Katso ihmistä (HS)
Päivän toinen blogiteksti tulee tässä; en vaan voinut olla kopsaamatta toimittaja Johanna Korhosen Hesarin nettiin kirjoittamaa kolumnia teidänkin luettavaksenne (löytyy täältä). Se on ehkä paras pitkiin aikoihin lukemani artikkeli:
Opetelkaamme tänään tekniikka, joka säästää meitä kaikkia sekä paikalliselta väkivallalta että globaaleilta konflikteilta.
Harjoitus: Kuvittelemme ihmisen, joka on suomalainen, Suomen kansalainen, afrikkalaistaustaisten vanhempien lapsi, sydänkirurgi, kaksosten yksinhuoltaja, riippuliitäjä, ympäristöaktiivi, rahastosijoittaja, mikä hyvänsä seksuaali, oopperan ystävä, vasemmiston äänestäjä, espoolainen, uskonnolliselta vakaumukseltaan vaihtelevasti agnostikko ja körtti. Hän pukeutuu mielellään kukkamekkoihin, syö lihaa ja uskoo, että maailman energiaongelmat ratkaistaan vetytaloudella.
Tässä kohti harjoitusta kuulen jo jonkun huutavan, ettei tuollaista voi olla olemassa. Totta kai voi, ja onkin. Tähän on nyt sopeuduttava. Lakatkaa parkumasta, tulee toinen harjoitus:
Pohdimme filosofi Jean-Paul Sartren väitettä, jonka mukaan "juutalainen on ihminen, jota muut ihmiset pitävät juutalaisena. Antisemiitti tekee juutalaisen". Juutalaisen tilalle sijoitamme minkä tahansa ihmisryhmän ja antisemiitin tilalle tyypin, jolla on tästä ryhmästä jotain vinkumista.
Näitä kahta harjoitusta jatkamme, kunnes käsitämme, mistä niissä on kyse.
Toki juutalainen on juutalainen ilman antisemiittiäkin. Väitteen pointti onkin se, että jos joku on minun silmissäni ennen kaikkea juutalainen – tai ruotsinkielinen tai somali tai homo tai muslimi tai vammainen – vika on minussa, koska en näe mitään muuta. En näe, mitä kaikkea muutakin hän on, enkä sitäkään, miten tärkeänä hän kutakin identiteettiään pitää. Ehkä hän muistaa jotkin identiteettinsä lähinnä vain silloin, kun muut niistä varta vasten muistuttavat.
Taloustieteen nobelisti Amartya Sen kirjoittaa kirjassaan Identiteetti ja väkivalta, miten hirvittävän virheen ihminen tekee, jos hän kuvittelee voivansa määritellä toiset ihmiset yhden kaikenkattavan identiteetin kautta. Tällä tavalla voidaan ymmärtää väärin joka ikistä maailman ihmistä.
Erityisen yleistä tämä ihmisyyttä typistävä luokittelu on epävarmoina aikoina. Kun Jugoslavia hajosi, jugoslaavit alkoivat – yllytettyinä – nähdä naapurinsa ja ystävänsä vain serbeinä, kroaatteina ja muslimeina. Samalla tavoin ruandalaisista tuli hutuja ja tutseja, joiden tehtävä oli toistensa teurastaminen.
Suomalaisissa tuntuu riittävän virtaa keiden tahansa "erilaisten" nimeämiseen, luokitteluun ja vainoamiseen. Mitä epävarmempi ihminen, sitä tarmokkaampi luokittelija hän on.
Amartya Senin ehdotus on yksinkertainen: Katso ihmistä. Hänessä on kaikki.
***
Jotenkin tätä fiksun ajatuksenjuoksun tuotetta on hyvin helppo soveltaa blogimaailmaankin.
Bloggaus ja bloggaajathan ovat verraittain uusi ilmiö ja rinnastettavissa artikkelin mainitsemiin "epävarmoihin aikoihin" eikä niihin aina näytetä osaavan suhtautua. Ei aina oikein tiedetä mikä on "oikein"; saako blogaajia fanittaa, ihailla, kehua, haukkua, lytätä, kiusata... Monia bloggaajiahan tunnutaan luokiteltavan milloin milläkin adjektiivein lähinnä anonyyminä pysyttelevien lukijoiden toimesta. Mielstäni juuri anonyymiys saattaa kieliä epävarmuudesta ja usein toimii suojana omille epävarmoille mielipiteille tai epävarmuudelle oman tekstin paikkansapitävyydestä.
Muunmuassa tällaisia aloin pohtimaan...
Plus että kannattaa muistaa meidän olevan paljon muutakin kuin blogimme -niin hyvässä kuin pahassakin :)
Plus että kannattaa muistaa meidän olevan paljon muutakin kuin blogimme -niin hyvässä kuin pahassakin :)
Herättikö artikkeli teissä tunteita?
Vaiko vain tekofiksua itsestäänselvyyksien kertausta?
Vaiko vain tekofiksua itsestäänselvyyksien kertausta?
Altahan löytyy kevyempi päivän posti :)
Tunnisteet: mietteitä
lähettänyt Johanna @ 16.30
24 kommenttia
24 kommenttia:
Kyllä, tämä on ehdottoman hyvä teksti. Ja Hesarin keskustelusta voi muuten huomata, että aika moni ei osaa tätäkään lukea.
Hyvä, että toit luettavaksi!
Todella hyvä artikkeli. Kiitos että jaoit sen meidän kanssa! Luokittelen itseni hyvin suvaitsevaisten ihmisten joukkoon mutta löydän aika ajoin itseni luokittelemasta toisia, vieraita ihmisiä, jonkin yhden ominaisuuden perusteella. Surullista.
Tuo Korhosen artikkeli käsitteli mielestäni enemmänkin ihmisen etnisen taustan aiheuttamia tuntemuksia ympäristössä. Tosin siihen oli vedetty seksuaalinen identiteetti, mikä toki oli ymmärrettävää Korhosen oman taustan huomioiden. Mitä tulee Korhosen kirjoituksen ulottaminen bloggaamiseen, onkin jo pidemmälle vedetty implikaatio, mihin on sinällään vaikea ottaa kantaa.
Mielestäni teksti on erinomainen ja hyvin harkittu, kun tuntee Korhosen oman elämän käänteitä, perhemuodon vuoksi purettua työsopimusta ja muita omituisuuksia. Teksti on mielestäni harkittu siinäkin mielessä, että se julkaistaan tähän aikaan vuodesta, kun mediassa on erityisen hiljaista. Norjassa kai puhuvat "kurkkukuukaudesta", jota esim. järjestöissä yritetään hyödyntää, kun mediassa on hyvin tilaa. Viimeisen vuoden-kahden ajan Suomessa on puhuttu maahanmuutto"kriittisyydestä" eli keksitty poliittisesti korrekti nimi viestinnälle, joka usein on luokiteltavissa myös rasismiksi. Viimeisen ponnen kirjoitus lienee saanut muutaman viikon takaisesta kyynelkaasuiskusta Pride-kulkueeseen.
Valitettavasti Suomi luokitellaan esimerkiksi Keski-Euroopassa itäeurooppalaiseksi maaksi, enkä toisaalta aina edes ihmettele.
Itse luin tekstin vahvasti vähemmistöjen ja vammaisten puolesta puhuvana, mikä varmasti johtuu omasta taustastani. Se soveltuu hyvin erilaisen suvaitsemattomuuden kritiikiksi ja varmaan jossain määrin myös blogimaailmaan, vaikkei se itselleni tullutkaan mieleen.
Luin tuon kolumnin jo aiemmin tänään ja ihan asiaahan Johanna Korhonen kirjoittaa. Hänellä on muutenkin tainnut kolumneissaan olla tapana ravistella stereotypioita.
Niin kuin Mila sanoi, itse kukin ainakin silloin tällöin luokittelee toisia ihmisiä yksisilmäisesti - ja useimmat meistä eivät taida sitä edes tiedostaa itse, ainakaan joka kerta.
Voihan tätä soveltaa blogimaailmaankin. Joiltakin kommentoijilta unohtuu, että bloggaaja tekee aina itse sen valinnan, mitä itsestään kertoo ja millä tyylillä kirjoittaa. Ja tätä lopputulosta sitten lukijat tulkitsevat kukin omalla tavallaan. Joskus valitettavasti tulkinta on aivan yksisilmäistä kuin jos luokittelisi tummaihoisen ihmisen johonkin kastiin vain hänen ihonvärinsä perusteella vaikka olisi tietoa tarjolla myös muista ominaisuuksista.
Kiitos, että julkaisit tuon tekstin. Herätti lisää ajatuksia niiden lisäksi joita jo aiemmin itsellekin on bloggaamisen ohessa tullut mieleen.
Toki voidaan vaatia, että emme tee tuomioita rodun-, sukupuolen, sukupuolisen suuntautumisen, sairauden/terveydentilan tms perusteella.
Samalla logiikalla tietysti voimme vaatia oikeutta joko ilmoittaa tai jättämään ilmoittamatta todellisen henkilöllisyytensä blogimaailmassa. Ketään ei sillä perusteella pidä tuomita. Ainoastaan tekojen perusteella. Toki anonyymi saattaa syyllistyä loukkaamiseen useimmiten. Siten anonyymistä voidaan ajatella etukäteen pahaa. Aivan samoin kuin arabista tai homoseksuaalista.
Kiitos. Hyvin ilmaisit asian, ja osuva on myös Korhosen teksti.
Itsessäni huomaan selvän taipumuksen luokitella 'luokittelijat' ja ohittaa omasta mielestäni suvaitsemattomat ja ennakkoluuloiset typistämällä ne sivistymättömiksi rasisteiksi joita kannattaa lähinnä vältellä. Vaikka onhan niilläkin muita ominaisuuksia ja puolia.
Vaikeaa, nähdä ihminen ihmisenä..
Viimeinen lause tiivisti kaiken! Miten fiksu ja kertova! Niin totta! Katso ihmistä. Hänessä on kaikki. -pitää painaa mieleen! Ihana Johanna! <3 Näkyilee!
Minä voisin yhtyä noihin Milan sanoihin. Nykyisin useimmiten kuitenkin onneksi muistan, että ihminen on muutakin, kuin yksi asia hänen elämästään.:)
Jokainen ihminen on ainutlaatuinen!
Huomaan jälleen kerran, että kirjoitat anonyymeistä, jotka adjektoivat bloggaajia ja joita pidät epävarmoina. Varmasti moni anonyymi voi ollakin epävarma.
Niin myös on meissä bloggaajissa itsestään epävarmoja ihmisiä. Maailma on pullollaan itsestään epävarmoja ihmisiä. Joskus meistä ja heistä tulee vähemmän epävarmoja ihmisiä ja kasvamme omalla elämänpolullamme, joskus taas emme.
Tulen joka kerta surulliseksi, kun mietin miten anonyymiys leimataan negatiivis sävytteiseksi asiaksi blogimaailmassa tai jonkun bloggaajan toimesta.
Uskon, että on monia bloggaajia, jotka saavat paljon negatiivissävytteistä postia anonyymeiltä bloggaajilta. On myös paljon bloggaajia, jotka saavat paljon positiivissävytteistä postia anonyymeiltä.
Saattaa olla niin tai saattaa olla näin. Mutta ihan reaalimaailmassakin on paljon noita epävarmoja adjektoivia anonyymejä, että bloggaajia. Ei kuvio ole kovinkaan erilainen mielestäni siihen, ollaanko blogimaailmassa, vai reaalimaailmassa. Ihmiset osaavat olla ihan yhtä kusipäitä niin netin ulkopuolella, kuin myös täällä.
Eli kuten huomasit, minussa herätti tunteita erityisesti tuo mainintasi anonyymiydestä. Ihan vaan siitä syystä, että sitä on ruodittu täällä niin monet kerrat.
Tähän voisin vielä todeta, että elomme ihmisenä on täynnä epävarmuuksia. Niitä sen enempää ruotimatta.
Yksi yoga-meditaatiosta peräisin oleva lause kuuluu näin: Maailmassa ei ole rauhaa, ennen kuin ihmisten sisällä vallitsee rauha. Ehkä olen muuntanut sen jostakin lauseesta, tai ehkä se kuului juuri näin. Joka tapauksessa uskon tähän vakaasti, ehkä vielä jonakin päivänä löydänkin tuon rauhan. Välillä se näyttäytyy ja sitten taas piiloutuu. Ihmisen mieli on eriskummallinen paikka.
Rauhaa ja rakkautta!
Paula
Ihan pika kommentti , koska viimeisenä irjoittanut Paula osui asiaan, joka itseäkin jäi vähän kaivertamaan -ja myös vähän Besser Wisserillekin viitaten:
Oli ehkä hiukan tyhmää ottaa esiin anonyymiys tässä; etenkin kun siitä tässä blogissa on ilmeisesti tullut vähän "mörkö". Täytyy kuitenkin sanoa, että vaikka itseäni joskus ärsyttääkin anonyyminä asiattomuuksien kirjoittelu (muualla kuin omassa blogissa nykyään), ei se mulle edelleenkään ole mikään mörkö enkä varmaan lakkaa kirjoittamasta siitä aina silloin tällöin. Mutta siis tyhmäähän olisi sanoa, että anonyymit ovat epävarmoja ihmisiä ja minä en jne. Tottakai me kaikki jossain asioissa ollaan epävarmoja; enemmän tai vähemmän -eivätka anonyyminä kirjoittavat sen enemmän epävarmoja ole kuin muutkaan. Toimittaja Korhosen vertaus vaan sopi niin hyvin mielestäni myös tähän blogimaailman epävarmuuteen, että otin sen pikaisesti esiin.
Niin ja suurin osahan mullekin kirjoitelleista anonyymeistä on ollut positiivista, LÄHES KAIKKI aivan ihania kehuja, joten voin vannoa, etten yksisilmäisesti pidä anonyymeja epävarmoina ja pahoina ihmisinä hehe. Päin vastoin; henkilöllisyyttä paljastamata on helpompi joskus myös kehua!
Toi Besser Wisserin pointti myös anonyymin kommentoijan näkemisesta ihmisenä oli siis tosi hyvä ja lupaan sitä noudattaa ;)
Niin no, minusta anonyymi on ihan samallainen ihmisen luokittelu kuin mikä tahansa muu, mistä Korhonen tuossa kirjoitti.
Ehkä joissain tapauksissa anonyymiteetti on suoja omalle epävarmuudelle, mutta väitän että välillä anonyymiteetti on keino/valinta tehdä näkyväksi asioita, jotka muuten eivät olisi näkyviä. Minusta netin anonymiteetti ei välttämättä ole lisännyt negatiivisten puheiden määrää maailmassa, ne tulevat vain esille eivätkä jää "muiden ihmisten juoruiluksi".
Rehellisesti sanottuna, mua hieman kyllästyttää nyt nämä Johanna Korhosen kolumnit. Aina se on jotain homoudesta, lesboudesta tai suvaitsevaisuudesta ja siitä miten maailma on täynnä suvaitsemattomia ihmisiä. Ainakin siltä se nyt vaan tuntuu kun tästä avioliittoon vihkimisestäkin on ollut niin paljon puhetta. Onhan maailmassa niin paljon vääryyttä kaikenlaisia vähemmistöjä kohtaan mutta mä en nyt vaan jaksa just nyt. Haluan hetken olla rauhassa ja miettiä mikä on kantani esim. homojen avioliittoonvihkimiseen. Lisäksi jos päädyn siihen että en pidä sitä hyvänä ajatuksena niin ihan turha jonkun Johanna Korhosen alkaa osoittelemaan minua sormellaan. Välillä hänenkin vuoro suvaita minua ja ajatusmaailmaa :) ;)
Terve!
Oli kyllä mielenkiintoinen ja ajatuksia herättävä teksti :)
Mä en oo kommentoinu vähään aikaan, mutta nyt tuli paljon kerrottavaa! Ensinäki noi ihanat bootsit tuolla pari postausta aikasemmin, satuin löytämään tänään samaiset kengät ja ostinkin ne lyhempi vartiset. En olis varmaan aikasemmin tollasia ostanut, mutta sä sait ne näyttämään niin hyvältä, että olihan ne pakko poistaa kun oli vielä kaiken lisäks -70% alessa :)
Toiseks, miks mä saan vasta nyt tietää ett Strictly Style on taas auki?? :D Mä nimittäin viime kesänä sitä kovasti lueskelin ja oli tylsää kun se kesän lopulla sitten meni kiinni. Sitä kautta mä tänne sun blogiinkin ekaa kertaa löysin :)
Nauttikaahan vielä lomista ja näistä upeista keleistä!
Ella Kouvolasta
p.s. On toi Sibeliuksen puisto kyllä normaalisti kaunis, itsehän olen siellä känyt aina vaan Meripäivien aikaan... :)
Kaunis kolumnihan tuo oli! Heräsi toki kysymys, moneenko ominaisuuteen kukin luokittelunsa perustaa, toivonpa ettei ehkä yhteen kuitenkaan? Ja ihan vähän pelottaakin jos joku vasta Korhosen kolumnin myötä ymmärsi että homo voi harrastaa muutakin kuin homostelua..olla vaikka ammatiltaankin jotakin..?
Mielestäni keskustelu anonyymeistä on yleisellä tasolla hassu; eikö ole totta, että voin perustaa bittiavaruuteen minkä tahansa nimimerkin ja tehdä sen 200 kertaa ja arvostella aina uuden nimimerkin suojista milloin ketäkin? Mikä minusta (joka nyt käytän kuitenkin vain tätä yhtä ja samaa – ehkä :) tekee jotenkin erilaisen kommentoijan kuin anonyymistä? Enkö ole aivan yhtä anonyymi tämän nimimerkkini takana? Vai luetaanko tähän kastiin kaikki joilla ei ole omaa blogia?
Kiitos leppoisan rattoisasta blogista ja hienoa elokuuta!
Anonymiteetti ja monet nimimerkit ovat käytännössä sama asia - ei haluta esiintyä omalla nimellä. Yleistää ei tässäkään asiassa tietenkään voi. Osa kirjoittaa anonyyminä siten, kuin kirjoittaisi nimensä kera.
Minua ei häiritse anonyymit kirjoittajat, asiaton käytös ja kirjoittelu sen sijaan hyvinkin paljon. Nettimaailmassa on helppo "olla suora", eri tavoin kuin nenätysten. Valitettavasti.
Hyvä kirjoitus sinänsä.Tosin eikös sekin ole luokittelua jos sanoo että epävarmat ihmiset ovat pahimpia luokittelijotia
Mila kirjoitti...
Todella hyvä artikkeli. Kiitos että jaoit sen meidän kanssa! Luokittelen itseni hyvin suvaitsevaisten ihmisten joukkoon mutta löydän aika ajoin itseni luokittelemasta toisia, vieraita ihmisiä, jonkin yhden ominaisuuden perusteella. Surullista.
Veit sanat suustani! Kun esimerkiksi tapaan uusia ihmisiä, huomaan luokittelevani heitä aivan surutta. Kuitenkin väitän olevani suvaitsevainen. Siinä mielessä olenkin, että suvaitsen kaikenlaisia ihmisiä ja tuttavapiiristäni löytyykin laaja kirjo eri kansalaisuuksia, seksuaalisia, ihmisiä joilla on jokin sairaus jne. Mutta täytyy kiinnittää huomiota tuohon luokitteluun, sillä usein kun ihmiseen tutustuu paremmin, näkee muutkin puolet. Miksi siis leimata ihminen heti kättelyssä, kun yleensä se leima on vieläpä negatiivinen.
Palasin juuri Suomen lomalta takaisin Saksaan. Suomen keskustelussa tuntui näin ulkosuomalaisen näkökulmasta olevan nyt tosi pinnalla ihmisen seksuaalinen suuntautuminen. Ihminen on niin paljon muutakin kuin hetero, bi tai homo/lesbo. Minusta sinun kirjoitus on juuri nyt hyvin ajankohtainen ja samalla ajaton viisaus.
Toi on niin totta, tosi hyvä teksti. :)
Olen alkanut lukea blogiasi jonkin aikaa sitten ystävän vinkistä.
Blogimaailma oli itselleni uutta, mutta on vienyt erittäinkin paljon mennessään.
Olen innostunut myös ajatuksesta alkaa kirjoittaa omaa blogia. Josta tietenkin paljon pähkäiltävää..Mitä kaikkea kertoa itsestään? Kuinka kuvailla personallisuuttaan? Millaisen kuvan itsestään antaa? Mikä blogille nimeksi, jotta se kuvaisi mahdollisimman hyvin sisältöä? Kenen haluaisin blogia lukevan ja mitä asioita haluan itsestäni/perheestäni/yrityksestäni paljastaa?
Kuulun niihin ihmisiin, keitä ei häiritse avata perhealbumiaan fb:ssa tai jutella asiakkaiden kanssa perheasioista.
Ennen kaikkea koska haluan netin ulkopuolisessa elämässä tutustua uusiin ihmisiin, verkostoitua, oppia uutta, jutella.. Olen miettinyt miksen olisi oma itseni täälläkin?
Sinulla varmasti siitä jo paljon kokemusta. Mitä on ne tunteet kun ei tiedä ketkä lukevat sinusta..
ISo kiitos blogistasi! On mukava katsella kuviasi ja lukea tekstejäsi! Ja suuri kiitos siitä, että jaksat päivittää blogiasi usein. Moni muu jää lukematta, kun usein käy kurkkaamassa ja huomaa saman vanhan jutun.
Hei, kiitos tästä! Jäi nimittäin tuo juttu lukematta Hesarista, mutta nyt sain luettua. Hyvä muistutus itse kullekin - lokerointi tuntuu olevan ihmisen toinen luonto ja joskus siitä voisi vähän hellittää.
moi! tätä ei tarvitse julkaista, mutta lähettelin sulle tossa aamulla sähköpostia tohon sun blogi-osoitteeseen! :)
Minä voin kyllä antaa ihmisten luokitella minut ihan mihin kastiin haluavat! En ymmärrä, miksi sellaisestä pitäisi suuttua tai pahoitella mieltä. Tärkeintä on, että itse tiedän mikä olen. Jos esim. sallitaan homo-avioliitot, niin ei ole mtään perusteita, minkä takia ei sallittaisi myös polygamia ja kaikenlaiset muut ryhmä-avioliitot. Ollaanko me nyt kuitenkaan niin suvatsevaisia, että se on meistä ok!? Välillä jotenkin tuntuu, että ihmiset väkisin koettavat olla erittäin suvaitsevaisia, vaikka heidän oma etiikka- ja moraalikäsitys sotisi vastaan. Taustalla voi olla pelko leimautua ahdasmieliseksi tai rasistiksi, tai vaihtoehtoisesti halu esittää avarakatseista maailmankansalaista.
Lähetä kommentti
Tilaa Lähetä kommentteja [Atom]
<< Etusivu