoranaisia haukkumiskomentteja ei kannata päästää omaan blogiinsa, tyyliin "oot ruma ja tyhmä ja idiootti". Deletenappulaa sellaisille vaan! Uskon, että tuollainen sensuurikin opettaa anonyymejä toimimaan asiallisemmin. Jos kaikki heidän naljailut julkaistaan ja ne vielä herättää keskustelua, sehän on heille ihan "lottovoitto". Kivaa kevään jatkoa.:)

 
8. huhtikuuta 2010 klo 9.12 , Blogger Elli kirjoitti...

Olen myös miettinyt, että mksi ihmeessä pitää olla anonyymi? Eikö vie myös hieman pohjaa omilta kommenteilta jos tekee ne anonyymisti. Seisooko silloin edes niiden takana täysin?

Mukavaa kevättä ja onnea uudelle blogille!

 
8. huhtikuuta 2010 klo 9.16 , Anonymous Anonyymi kirjoitti...

Uskoisin, että tuo ilkeämielinen, vähättelevä kommentointi on sekoitus kateutta, joka kumpuaa huonosta itsetunnosta ja halua ottaa luulot pois muilta, ettei kukaan vaan vahingossakaan kokisi olevansa toista parempi. Tyypillistä ainakin suomalaisille, valitettavasti. Ihan kuin se olisi itseltä pois, että jollain muulla on asiat paremmin kuin itsellä.

Kiva, että palasit ! Koita olla huomioimatta idioottimaisia kommentteja. Oikein mukavaa kesän odotusta,

Petriina

 
8. huhtikuuta 2010 klo 9.25 , Blogger Sara kirjoitti...

Taidan olla ensimmäinen joka ei nyt ihan ole samaa mieltä tämän bloggauksen tarpeellisuudesta. Siitä tulee vähän sellainen sormi pystyssä opettajamainen saarna 'joillekin tuntemattomille katkerille pahan olon ihmisille jotka eivät tunne nettietikettiä'. Mä ajattelen niin että jokainen aikuinen kyllä tietää miten käyttäytyä netissä ja tässäkin blogissa ja ellei niin en tiedä voiko siihen paljon tälläisillä pohdiskeluilla vaikuttaa.

Niin vähän kuin tässä blogissa on ollut negatiivisia kommentteja niin niistä on noussut ihmeen suuri meteli. Eikö niitä voisi vain sivuuttaa ja laskea toisesta korvasta ulos, tottakai niitä tulee varmaan joka blogiin. Tai deletoida tai laittaa anonyymikommentointi mahdottomaksi. Ehdotan myös että jos on niin että eriäviä mielipiteitä ei kertakaikkiaan haluta nähdä niin senkin voi minusta reilusti ilmoittaa blogissa.

Sitten nämä kommentitkin tähän postaukseen. Kaikki ovat niin sulassa sovussa sitä mieltä että jossain on nyt joukko ihmisiä tai joku ihminen jolla on NIIN paha olo että kommentoi ikävästi anonyymisti. Öh. Kaikella kunnioituksella mutta melkoinen oletus itselle tuntemattomista ihmisistä (eikö se juuri ollut kiellettyä) ja melkoista itsensä kohottamista muiden ja jonkinlaisen inhimillisyyden yläpuolelle. IHANKO totta täällä ollaan vaan "vahvoja, kauniita, hyviä ja toiselle hyvää tahtovia ihmisiä". Suokaa anteeksi mutta rohkenen epäillä. Jos näin olisi niin Suomi olisi täynnä aivan toisenlaisia ihmisiä ja maailma näyttäisi toiselta. Jokaisessa meissä asuu myös pahuus ja negatiivisiakin asioista, eri asia miten sen kanssa on sinut ja miten siihen suhtautuu mutta turha sitä on kieltää.

No, mä olen nyt purkanut "pahan oloni" ja mun tarvii mennä ruokkimaan negatiivista omakuvaani kaffilla ;-)

 
8. huhtikuuta 2010 klo 9.27 , Anonymous Anonyymi kirjoitti...

Hyn kirjoitettu. Asia on varmasti niin miten pohdit ! Mukavaa päivää teille.

T.Linda

 
8. huhtikuuta 2010 klo 9.33 , Blogger Sara kirjoitti...

Täsmennän vielä ettei tule epäselvyyttä :-) En siis tarkoita että olisi suotavaa levittää omaa pahuuttaan ympärilleen ja antaa sen rehottaa vapaasti. Mutta on minusta tekopyhää myöskään kieltää sen olemassaoloa ja kuvitella että vain muuta voivat olla katkeria ja ikäviä ihmisiä.

 
8. huhtikuuta 2010 klo 9.44 , Anonymous Anonyymi kirjoitti...

Itse olen juuri se, joka useimmiten vain lukee blogeja jättämättä kommentteja melkeinpä koskaan... Mutta niin kuin sanoit, jos todella on jotain sanottavaa tai, jos joku juttu todella koskettaa, niin saatan tehdä poikkeuksen sääntöön ja kirjoittaa jopa kommentin :) Ikinä ei kuitenkaan tulisi mieleenikään kirjoittaa mitään negatiivisessa mielessä saatikka sitten haukkua blogin pitäjää tai muita lukijoita.

Olen niin samaa mieltän tuosta, mitä pohdit. Uskonpa, ettei kellään asiattomien ja negatiivishenkisten kommenttien kirjoittajilla olisi pokkaa sanoa mitään niistä asioista suoraan toiselle ihmiselle kasvotusten. Niin se vain on. Ja uskonpa myös, etteivät he välttämättä aina edes ole niin varmoja sanomistaan kommenteista.. Tarkoitan sillä sitä, että he vaan haluavat ruokkia sitä, että joku/jotkut pahastuvat kommenteistaan ,ja jopa sitä, että kommentoijat alkavat väitellä keskenään. Itse on tuollaista käsitä pätkääkään, mutta ehkä he kuvittelevat saavansa sillä itselleen jotain... Kenties pientä voitontuntua siitä, että "ha, sainpas taas jonkun pahastumaan ja vihastumaan".

Itselleni tämä blogien lukeminen on mukava, pieni hetki päivässä ja hyvänmielen tuoja :) Siksi toivonkin, että ne lukijat, jotka tätä eivät osaa arvostaa oikealla tavalla, jättäisivätkin blogeja lukematta. Eipä tarvisi sitten ärsyyntyä toisten mahtavista blogeista ja kirjoitella asiattomuuksia.

Keep up the good work! :)

 
8. huhtikuuta 2010 klo 9.59 , Anonymous Ihan Vaan Anonyymi kirjoitti...

Eivätkö kaikki netissä ole enemmän tai vähemmän anonyymeja? Voihan tuohon nimikenttään kirjoittaa Minna tai Sanna tai vaikka Bertta-Esteri. Onko se jotenkin vähemmän anonyymia kuin olla ihan reilusti vaan "anonyymi"?

Toinen juttu, että tekstiä lukiessa kun ei nää ihmisen ilmeitä ja eleitä, niin väärin ymmärryksen riski on olemassa. Tokihan voi viljellä erilaisia hymiöitä :) :( :/ jne. ilmaistakseen tunnetilojaan. Kirjoittaja ei välttämättä tarkoita mitään pahaa, mutta lukija voi tulkita jonkun asian ilkeilyksi.

Sopiiko, että käytän täällä kommentoidessani nimimerkkiä Ihan Vaan Anonyymi? Tiedätte sitten, että se olen minä :)

 
8. huhtikuuta 2010 klo 10.04 , Anonymous Anonyymi kirjoitti...

Puhut asiaa!
Toivotaan todella, että negatiiviset ja loukkaavat kommentit loppuvat blogisi osalta. Ja että muukin nettikäyttäytyminen (yleisesti) siistiytyy.

Ihanaa kun olet palannut blogimaailmaan. Sinun postauksistasi todella nauttii. Kiitos niistä!

Pakko sanoa, että ylimmäinen kuva on aivan mahtava! Rajaus, valo, asento ja kaikki ovat aivan nappiin!

Maren

 
8. huhtikuuta 2010 klo 10.09 , Anonymous Anonyymi kirjoitti...

Hei Johanna !

Olisko sitä huivipostausta tulossa piakkoin? Lupailit jossain vaiheessa.

Kiitos myös kivasta vinkistä vinosta ranskanletistä, jonka olit saanut kampaajan tekemään.
Onnistui hyvin täälläkin!

Kevätterveisin Kati

 
8. huhtikuuta 2010 klo 10.15 , Anonymous Anonyymi kirjoitti...

Minä kompaan Saraa. "Jokaisessa meissä asuu myös pahuus ja negatiivisiakin asioista, eri asia miten sen kanssa on sinut ja miten siihen suhtautuu mutta turha sitä on kieltää."

Mitä enemmän lukijoita, sitä todennäköisempää, että negatiivishenkisiä kommentteja tulee. Ei niitä voi (täysin) kieltää, eikä maailmaa ei voi hallita.

Johanna: toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos! Älä lotkauta asiattomille kommenteille korvaasi.

t. Anni

 
8. huhtikuuta 2010 klo 10.32 , Blogger mimmu kirjoitti...

Peesi! Mun mielestä kommentin pitää olla sellainen, jonka voi sanoa omalla nimellä janaamalla varustettuna, eikä raukkamaisesti huudella nimettömänä ;)

Tsemppii Johanna!

 
8. huhtikuuta 2010 klo 10.32 , Blogger mimmu kirjoitti...

Peesi! Mun mielestä kommentin pitää olla sellainen, jonka voi sanoa omalla nimellä janaamalla varustettuna, eikä raukkamaisesti huudella nimettömänä ;)

Tsemppii Johanna!

 
8. huhtikuuta 2010 klo 10.35 , Blogger naana kirjoitti...

Blogissani on jotakin sinulle. <3

Haleja ystävälle! <3

 
8. huhtikuuta 2010 klo 10.37 , Blogger Iida kirjoitti...

En ehtinyt nyt kaikkia kommentteja lukemaan joten voi tulla toistoakin.

Mutta tätä samaa olen miettinyt itsekin ja Onnelan blogissa siitä jo vähän vaahtosinkin jokin aika sitten. Että MITÄ ne kurjasti kommentoivat saavat siitä irti? Tuleeko oikeasti hyvä mieli.. Uskon edelleen, että kateuden siemenistä itää NIIN moni negatiivinen kommentti!


Olen näinä kotivuosina miettinyt paljon ihmisten käytöksiä ja toimintatapoja, haluaisin osata ymmärtää toisia ihmisiä paremmin. Meitä vain on niin moneen junaan, ilman mitään selvää "diagnoosiakin". Joillekin on päivänselvää, että ne huonotkin asiat voi sanoa päin naamaa. Siis sellainen yltiösuoruus. Onhan se hyvä, ettei valehdella, mutta mielestäni hyviin käytöstapoihin kuuluu, ettei mielipidettään kuitenkaan lauota päin naamaa jos tietää että se voi loukata. Mutta ymmärtääkö sellainen yltiösuora ihminen että se todella voi loukata? Onko hän tottunut jo kotona, että kaikki sanotaan suoraan eikä siitä voi loukkaantua? Kasvatus tuppaa pysymään tosi tiukasti ihmisen mukana. Yltiösuoruuskaan kun ei tule temperamentin mukana, vaan opittuna tai opeteltuna.


Olen myös melkoisen varma, että yksikään niistä kommentoijista, jotka sättivät toisten blogeja ja mielipiteitä , ei omista omaa blogia, eikä oma elämä vaikuta (edes ulospäin) niin kivalta. Ehkä he haluaisivat, että oma elämä olisi tai edes vaikuttaisi yhtä hyvältä ja että ympärillä olisi yhtä paljon kaikkea kaunista. Että yhtä moni kävisi sitten heidänkin blogiaan ja elämäänsä kommentoimassa ja kehumassa. Mutta sitten ei ehkä ole sitä osaamista tehdä kaunista ja omaperäistä blogia ja kirjoittaa kivoja juttuja. Ehkei se tunnu luontaiselta, kuten monille (esim. sinulle, Johanna) tuntuu olevan. Kuvatkaan eivät ole järin inspiroivia, eikä oikein tiedä mihin asioihin sitä blogissaan keskittyisi. Kotonakaan ei jaksa tsempata sen eteen, että saisi otettua kivoja kuvia. Sitä ihmettelee kateudella, että miten toinen sitten jaksaa kun itsekin haluaisi?

Ja kun sitten mikään ei tunnukaan onnistuvan, on muidenkin onnistuminen estettävä. Keksittävä syitä, mistä voisi käydä toista arvostelemaan; toisen valinnat, bloggauksen aiheet, sanavalinnat.. On pakko osoittaa, ettei toinen ole täydellinen vaan puutteitahan on SELVÄSTI enemmän! Otettava niinsanotusti "luulot pois". Ja miksi? No siksi kun ei itse pystykään olemaan toista parempi vaikka NIIN haluaisi! Ei kai hän nyt anna toisen nauttia onnesta kun ei itsekään pysty!



Tästä pystyisi jatkamaan vaikka kuinka, mutta tuossa nyt pätkä mun pohdinnasta. Eihän sitä tarttee kuin ottaa päivän lehti käteen ja lukea tekstaripalsta, niin jo lentää sontaa ties minne suuntaan. Blogeissa sen vain pystyy kohdistaamaan juuri suoraan oikealle henkilölle ja se saa sen tuntumaan entistä henkilökohtaisemmalta. Mikä onkin tietysti se tehokkain kiusaamiskeino..


Sitä vain toivon, että nämä kiusaajat osaisivat varustaa omat lapsensa hyvällä itsetunnolla. Kiusaajalla kun ei ole kaikki asiat kunnossa ja yleensä negatiivinen elämänasenne on HYVIN tarttuvaa. On hyvä oppia, ettei toisen onni ole itseltä pois ja että onni on parasta kun sen voi jakaa toisten kanssa :)


Hyvää kevättä, Johanna! :)

 
8. huhtikuuta 2010 klo 10.44 , Blogger Minna kirjoitti...

Uskomatonta on, miten ilkeitä ihmisiä on olemassa ja vielä vaikeampi on käsittää sitä, miksi sellaiset ihmiset ylipäänsä lukevat esim. sinun ihanaa blogiasi, ellei se heitä mielytä.
No, kuten jo monesti todettua; Meitä on joka lähtöön, toivottavasti anonyymit ilkeilijät osaavat pysyä poissa kommenttiboxista. Todella mukavaa & piristävää, että jatkoit blogin kirjoittamista.Mukavaa ja aurinkoista loppuviikkoa sinne Norjaan :)

 
8. huhtikuuta 2010 klo 10.50 , Anonymous Anonyymi kirjoitti...

Mun mielestä Internetin idea ja perimmäinen tarkoitus on juuri se, että ihminen voi pysyä nimettömänä ja kasvottomana. Tätä ominaisuuttahan sitten voi käyttää sekä hyvässä että pahassa.

 
8. huhtikuuta 2010 klo 10.59 , Blogger nanna kirjoitti...

Krisin kommentti oli aivan helmi ja joku muukin mainitsi tuosta "luulot pois" -asenteesta.

Mä en tajua miksi meillä on niin vahvasti asenne, että kaikilta täytyy ottaa luulot pois. Palauttaa maan pinnalle. Jos jollain on jotain ihanaa tai jos joku on jotain mieltä asiasta ja sanoo sen vielä ehkä ääneen, niin sillä on automaattisesti hirveät luulot itsestään. Tuollainen henkilö pitää ilman muuta joukolla palauttaa maan pinnalle, ettei se reppana erehdy pitkään pitämään itseään parempana kuin muut :)

 
8. huhtikuuta 2010 klo 11.12 , Blogger Johanna kirjoitti...

Jee, täällä on ollut tosi hyviä ja pohtivia kommentteja -juuri niinkuin arvelinkin. Toivoin tosiaan üutta näkökulmaa omiin pohdintoihin ja sitä olen saanut!

TArkennukseksi vielä: TYKKÄÄN KOMMENTEISTA! :) Tykkään jopa juuri niistä eriävistä mielipiteistä!
JA:
Itseasiassa en omasta mielestänikään oo koskaan saanut PALJON negatiivista kommentointia, mutta ne muutamatkin ovat saaneet pohtimaan ihan yleisesti.

Lisay: Niinpä, munkin mielestä se on juuri energin tuhlausta! Nopeasti pois vaan ;)

Sarashe: Ei mulle tosiaankaan paljoa ole tullut neg. kommentteja. Ehkä vähän sellasta yleistä kyräilyä siellä vanhassa blogissa... :) Mutta pohtinut olen :)

Jools us Hamburg: Juu ja haluaisin niin ehtiä/viitsiä vastailla ihan jokaiseen kommenttiin, yritän koko ajan kunnostautua siinä :')

Anna: Hyvää pohdintaa ja itseasiassa kolahti... senkin puoleen siis että enpä ole tullut ajatelleeksi, että mun "positiivisuus" saattaa tuntua toiselle ihan järkkyoksettavalta yli-itsekehumiselta :D Siis oikeesti kai. Yritän välttää liiallista hehkuttamista ;)

ii: VArmaan ihan fiksuakin ;) Jättää kommenttiboksit lukematta siis. Ja kyllä varmaan poistankin jatkossa, jos kovin loukkaavia kommentteja tulee. En kuitenkaan mielestäni ihan niin hurjia ole vielä saanut ;)

ANonyymi (joka puhui tekopyhyydestä): Tottakai haluan kommentteja! EHdottomasti muitakin kuin ylistäviä ;) Sehän se oli pitkä selostus tässä :P
Juu ja saatan ymmärtää, että sun mielestä tää oli tekopyhää, mun positiivisuus kun on toiselle jotain ihan muuta ja miten se nyt meni.

Kris: Tosi hyva kommentti ja mielenkiintoisia ajatuksia! Näinhän se taitaa olla. Inhottavaa vaan ajatella, et "luulisin olevani jotenkin parempi kuin muut"... tai inhottavaa, jos joku tätä blogia lukeva luulee niin. Kuten sanoit, ei bloggaaminen tarkoita itsekeskeisyyttä.

Skirty: Ihan varmasti, netistä tulee oma todellisuutensa. Olen usein miettinyt, että neg. kommentteja jättää varmasti ihan tavalliset kivat ihmiset ajattelemattomuuttaan, ei pelkästään kiukkuiset anonyymit hih :)

Anonyymi (tuleva opettaja): Kiitos kommentista :) En tosian edes jaksa kirjoittaa tänne kauhean negatiivisia juttuja silloin kun kerran pääsen sohvalle hengähtämään. Kuten sanoit, kaikilla on hankalia hetkiä, mutta vielä hankalampaa olisi, jos tännekin ne viela toisin ja teidänkin harmiksenne! huh :)

Kuwaitin kaunotar: Juu kun asiat tarpeeksi tulistuu, saattaa ihan harmitonkin kommentti loukta jotakuta -juuri siksi, ettei netissä koskaan käydä tasapuolista keskustelua. Se vasta tylsää onkin kun ei todellakaan ole tarkoittanut mitään pahaa!

Piia: Juuri se kannattaisi pitää mielessä, etta käyttäytyisi kuten oikeassa elämässakin. Helppo homma! :)

Tanja: Eikä vastavuoroisesti asiatonta anonyymia kommenttia voi ottaa ihan vakavasti, juuri siksi, ettei tiedä seisooko sen takana oikeasti edes sanoja itse.

SAtu: Kiitos, hyvä kommentti tämäkin :)

Helena: Kyllä anonyymistikin voi kommentoida :) Kunhan jattää asiallista juttua. Kuten sinä hih :)

 
8. huhtikuuta 2010 klo 11.12 , Blogger Johanna kirjoitti...

Marjukka: Kiitos paljon lämpimästä kommentista :) On totta, että työni on opettanut paljon ja tehnyt kiitolliseksi monesta asiasta, mutta en silti voi väittää, että tietäisin millaista on itse olla vakavasti sairas. Sympatiaa ja ymmärrystä löytyy teitä(?) kohtaan kuitenkin paljon :) Saa sanoa, jos joku menee vähän yli ;) Ja saa sanoa muutakin kuin naminamia (inhoan muuten tota, ei minuunkaan kaikki positiivisuus uppoa :D), kyllä nekin kommentit asiallisia voi olla! Aivan mahtavaa kuulla, etta mun blogista on ollut hyötya. Hyvää, parempaa jatkoa <3

Alma: Ihan totta, että bloigeissa on ilkeilijöitä suhteessa vähän! Itse en ole koskaan käynyt oikeasti missään palstoilla (enkä tod.näk. menekään), mutta olen myös ymmärtänyt, että siellä on meno pljon hurjempaa ja myös minua itseäni haukuttu jollain palstalla aika paljon kovemmalla kädellä kuin täällä blogissa... Ehkä palstoilla on vielä helpompi riehua, kun keskustelu on tasapuolisemmin anonyymiä? Kaikilla on ikäänkuin oikeus, ne on kuitenkin "ei kenenkään aluetta". Jees ja ihan olen ajatellut painaa sitä deletea jos noin henk.koht haukkumiseksi menisi. Toivotaan että ei :)

Elli: NImenomaan :)

Sara: Hmm, en oikein tiedä tuosta... että osaako kaikki käyttäytyä netissä, aikuisetkaan. Siitä olen ihan samaa mieltä, etta mun blogissa on tosi vähän ollut neg.komm., olen vain alkanut pohtimaan sitä ihan yleisesti. Ja haluan myös eriävia kommentteja, en todellakaan loukkaannu niistä. Tää sunkin oma oli asiallinen vaikka mun mielestä vähän kärjistetty? ;)
En tarkoittanut, että olisi mitenkään kiellettyä muodostaa mielikuvaa ihmisistä joita ei tunne, eri asia on stten loukata ja mennä henk.kohtaisuuksiin. En myöskään usko että tässä kukaan itseään muita paremmaksi tuntee, vaikkakin mun mielestä parempia ominaisuuksia on mm. ystävällisyys vs. tahallinen loukkaaminen.
Enkä väitä että kaikki negatiiviset purkaisivat pahaa oloaan kommenteissa, mutta kyllä jotkut. Tottakai kaikissa meissä on vaikka mitä negatiivista, mutta eihän sitä tarvitse välttämättä purkaa loukkaamalla toisia, kuten tuossa korjauksessaki sanoitkin :)

Ihan vaan anonyymi: :D hih. Juu toki. Siihenhän voi kirjottaa just ihan minkä vaan :D Kyse onkin enemmän siitä asiallisuudesta, jonka helpommin menettää kirjoittaesaan täysin ilman tunnistusta. Pidä toi ;)

 
8. huhtikuuta 2010 klo 11.23 , Blogger Johanna kirjoitti...

Iida: Kiitos sullekin hyvästä pohdinnasta, me ollaan tosiaan erilaisia enkä muuten edes pida meitä positiivisemmin ajattelevia mitenkään muita parempina. Ja ihan viimeiseksi haluan täällä mitään kateuta saada aikaiseksi, sehän on negatiivisia tuntemuksia ihan pahimmillaan! Korkeintaan toivon, että joku muukin osaisi nauttia elämästään enemmin, jos siis asiat on vähän nurinpäin. Kurjaa, jos täytyy tavoitella paremmuutta verrattuna toisiin, tuskinpa mullakaan mitenkään maailman parhaiten menee, mutta yritän nauttia siitä mitä mulla on :)
Kiitti vielä :)
Nyt ulos!

 
8. huhtikuuta 2010 klo 11.32 , Blogger Marja kirjoitti...

Minulla on tapana kommentoida yleensä vain silloin kun koen, että mulla on jotain sanottavaa. Jos sata muuta ovat jo toistaneet samaa, en välttämättä enää jaksa liittyä jonon jatkoksi vaikka samaa mieltä olisinkin :) Samoin itselläni on tapana jättää yksinkertaisesti kommentoimatta kokonaan ellei joku juttu miellytä. Paitsi jos nimenomaan kysytään mielipidettä...

Mielestäni Anna kirjoitti tuolla ylempänä täyttä asiaa (7.4. klo 23.01), juuri noin minäkin tuumin. On niin henkilökohtaista miten jonkun asian kokee, juurikin se veteen piirretty viiva - Annan sanoin: "mikä yhdelle on positiivista oman onnen ja hyvän olon kerrontaa ja jakamista on toiselle hehkutusta ja kolmannelle sitten silkkaa itsekehuskelua." Juurikin noinhan se menee. Ja on ihan kuun asennosta tai omasta fiiliksestäkin tuo juttu kiinni. Mutta eri asia toki on miten oman mielipiteensä sitten tuo julki. Rakentavassa hengessä vai töksähtäen tai toista loukaten. Kaikenkaikkiaan mielestäni negatiivisia kommentteja tulee yllättävän vähän - kun ajattelee kuinka helppoa sellainen olisi anonyymina jättää! Ja kuinka paljon helpompaa on se negatiivinen kommentti / mielipide jättää anonyymisti kuin omalla nimellään. Ja onko toisaalta anonyymi-Anna tai pelkkä anonyymi toistaan anonyymimpi :)

Riippuu sitäpaitsi ihmisen persoonasta millä tyylillä kommentoi. Toisille kaikki on aivan ihanaa, on helppo kehua ja puhua. Toisille ihana on sanana niin ylistävä, ettei sitä tule helposti käytettyä. Ja näin syntyy helposti aivan vääriä käsityksiä - täällä blogi/nettimaailmassa kun ei toisen ilmeistä ja eleistä pysty päättelemään mitään. Itse en esimerkiksi ole tässäkään blogissa kovin montaa törkeää kommenttia lukenut - niin erilailla me tulkitsemme toistemme sanomisia.

Summa summarum, mielestäni on rikkaus että meitä ihmisiä on moneen junaan, ja että löytyy erilaisia mielipiteitä asioista. Mutta jokainen voisi miettiä miten mielipiteensä esittää.

Aurinkoisia päiviä Norjan suunnalle lähettelen! Ja kehun samaan hengenvetoon tuota edellisen postauksen trenssiä - se näyttää enemmän sinulta kuin se edellinen.

 
8. huhtikuuta 2010 klo 11.32 , Anonymous Anonyymi kirjoitti...

Lukisin blogeja, vaikka niissä ei olisi kommentointimahdollisuutta. En näe tarpeelliseksi luoda tiliä vain päästäkseni kommentoimaan ei-anonyymisti, sillä kommentoin muutenkin todella harvoin (ja tuskin koskaan negatiivisesti). Luen myös melko vähän kommentteja, etenkin, kun niitä on niinkin paljon kuin tässä blogissa.

Sen, mitä olen tämän blogin kommentteja lukenut, en ole havainnut kovinkaan provosoivia lausahduksia. Lukisittepa nuorten tyttöjen muotiblogien kommenttibokseja! Siellä saa välillä etsiä positiivisia/kannustavia juttuja. Arvostellaan bloggaajan ulkonäköä surutta, moititaan meikkaustyyliä tai painoa yms. Kyllä tämä blogi menisi heti kiinni, jos sellaista kommenttia sataisi, mutta nämä tytöt vastaavat noihinkin kommentteihin yllättävän nöyrästi.

Naisilla on kyllä tapana olla myötäilijöitä, niin hyvässä kuin pahassa ja se alkaa jo päiväkodista. Kaikkiin ihmisyhteisöihin kuuluu kuitenkin kriitikoita (minun henkilökohtainen mielipiteeni on, että se ei voi olla pahasta, mutta toisaalta en itse kirjoitakaan nettiin elämästäni) eikä aina siksi, että näillä olisi huono itsetunto/huono mieli/whatever.

Miksi et ota Johanna kommentoitimahdollisuutta pois, jos se tuo sinulle pahaa mieltä? Itse ainakin lukisin blogiasi ilolla ilmankin. Tykkään tosi paljon tästä blogista ja erityisesti kauniista kuvista ja on tosi sääli, jos tämä vuorovaikutusmahdollisuus pilaa bloggaamishalusi!

 
8. huhtikuuta 2010 klo 12.07 , Blogger Sara kirjoitti...

Jos mielipiteeni tuntui kärjistetyltä se voi johtua mm. kahdesta asiasta. Siitä että olen ehkä hieman väsynyt lukemaan näitä syvällisiä keskusteluja/pohdiskeluja tässä blogissa ;) (toki tiedostan että se on vain minun ongelma ja voin häipyä ellei miellytä) ja niistä kommenttien yksipuolisuudesta joissa vedetään surutta yhtäläisyysmerkit negatiivisen kommentin ja jonkun negatiivisen minäkuvan välille ja annetaan ikäänkuin ymmärtää että itse on sellaisen yläpuolella, että koskaan ei tupsahda päähän mitään pahoja ajatuksia ja ne on vain 'ne muut' jotka käyttäytyy huonosti. Tähän mun on vaikea uskoa koska toistaiseksi en ole tavannut sitä täydellistä ihmistä tai pyhimystä vaikka joillain meistä tietyt käytöstavat ovat paremmin hallussa. Oma 'pahuus' ei katoa sillä että kieltää sen olemassaolon, mielestäni terveellisempää omalle sielulle on rohkeasti katsoa sitä 'pahuuttaan' silmiin, tiedostaa sen olemassaolo ja yrittää elää niin että se ei koskaan, vaikeissakaan elämäntilanteissa, saisi meistä ylivaltaa.
Ymmärrän Johanna että sinua bloggaajana vaivaa negatiiviset kommentit enemmän kuin minua lukijaa mutta niinhän se on elämässä että kaikkia ei voi (eikä pidäkään) miellyttää. Ei sille vain voi mitään, kaikki ei tykkää kaikista ja kaikki ei tule toimeen kaikkien kanssa. Negatiivinen kommentti on vain kommentti kunnes lukija antaa sille merkityksen. Joku viisas sanoi joskus jotenkin näin, valitettavasti en muista kuka ja missä. Eli en usko että voit koskaan saavuttaa sellaista tilaa jossa kukaan ei koskaan kirjoittaisi mitään negatiivista blogiisi. Ehkä ne kannattaisi vain sivuuttaa tai poistaa eikä miettiä niitä sen enempää?
Olen pahoillani pomppivasta tekstistä, nyt täytyy mennä....

 
8. huhtikuuta 2010 klo 12.21 , Blogger Sara kirjoitti...

Laita vaikka tuohon blogin reunaan huomautus että loukkaavat ja henkilökohtaiset kommentit poistetaan kommenttiboksista. Sun blogi, sun säännöt. Ehkä se sitten ehkäisi pahimmat ylilyönnit.

 
8. huhtikuuta 2010 klo 12.47 , Blogger Iida kirjoitti...

Tuo on totta, että siitä pitää nauttia mitä on. Aina ei tarttee tavoitella tavoittelematonta luullen, että sitten elämä olis jotenkin parempaa.

Ja missään tapauksessa munkaan mielestä kukaan ei ole toista parempi. On vain hieman hyvätapaisempia ihmisiä, jotka yleensä ovat vähän tykätyimpiä, koska heidän kanssaan on helppoa ja mukavaa olla, eikä tarttee olla koko ajan varpaillaan. Jos joku ihminen koko ajan loukkaa toista, niin sittehän sitä voi vain ihmetellä miksei ole kovin montaa kaveria. Kuten lapsillekin aina sanotaan, SINÄ et ole tuhma, vaan sinun KÄYTÖKSESI :) :)

 
8. huhtikuuta 2010 klo 14.38 , Anonymous susu kirjoitti...

Kevään kolkuttaessa ovelle olis kiva saada sulta niitä huivivinkkejä.. :)

 
8. huhtikuuta 2010 klo 14.41 , Anonymous Anonyymi kirjoitti...

Oi! Ihana tuo mustavalkoinen kuva!!

 
8. huhtikuuta 2010 klo 14.45 , Blogger Maria kirjoitti...

I Totally agree! Onhan meillä (toivottavasti) käytöstavat in real life, niin miksei sitten netissä/kommentoinneissa.

Ne kommentoijat, jotka eivät tykkää katsoa asukuvia/sisustuskuvia etc. voisivat valita muut nettisivut, missä käydä. Miksi kiusata itseään lukemalla blogeja, joista ei pidä?

Mukavaa kevättä!
-maria

 
8. huhtikuuta 2010 klo 14.53 , Blogger Tomorrow kirjoitti...

Musta taas tuntuu, että ilkeät kommentit on kirjoitettu vain provoksi - ärsyttääkseen. Niillä ei välttämättä ole mitään tekemistä blogin tai sen kirjoittajan kanssa, vaan joku/jotkut saa huvinsa siitä, että käy kirjoittamassa jotakin sellaista, mikä kuohuttaa tunteita ja sitten naureskelee partaansa, kun asiaa aletaan puida.

Seuraan muutamaa blogia ja olen huomannut, että kaikissa on aika ajoin sama ongelma. Kai ne pitäisi vaan jotenkin osata ignorata?

Vaikka luulen kyllä, että itsekin pahastuisin kaikenlaisesta oksennuksesta kommenttiboksissani, vaikka kuinka yrittäisi ajatella, että sen voi vaan poistaa...

 
8. huhtikuuta 2010 klo 15.03 , Blogger Mari A. kirjoitti...

Kaikilla ihmisillä ei vain ole käytöstapoja IRL, saati sitten netissä, joten ei ole mikään ihme, että anonyymisti on helppo haukkua blogistia. Syitä, miksi joku niin tekee, en ole siihen koskaan keksinyt, ja viime aikoina lopettanut asian miettimisenkin.

Tietenkään se ei ole hyväksyttävää eikä millään lailla mukavaa kenestäkään. On helppo sanoa, että älä välitä, mutta todellisuudessa se häiritsee ja jää vaivaamaan, jos joku laukoo henkilökohtaisuuksia ilman mitään syytä. Itseäni on päin näköä haukuttu ihan IRL ja voin sanoa, että kyllä pahoitin mieleni ja muistan asian vieläkin, vaikka siitä on jo vuosi aikaa. Neuvo, että jätä haukkuja(t) omaan arvoonsa, on helppo, mutta vaikea toteuttaa.

Itselleni ei tulisi mieleenkään haukkua jonkun ulkonäköä, älykkyyttä, sanomisia tai kirjoittamisia - enkä keksi yhtään syytä, miksi joku niin tekee. Ehkä joku kokee itsensä paremmaksi, kun voi alentaa toista. Loogisinta olisi, että omassa elämässä on joku niin pahasti pielessä, että on pakko purkaa sitä oloaan johonkin.

Mä olen saanut sun blogistasi kivaa positiivista energiaa omaan elämääni. Olen myös ymmärtänyt, että positiivisuus voi vaikuttaa myös hyvällä tavalla.

Ehdotan kuitenkin sulle, että et enää vatvo tätä asiaa, vaan näytät ilkeilijöille, että olet ylittänyt asian, negatiiviset kommentit, jne. Koska blogistasi on kiva lukea ihan niitä perinteisiä asioita.

Ja kuten täälläkin on jo kommentoitu: positiiviset viestit varmaan ylittävät ne huonot?

 
8. huhtikuuta 2010 klo 15.25 , Anonymous Anonyymi kirjoitti...

TOtta puhut! ENkä mitenkään käsitä mite jollakin voi olla jotai pahaa sanottavaa tästä blogista :) Tämä on kyllä ehdottamasti yksi minu suosikeista, tässä yhdistyy nii kivasti koti,muoti ja myöskin perhe aiheisia juttuja. Toivottavasti näitä saadaan lukea jatkossakin :)

 
8. huhtikuuta 2010 klo 15.55 , Anonymous Anonyymi kirjoitti...

Niin, enpä osaa sanoa, mistä syystä joku/jotkut kirjoittavat ilkeästi.
Mutta jos näitä negatiivisiä kommentteja käydään kommentoimaan, on se jo VOITTO ilkeilijälle. Silloin se raukka kokee saavansa valtaa. Raukkojahan nuo ilkeilijät ovat.
Ihmeellinen on ihmisen mieli!!!

Johanna, minä (jo varttuneempi lukija, säännöllinen vierailija blogissasi) ehdottaisin, että vähin äänin poistat kommentit, jotka koet ikäviki ja ilkeiksi.
Mutta sinä päätät...

Iloa ja hyvää mieltä koko perheelle!!

-anonyyminä pysyvä-

 
8. huhtikuuta 2010 klo 15.55 , Anonymous Anonyymi kirjoitti...

Olen satunnainen kommentoija ja taidan olla lukijankuntasi hieman vanhempaa kastia. Yksi syy, miksi voisin jatkossa poistaa tämän blogin omalta suosikkilistaltani, on tämä vatvominen tämän saman aiheen ympärillä.

Voin ymmärtää, että mielensä pahoittaa asiattomista kommenteista, mutta ei tuleen kannata jäädä makaamaan. Jos itse on itseensä ja elämäänsä tyytyväinen, tuntee omat tarkoitusperänsä ja voi katsoa hyvillä mielin peiliin, niin on aivan sama mitä joku ulkopuolinen ajattelee tekemisistäsi tai elämästäsi. Meitä on täällä niin moneen junaan ihmisiä, eri elämäntilanteissa, eri kehitysvaiheissa, erilaisella ulosannilla varustettuna, että siihen mahtuu joka sorttia. Huono käytös ei ole puolusteltavaa, mutta arvostan itse suoria, joskin mielellään perusteltuja mielipiteitä kuin pelkkää myötäelämistä tai ihquttelua, koska uudet näkökulmat laittavat ajattelemaan asioita siltä kuuluisalta toiselta kantilta. Aina se ei ole miellyttävää, mutta opettavaista. Ja samoin kuin täällä netissä, oikeassakin elämässä on niitä pahansuopia ihmisiä, jotka juoruilevat selkäsi takana, en tiedä onko se yhtään mukavampaa kuin typerä ilkeily netissä? Pitää vain osata kasvattaa nenänpäähän paksumpi nahka.

Jos olisin sinä, poistaisin kokonaan anonyymikommentien mahdollisuuden. Tällaiseltä ohikulkijalta kuin minulta, joka ei jaksa nähdä rekisteröitymisen vaivaa, jää silloin kommentointimahdollisuus väliin, mutta sen kanssa voi elää. ;)

Hyvää jatkoa & kevättä Norjaan.

 
8. huhtikuuta 2010 klo 16.20 , Blogger Serafia kirjoitti...

Mulle on ainakin opetettu, että jos ei ole mitään hyvää tai järkevää sanottavaa on parempi pitää suu kiinni. Mielipideasioissa etenkin, jos ei osaa perustella omaa kantaansa ja puoltansa asiallisesti.

Harvemmin nykyään luen enää muiden blogien kommentteja jos niitä on kymmeniä, koska siinä menee mulla ikä ja terveys, vaikka olisi kuinka positiivista juttua. Ja valitettavasti itekin kommentoin nykyään vähemmän kun en viitsi avata kommenttilaatikkoa muutaman mahdollisen, ehkäpä idioottimaisen kommentin takia, enkä ole aina sitä mieltä, että mun kommentilla olisi niin paljon painoarvoa, jos se on jonkinlainen "höttökommentti".

 
8. huhtikuuta 2010 klo 16.27 , Blogger Nonna kirjoitti...

Toisten tarvitsee kaataa kaikki p jonnekin, mutta ei siitä voi tulla parempi mieli, jos sen tyrkkää blogien kommenttiin.

Kyllähän jokainen tietää, miten tylsä fiilis tulee, kun tylysti kommentoi puolisolleen miettimättä sanamuotoja sen kummemmin.

Kiitokset sulle avoimesta bloginpidosta! Jäin katselemaan ihania masukuviasi, kun odotit neitiä. Nyt olen käynyt harvemmin katselemassa, mitä sulla täällä on.

Mukavaa kevättä sinne Norjaan!

 
8. huhtikuuta 2010 klo 17.27 , Anonymous JK. kirjoitti...

Itse ihmettelen sitä, miksi joidenkin kommentoijien mielestä on pakko saada antaa negatiivista palautetta.

Hyödyttääkö se oikeasti ketään? Toivovatko nämä samat ihmiset esim. työssään saavansa negatiivista palautetta?

Näitä palautteita puolustetaan sitten milloin milläkin (ei kaikkien tarvitse olla samaa mieltä, täytyy osata ottaa vastaan kritiikkiä jne jne). Kuitenkin uskon todella vankasti, että 99% negatiivisesti kommentoivista ihmisistä (myös nämä "rakentavan kritiikin" antajat, jotka niin auliisti haluavat jakaa viisauttaan) EIVÄT sanoisi samaa päin naamaa.

Itse kohtaan tosielämässä hyvin harvoin sellaisia tilanteita, joissa ihmiset antavat aiheesta aiheellista kritiikkiä.

Kannustaminen on hymistelyä tai myötäilyä, "rakentava" kritiikki sen sijaan ilmeisesti toivottavaa? Mutta mikä on rakentavaa kritiikkiä? Jos jokin asia ÄRSYTTÄÄ, siitä kommentointi EI ole rakentavaa kritiikkiä. Henkilöön kohdistuvat kommentit eivät ole rakentavaa kritiikkiä.

Ja lopuksi, asia jota aina välillä pysähdyn pohtimaan: miksi ihmeessä emme voisi elää yhteiskunnassa, missä ihmisiä VAIN kannustettaisiin (tuo on loistavaa, lisää tuota!!). Lapsiin, eläimiin ja varmasti myös aikuisiin puree kaikkiin parhaiten se asiallinen ja asiasta kehuminen.

Vai ajattelemmeko edelleen, että se keppi on se tärkein työväline?

Näille, jotka haluavat puolustaa oikeuksiaan antaa negatiivista palautetta: tehkääpä kokeilu. Antakaa viikon ajan vain ja ainoastaan positiivista palautetta. Eli keskittykää niihin positiivisiin seikkoihin, jättäkää ne negatiiviset omiin oloihinsa. Mahtaisiko vaikuttaa omaan oloon? ;)

 
8. huhtikuuta 2010 klo 17.40 , Blogger Johanna kirjoitti...

JK: nettop! Olen niin samaa mieltä, toi ois voinut olla mun kirjoittama jos oisin noin hyvin osanut sanoa! :)

 
8. huhtikuuta 2010 klo 17.53 , Blogger Mari A. kirjoitti...

JK on ihan oikeassa siinä, että olisi ihanneyhteiskunta, jos kaikki tosiaan olisivat vain positiivisia toisiaan kohtaan. Sen voi aloittaa itsestään, aivan. Ja Johannan blogi on hyvä esimerkki siitä, että voi olla hyväntuulinen (hih, itse en silti ole blogissani hyväntuulinen, se on vähän erilainen tapa minulle päästää höyryjä ilmoille) ja se hyväntuulisuus leviää muille.


Toisaalta olen myös miettinyt tuota, että miten kaikki palaute voisi olla positiivista ja miten suhtaudumme negatiiviseen palautteeseen, jota voisi myös rakentavaksi kritiikiksi kutsua. Tarkoituksenahan siinä kritiikissä on se, että seuraavan kerran voisi parantaa asiaa. Itse korjaan paljon oppilaiden aineita, ja huomaan sen, että jos laitan kuusi positiivista kommenttia siitä, missä kirjoittaja onnistui ja yhden kriittisen palautteen, niin ainoa, johon palautteen saaja pysähtyy, on se yksi ohjaavaksi ja rakentavaksi kritiikiksi tarkoitettu kohta. Nyt en tarkoita Johannan tapaa kohdata kritiikkiä, vaan ylipäätään meidän ihmisten tapaa kohdata asia.

 
8. huhtikuuta 2010 klo 17.58 , Anonymous Anonyymi kirjoitti...

JK:lle, tuskin kukaan haluaa pelkkää negatiivista palautetta liittyi se sitten työhön tai yksityiselämään. Pelkästä ja jatkuvasta kritiikistä menee motivaatio jokaiselta meistä. Tästähän ei tämän blogin kommenteissa kuitenkaan ole kyse, vaan valtaosa kommentin jättävistä on ainakin minun mielestäni kehunut Johannan kirjoituksia ja kertonut avoimesti ja monisanaisesti kuinka paljon iloa hänen teksteistään ja kuvistaan heille/meille kaikille on.

Yksityiselämässä negatiivisen palautteen saaminen kannattaa suhteuttaa aina siihen mitä itse ajattelee, omaan arvomaailmaan ja mitä enemmistö niistä ihmisistä, joita arvostaa, miettii. Pätee kaikkeen tässä elämässä, koska soraääniä kuitenkin aina riittää. Näin ei tarvitse märehtiä toisarvoisia asioita, tuntui tai oli kritiikki sitten kuinka asiatonta, typerää tai älytöntä. Työelämässä tai opinnoissa, kuten Mari A. kirjoitti, negatiivinen palaute on hieman eri asia, on myös tilanteita, joissa pelkkä kannustaminen ja porkkana eivät riitä tai tuo toivottua lopputulosta.

Anonyymit ilkeilijät tuskin muuttavat käytöstään, vaikka heille asiaa vääntäisi rautalangasta. Ainoa tapa on poistaa ala-arvoiset kommentit tai kommentointi mahdollisuus.

 
8. huhtikuuta 2010 klo 20.53 , Blogger Merja kirjoitti...

Muuten olen kanssasi samoilla linjoilla, mutta en siinä että useimmat mielipiteet pitäisi jättää sanomatta elleivät ne ole positiivisia. Se kuulostaa jotenkin.. hmmm.. sievistellyltä ja vähän sensuroidulta.

Elämä täällä Kaliforniassa on hyvin yltiöpositiivista. Lapset opetetaan jo pienestä pitäen sanomaan vain iloisia ja hyviä kommentteja ja kohteliaisuuksia. Se tuntuu joskus ahdistavalta, ikäänkuin huono tuuli ja paha mieli pitäisi peittää ja pitää vain omassa päässään.

Kuitenkin minun mielestä varsinkin jos eriävää mielipidettä jättää, tai sanoo jotenkin suoremmin ja arvostellen tulisi sentään uskaltaa kirjoittaa omalla nimellään. Anonyymisti arvostelu on säälittävää.

Kommentoinnista myös: minusta sellainen 'kävin täällä' kommentointi on myös mukavaa. Ei tarvitse olla erikseen sanottavaa, tai niin että kirjoitus olisi herättänyt voimakkaita tunteita, kunhan kertoo toiselle että 'hei, käyn täällä lukemassa, ja tahdon kertoa sinulle että arvostan sitä että bloggaat'.

 
8. huhtikuuta 2010 klo 21.39 , Blogger Johanna kirjoitti...

Merja: No okei, tarkoitin ehkä niitä oikein loukkaavia ja arvostelevia kommentteja, joita ei tosielämässäkään sanoisi. Tottakai saa sanoa paljon ei-positiivista niin kauan kun ei loukkaa/hauku tms.
Mutta joo, samaa mieltä tosta loppuosasta, aivan ihanaa toisen huomioimista! :)

 
8. huhtikuuta 2010 klo 21.42 , Anonymous Anonyymi kirjoitti...

Yhdyn moneen kommentoijaan mietteissään näistä kateellisten negatiivisistä kommenteista. Joten ei siitä sen enempää. Se mitä sanomani piti, on että tää on Johanna sun blogi, sinä kirjoitat just sellaisia postauksia kuin haluat tai vain postauksia, joissa on kuvia sinusta ilman tekstiä. Jos joku ei tykkää, niin sit ei tykkää. Mutta älä vain muuta blogikirjoitusten tyyliä yhden kommentin vuoksi, koska muuten blogisi ei ole sinun näköinen vaan lukijoiden muokkaama. Sun blogia lukee kuitenkin pääsääntöisesti sen verran fiksut tyypit, että ne (me) suorastaan rakastaa sun blogia juuri sen tyylin vuoksi.

Ei tän enempää, mua ärsyttää niin paljon ne kaikki negatiivisen ajattelumaailman omaavat ihmiset, jotka kommenteillaan haluaa lannistaa ja tuottaa pahaa mieltä ja vielä nimettömänä. Hrr...

Rutistuksin, S

 
8. huhtikuuta 2010 klo 22.10 , Blogger Johanna kirjoitti...

Kiitos S :) Ei en oo ajatellut muuttaa tyyliäni, kyllä täällä tullaan paljon kuvia edelleen näkemään ja positiivista söpöstelyä myöskin <3

 
8. huhtikuuta 2010 klo 22.15 , Blogger Ella kirjoitti...

Moikka!

Musta on ensinäkin hienoa, että sä Johanna ja monet sun lukijoista osaa kirjottaa niin hyvin! En tietenkään tiedä kuinka kauan postauksen/kommentin kirjoittamisessa kestää, kuinka kauan sitä miettii, pohtii ja muokkailee, mutta lopputuloksena on kuitenkin selkeitä ajatuksia ja fiksuja sellaisia :)

Niitä on kiva lukea, vaikka muuten ehkä harmittaakin, että tätä asiaa joutuu vatvomaan :/

Ihanaa kevään jatkoa :)

Ella Kouvolasta

 
9. huhtikuuta 2010 klo 7.15 , Anonymous Anonyymi kirjoitti...

Samaa mieltä, lopettakaa jo Johanna ja muut tämän saman asian vatvominen!! Eikö sen pitänyt jäädä vanhan blogin puolelle? Kuten moni on ehdottanut kommentimahdollisuuden poisto on aina mahdollista ja ehkä toivottavaa jos tämä eestaas jankkaaminen tulee pysyväispostaukseksi kerran viikossa.

 
9. huhtikuuta 2010 klo 7.56 , Anonymous Anonyymi kirjoitti...

Mietin tänä aamuna, mistä koostuu 2000 -luvun ihmisen onni? Ainakin tämän päivän onni on jotain muuta kuin 1950-luvulla eläneen onni. Mietitäämpäs aikaa taaksepäin...

Olisiko 50 vuotta sitten kotoaan pois muuttava opiskelija uskaltanut vaatia vanhempien vuokraavan hänelle ensiasunnoksi tilavan kolmion taulutelevisiolla? Ei, mutta tänäpäivänä kyllä. Olisivatko pankit myöntäneet toista miljoonaa markkaa omakotitalo -lainaa pariskunnalle, joista toinen elää opiskelijan tuloilla ja toinen määräaikaisessa työsuhteessa? Ei silloin, mutta tänäpäivänä kyllä. Löytyikö lähes jokaisesta kodista kallis tietokone kaikkine lisävarusteineen? Ei, mutta tänäpäivänä kyllä. Pystyivätkö perheet asioimaan kyläkaupassa ilman lapsiperheille varattuja parkkiruutuja? Kyllä, mutta tänä päivänä seKIN aiheuttaa närää jos ilmenee, että joku lapseton on vienyt paikan. Entä kenen mieleen olisi tullut 50 -luvulla ehdottaa, että koulujen oville pitäisi saada metallipaljastimet oppilaiden aseiden varalta? Ei todellakaan kenenkään, mutta näin 2000-luvulla on sellainenkin käynyt mielessä.

Elämä on muuttunut stressaavaksi ja ihmiset turhautuvat. Kaikkeen on keksitty oma laitteensa; kananmunaa ei saada keitettyä ilman sille kehitettyä laitetta (joka siis ei ole kattila) ja huoltoaseman työntekijä osaa vastata korkeintaan siihen, montako nakkia mahtuu hodarin väliin. Lasten käpyleikit ovat muuttuneet kännykkäleikeiksi, aikuisten asenne rahan käyttöön on holtitonta.

Asenne toisen kunnioittamiseen on muuttunut. Lankapuhelinaikana ihmiset jopa muistivat parhaan ystävänsä puhelinnumeron ulkoa.

 
9. huhtikuuta 2010 klo 8.42 , Anonymous Lora kirjoitti...

Mä oon samaa mieltä, on ihan tarpeetonta sellainen molliminen ja ruotiminen niin oikeassa elämässä kuin netissäkin. Netissähän tätä ilmiötä paljon nimenomaan näkee, kai se on niin helppo tapa purkaa omaa ketutusta tai jotain, kun ei joudu siitä vastuuseen millään lailla, eikä se kosketa retostelijan omaa oikeaa elämää millään lailla, vaan paineet purettuaan voi tyytyväisenä sulkea sivut ja tehdä muuta. Tuntuu että nykyään toi ystävällisyys ja toisen kunnioittaminen on katoava luonnonvara, ainakin täällä verkossa usein tuntuu siltä. Kiva muuten tää uusi ilme blogilla, erilainen tyylisi on kaunis, nääkin kuvat oikein mainioita, varsinkin toi mustavalkoinen.

 
9. huhtikuuta 2010 klo 9.52 , Blogger Johanna kirjoitti...

Kiitos kommenteista, lopetetaan vaan kuten jotkut siellä toivoi :) Tää postaus ei kuitenkaan tullut siksi, että saamiani kommentteja pyörittelisin ja murehtisin -en itseasiassa osaa mainita yhtäkään kommenttia, joka olisi jäänyt vaivaamaan :) vaan siksi, että ilmiön ihan yleisesti jäi pohdituttamaan. Eikä sitapaitsi tällasesta aiheesta voi tarpeeksi puhua niin kauan kun sitä vielä näkyy. Olen puhtaamman netin puolestapuhuja! ;D

Kiitos tosi paljon hyvistä pohdinnoista, sain taas uusia ajatuksia (uusista aiheista)!

Ja Lora: tästä uudesta ulkonäostä pyrin tekemään selkeämmän, ehkä hieman pelkistetymmän, mutta toivottavasti ei ihan persoonatonta! :)

 
9. huhtikuuta 2010 klo 20.50 , Anonymous Anonyymi kirjoitti...

Hei,

en ole ole lukenut kommentteja mitä tähän aiheeseen on kirjoitettu, mutta haluaisin yhden "puolustuksen" sanoa anonyymien puolesta. Täällä on paljon kirjautuneita tai miksi niitä "ei anonyymejä" nyt kutsutaankaan, mutta minusta nämäkin jäävät hyvin usein yhtä tunnistamattomiksi anonyymeiksi kuin anonyymitkin kirjoittajat. Jokainenhan voi tehdä nimimerkin ja laittaa jonkin kuvan näkyviin, onko silloin vähemmän anonyymi? Itselläni ei ole profiilia koska en pidä blogia, mutta voin anonyyminä laittaa nimeni esille kuten olen aina tehnyt. Minusta on mukava kiittää blogin pitäjää mm. neule- tai ruokaohjeista tai kivoista sisustusvinkeistä. Hehkuttamiseen ja ylikehumiseen en halua mennä koska minusta sellaisen lukeminen saati kirjoittaminen ei ole blogien lukemisen tarkoitus.

Terkuin Minna P Kokkolasta

 
9. huhtikuuta 2010 klo 23.50 , Anonymous JK. kirjoitti...

Merjalle: Ymmärrän todellakin kantasi, mutta tuollainenhan ei ole aitoa positiivisuutta, vaan oikeastaan eräänlaista "valehtelua".

Tottakai täytyy voida sanoa, jos jokin asia tuntuu pahalta. Omista tuntemuksista kertominen on todella tärkeää, mutta väitän, ettei esim. Suomessakaan lapsia kovin kannusteta puhumaan tuntemuksistaan, vaikkei täällä yltiöpositiivisuuteenkaan panosteta.

Kritiikin antaminen ja pahan olon purkaminen eivät kuitenkaan saisi olla sama asia (ja useimmiten ne valitettavasti tuntuvat menevän yksiin).

Esim. juuri kasvatustyössähän kritiikin ja positiivisen kannustuksen merkityksen näkee konkreettisesti. Tietenkään kaiken palautteen ei pidä olla yltiöpositiivista, mutta kovin usein näkee, että kritiikki vain lamaannuttaa lapsen (ei tätä, en osannutkaan) kun taas positiivinen kannustus (lisää tuota, minäkin osasin!!) saa lapsen tekemään töitä entistäkin innokkaammin JA tähtäämään entistäkin korkeammalle. Oikea win-win tilanne, siis.

Elämässä toki tulee aina vastaan hetkiä, joissa täytyy sietää pahaa oloa, sitä tuskin kukaan kuvitteleekaan välttävänsä. Mutta se, valmentaako asiallinenkaan kritiikki ottamaan vastaan niitä negatiivisia asioita, joita elämässä tulee vastaan, on kyllä mielestäni aika epävarmaa.

Ei varmaan ole pelkoa, että muuttuisimme yhtäkkiä kaikki hymisteleviksi positiivisen ajattelun Pollyannoiksi, mutta en kyllä pysty näkemään AIDOSSA positiivisuudessa oikeastaan mitään huonoa. :D

 
10. huhtikuuta 2010 klo 2.06 , Blogger Heidi kirjoitti...

Huh, kommentoin äärettömän harvoin, mutta onpas hämmentävää kuinka täällä keskustellaan anonyymina henkilökohtaisista asioista. Huh. On vain rikkaus, että jokainen kirjoittaa ITSELLEEN henkilökohtaisista asioista omasta näkökulmastaan.

Eikö tärkeintä ole se, että syntymän ja kuoleman välissä (ne kun on pakko kokea) olisimme onnellisia? Ja tuottaisimme sitä onnea muillekin?

Jatka samaan malliin, olet blogimaailman valopilkku aitoudessasi.

 
10. huhtikuuta 2010 klo 8.31 , Anonymous Anonyymi kirjoitti...

Mielenkiintoinen aihe, joka onkin ollut "kuuma peruna" monessa blogissa naina paivina. Vaikkakin blogeissa pyorii naita provoilijoita, kateellisia jne. myos meita normaaleja kommentoijia on.

Jotkut bloggajat eivat vaan pysty ottamaan vastaan minkaanlaista eriavaa kommenttia,vaan se tulkitaan kateelliseksi panetteluksi yms. Kuitenki kommenttiosio kulkee nimella kommentoi( ei, vain positiivista kommenttia). Se etta antaa eriavan mielipiteen asiasta ei tarkoita etta ei pida blogista, joistain asioista ei vaan aina voi olla on the same page.

Valilla jaakin huono maku suuhun naista bloggajista, tuntuu etta he ovat niita joilla on oikeasti ongelmia itsetunnon kanssa jos ei toisenlaisia mielipiteita voida ottaa vastaan.

Kaikki asiat ei vaan aina oo ihkuu jne. :D Ja totta etta voi jattaa kommentoimasta jos ei ole mitaa positiivista sanottavaa,mutta mita hauskaa siina on? Varsinki jos blogissa kasitellaan aiheita joihin on vahvat mielipiteet. Kun jattaa haukkumasanat pois ja mielipiteita vaihdetaan avoimesti, voi alkaa toisen puoltakin ymmartamaan.

Eipa mulla muuta :)

-Hanna Texasista

Kiitos muuten kivasta blogista ja erityisesti kauniista kuvista!

 
10. huhtikuuta 2010 klo 10.52 , Anonymous Julia kirjoitti...

Olen pohtinut täysin samaa! Tuijotin kauan aikaa tietokoneruutuani, kädet olivat valmiina kirjoittamaan, mutta sitten mun oli vaan pakko todeta että hitsi, en mä keksi enää mitään lisäystä, sillä toi sun kirjoitus oli niin tyhjentävä.

Kiitos mielettömän upeasta blogistasi, sitä on ilo seurata ja aina silloin tällöin myös kommentoida! Norjassa näyttää olevankin kevät jo pitkällä! Ihanaa kevättä ja tulevaa kesää sulle ja koko sun perheelle! :)

<3: Julia Pohjanmaalta

 

Lähetä kommentti

Tilaa Lähetä kommentteja [Atom]

Linkit tähän tekstiin:

Luo linkki

<< Etusivu