Sivu on muuttanut uuteen osoitteeseen

Boheemi ihminen

maanantai 10. toukokuuta 2010

Boheemi ihminen


Kiitos kaikille edelliseen postaukseen kommentoinneille -sekä sille facebookviestille jonka sain <3
Vakuutuin siitä, ettei talo kuitenkaan ollut meidän talo. Olen paljon huolettomampi, rennompi, sotkuisempi ja boheemimpi ihminen kuin mitä avioerotalossa asuvien tulisi olla.

Jotenkin se sitäpaitsi muistuttaa minua edellisestä suhteestani; asuin edellisen poikaystäväni kanssa onnellisena vuosia pienessä loukossa ja kun ostimme uuden meille oikeastaan liian suurenkin kodin, alkoi kaikki mennä pieleen. Ja ero tuli ihan pian talon oston jälkeen.

Ehkä avioerotalo olisi ollut ihan sitä samaa tyyppiä; liian hieno meille.
Siinä vaan houkutti suuresti valmius (me ei olla ihan hirveän kiinnostuneita remontoimaan), iso tontti ja keskustan läheinen rauhallinen sijainti -sitäpaitsi luotan siihen, et me tehdään talosta kuin talosta meille kotoisa.
Mut me ei olla noin hienoja sit kuitenkaan ;)

-Kuten päivän asustakin taas näkee:

Takki siskon vanha, neule Odd Molly (jos joku ei vielä tienyt), toppi Indiska, farkkuleggarit GT ja laukku Mulberry


Nyt meitä on alkanut houkuttaa täysin ennakkoajatusten vastaisesti yksi täysrempattava talovanhus, joka sijaintinsa puolesta olisi mahtava. Lähdetään katsomaan sitä toista kertaa NYT. Heippa siis!

Tunnisteet:

25 kommenttia:

10. toukokuuta 2010 klo 14.12 , Blogger .erin. kirjoitti...

Heippa! Kerrothan meille miltä talovanhus vaikutti... :)

*jää pitämään peukkuja*

.erin.

PS. Ja sorry, kun menin ärsyyntymään tuolla huutokaupan puolella taas yhdelle anonyymille... :/ Olisi voinut antaa vaan olla. *lupaa pyhästi olla jatkossa hiljaa*

 
10. toukokuuta 2010 klo 14.20 , Blogger Viivu kirjoitti...

Itse olen kans aika huoleton asumisen suhteen, ja tuskailen ihan saman asian kanssa omassa blogissani. Tänään mennään mekin katsomaan omaamme...

 
10. toukokuuta 2010 klo 14.25 , Blogger CherryKirsche kirjoitti...

Onnea talon etsintään ! Hienolta näytti se avioerotalo, mutta hyvä kääntää positiiviseksi se asia, ettette sitä saaneet -> parempaa on tulossa varmasti !

 
10. toukokuuta 2010 klo 14.26 , Blogger ii kirjoitti...

Talovanhus kuulostaa niin hyvältä. Ei se remppa pahaa tee, jos ei pidä kiirettä :D

 
10. toukokuuta 2010 klo 14.32 , Blogger Nan kirjoitti...

Tsemppiä talovanhuksen katselmukseen!

Sanovat viisaammat, että sen tietää kun Oikea tulee kohdalle. ;))

 
10. toukokuuta 2010 klo 14.33 , Blogger Maija kirjoitti...

Se avioerotalo oli tosiaan upean näkönen, mutta vähän sellanen ettei siellä oikein uskaltais sotkea, kun oli niin puhdas ja siisti :) Toivottavasti käy paremmin tämän talovanhuksen kanssa!

 
10. toukokuuta 2010 klo 14.34 , Blogger -Sanna kirjoitti...

Täällä itserempatussa (tai no, miehen käsialaa) talovanhuksessa asuva pitää kovasti peukkuja!! Hih, avioerotalo olis ollu meillekin ihan liian fiini. Nimim. "suurten linjojen ihminen, myös siivouksessa" :D

 
10. toukokuuta 2010 klo 14.41 , Blogger Riikka kirjoitti...

Oiii, talovanhus kuulostaa ihanalle! Jään pitää peukkuja! :)

 
10. toukokuuta 2010 klo 14.54 , Blogger White Lily kirjoitti...

Avioerotalo on varmaan nimensä veroinen syystä...

Mun tuttavapiirissä puhutaan "avioerotalosta" silloin kun kyseessä on just sellainen huonokuntoinen talovanhus (yleensä rintamamiestalo) jota nuoren emännän kadet syyhyää päästä remppaamaan! Syystä että varsinkin pienten lasten vanhemmille usein tulee ero sitä vanhaa ihastusta rempatessa:)

Kahdeksaa avioeroa olen päässyt todistamaan itsekin...mutta varmasti niitäkin on jotka selviävät siitä rempan keskellä asumisestakin.

Luin joskus jostakin että joku yliopisto jossain oli tehnyt tutkimuksen joka osoitti että ihmiset jotka elävät ahtaasti ovat onnellisempia parisuhteissaan kuin ne joilla on tilaa ja lääniä...tiedä sitten...kiva kuitenkin seurailla teidän talonhankintaa:)

 
10. toukokuuta 2010 klo 15.13 , Blogger Bisquits kirjoitti...

Meillä rempan keskellä asuminen on onneksi sujunut ihan hyvin. Oikeastaan vaan nautitaan siitä, että pääsee näkemään, kuinka paikat muuttavat muotoaan. Välillä mulla on kyllä heikkojakin hetkiä, jolloin saan lyhyitä raivokohtauksia sotkun takia... Silloin alan tehdä jotain muuta, ja jo helpottaa taas. :-D

 
10. toukokuuta 2010 klo 15.43 , Blogger Marjukka kirjoitti...

Peukutan! Talovanhus kuulostaa ihanalta ajatukselta -- toisaalta sulla on kaksi pientä lasta ja reissuava mies... No, te teette aivan varmaasti parhaan mahdollisen päätöksen ja ratkaisun ja jossain odottaa Täydellinen Uusi Koti. Ehkäpä näette sen ensimmäistä kertaa jo tänään?

 
10. toukokuuta 2010 klo 18.14 , Blogger heinis kirjoitti...

IHANAA!:)) Kyllä se vaan sitten kolahtaa yleensä kummallekin, kun talo on Se Oikea... Voi että, tulipa ihana fiilis tämän talon kohdalla jotenkin... *peukut pystyssä!!* P.S. Tuo Indiskan tunika on ältsin hauska!

 
10. toukokuuta 2010 klo 18.16 , Blogger Hipsu kirjoitti...

Ihanaa, ettei elämä kaatunut siihen suruun, ettei siitä avioerotalosta tullutkaan teidän koti.
Miltäs se täysrempattava koti vaikutti toisella kertaa? Jos siihen remppaan vaikka saisi apuja jostain :)

 
10. toukokuuta 2010 klo 18.35 , Blogger Vera A. kirjoitti...

Hiljaa hyvä tulee, jos päädytte rempattavaan taloon, niin teette sitä pikku hiljaa niin ei perhe-elämäkään pääse kärsimään ;) Olen ihan varma, että sun taidoilla ja maulla saatte tehtyä vaikka mörskästä huippuvillan!
Me ollaan aina oltu miehen kanssa sitä mieltä, ettei meille sovi liian iso talo. Nytkin, kun muutettiin olin ensin tosi ihastunut sellaiseen parisataaneliöiseen, mutta sitten kun astuttiin nykyiseen, eli puolet pienempään, tiesin, että tämä oli se oikea. Samoin mies. Italiassa sanotaankin, että due cuori in una capanna, eli kaksi sydäntä majassa, tarkoittaa, että rakkaus tekee majastakin linnan...

 
10. toukokuuta 2010 klo 18.58 , Blogger -Sanna kirjoitti...

Pakko kyllä vielä tsempata sua (teitä) kertomalla, että me ostettiin täysin alkuperäisessä kunnossa oleva rintamamiestalo ja samaan syssyyn syntyi eka lapsi. Ja mies oli reissuhommissa tai sitten paiski hommia raksalla... Mutta niin vain tulee 9 v. tässä talossa ja lapsiakin on kaksi. Ei se herkkua aina ollut mutta lopussa kiitos seisoi :D

 
10. toukokuuta 2010 klo 19.02 , Blogger Saara kirjoitti...

Olispas mullakin sisko joka antaisi noin kivoja takkeja :) Ihana! Ja boheeminen söpöys ja rento tyylikkyys voittaa mun mielestä aina liian steriilit ja täydelliset asiat! Elämästähän kuuluu nauttia!

 
10. toukokuuta 2010 klo 19.37 , Blogger Karina kirjoitti...

Toivottavasti uusi talo on ''se oikea'' :) Ihailen kovasti tyyliäsi ja tuota Mulberryn laukkua ;)

 
10. toukokuuta 2010 klo 20.36 , Blogger Josefina kirjoitti...

Leivoin synttärieni ja vauvauutisten vuoksi töihin marjapiirakat ja kaksi isoa piirakkaa vain humpsahti työkavereideni suuhun kehujen kera. Kiitos ohjeesta!

Onnea talon etsintään, meillä se syksyllä edessä, kun olemme selvinneetputkiremontista...

 
10. toukokuuta 2010 klo 21.21 , Blogger Bunny kirjoitti...

Kyllä se tulee sitten luo kun on tarkoitettu niin, oli uusi tai vanha, siisti tai boheemi. Vaikeinta on tottakai se odotus :) mutta varmasti pian joku sattuu kohdalle joka tunnistaa omakseen.

 
11. toukokuuta 2010 klo 7.16 , Blogger Viivu kirjoitti...

Miten meni talon kanssa? Meille tuli aikalailla yllätyksenä miten tämä asunnon välitys täällä Suomessa toimii. Aivan käsittämätöntä vedätystä!!!

Talo oli meille juuri sopiva, mutta meitä yritettiin vedättää maksamaan siitä enemmän kuin pyyntihinnan. Kirjoitin tapauksesta blogiinikin jos sua kiinnostaa.

Toivottavasti siellä Norjassa ei toimita ihan näin kurjasti...

 
11. toukokuuta 2010 klo 8.27 , Blogger Follow your dreams kirjoitti...

Moi

Varmasti sitten tulee hyvä fiilis kun löytää sen kodin sydämen
uudesta asunnosta
mulle ainakin kävi niin;)

Kun astuin taloon se toivotti tervetulleeksi heti.

Tsempit kyllä se oikea vielä löytyy!.

Kivan pirteä päivän asu:)

Jamelia

 
11. toukokuuta 2010 klo 8.36 , Blogger Mari kirjoitti...

Munkin mielenkiinto heräs;) Kerro heti lisää! Mulla on tosi kovasti päässä kaikenlaisia remppasuunnitelmia meidän uuteen kotiin... Mun mielestä on ihanaa tehdä kodista oman näköinen. Ja meidän suhde ei mun mielestä ole kärsiny tän nykyisenkään kodin remontista, päin vastoin. Tulee puuhasteltua yhdessä:)Mutta kukin tyylillään.

Oot taas niin sievänä:)

 
11. toukokuuta 2010 klo 11.18 , Blogger Wilhelmiina kirjoitti...

Kaunis talo ja hyvin on sisustettu maulla. Jos sanon että minun mieleen talo liian fiini se pitänee paikkansa. Talossa saa olla sitä tunnelmaa, kotoisuutta ja niitä omia ratkaisuja.
Talovanhukset on ihania siinä mielessä että saat tehdä oman mielen mukaisen remontin aina.
Esimerkiksi tuota edellisen postauksen taloa en itse viitsisi lähteä edes remontoimaan kun on noinkin uusi mutta ei olisi makuuni ei -saattaisin ahdistua. Ulkoa kyllä vallan ihastuttava.
Kaunista viikkoa :)

 
11. toukokuuta 2010 klo 13.06 , Blogger rosedream- kirjoitti...

Aivan ihastuttava,kaunis blogi sinulla!! :)
Olenkin täällä monesti kurkkinut mutta nyt muistin jättää kommentin! :)

 
11. toukokuuta 2010 klo 15.34 , Blogger nuheila kirjoitti...

Hei!Käyn aina silloin tällöin lukemassa blogiasi.Pidän rennosta asenteestasi elämään :D
Siskon vanha takki on aivan IHANA!
Onnea uuden kodin etsintään!



Nuheila

 

Lähetä kommentti

Tilaa Lähetä kommentteja [Atom]

Linkit tähän tekstiin:

Luo linkki

<< Etusivu