Material girl?
Dagens
Ollin päiväkotireissuja tänään kävellessäni jäin pohtimaan materialismia. Että olinkohan muka ihan rehellinen, kun tässä eräänä päiväna sanoin, etten tunne itseäni kovin materialistiseksi. Kyllähän mina tietysti jonkun verran materialisti olen.
Pakostikin.
Jollain tavalla.
Jäin pohtimaan materialismin määritelmää. Mikä tekee ihmisestä materialistin? Onko ihminen, jolla on paljon tavaraa materialisti, mutta vähän omistava ei? Onko helpompi kutsua materialistiksi ihmistä, joka ostaa esimerkiksi yhden markkivaatteen kuin ihmistä joka ostaa viisi halpista? Entä jos paljon omistavalla on paljon merkityksetöntä tavaraa ja vähän omistava rakastaa omaa, määrällisesti vähäistä mammonaansa enemmän kuin mummoaan? Määritteleekö tavaraan suhtautuminen materialistisuuden?
Onko se niin yksinkertaista, että ihminen joka pitää tavarasta enemmän kuin elämän henkisestä puolesta (enkä puhu uskonnosta vaan esimerkiksi ihmissuhteista) on materialisti?
Missä vaiheessa "tavarasta" voi tulla niin tärkeää? - Niin ja onko se pahasta? ;)
Länsimaissa kaikilla on paljon tavaraa. Ovatko kaikki länsimaiset ihmiset materialisteja? Menettääkö koko määritelmä merkityksensä, jos kaikki ovat sitä?
Pidättekö te itseänne materialisteina? Miten te sen määrittelisitte?
Jaksaako kukaan muu miettiä näin korkealentoisia perjantai-iltapäivänä? ;D
Hyvää viikonloppua! :)
lähettänyt Johanna @ 16.01
44 kommenttia
44 kommenttia:
Minä olen ainakin jossain määrin materialisti. Omalla tavallani...
Jotkin esineet, eli materia, muodostuvat rakkaiksi. Esimerkiksi vanhat huonekalut, joilla on tarina, tai vaate, joka on uskollinen kaikkina niinä aamuina, jolloin ei muka ole mitään päällepantavaa. Niistä ei luopuisi helpolla. Toki ihmiset ovat minullekin arvokkaampia!
Ei materialismi ole kiinni tavaran paljoudesta, eikä se välttämättä ole huono asia, vaikka sanana usein kalskahtaakin pahalta.
Niin, että ollakko sitten materialisti jonkun toisen mielestä. Oma tunne ja se että voi sen kanssa elää, lienevät taas se tärkein!
Ihanaa viikonloppua. Kera materiaalin tai ilman :D
Hyvä juttu. Itsekkin olen tuota monesti pohtinut. Raakasti sanottuna mielestäni materialisti on ehkä sellainen joka haalii tavaraa ympärilleen niin että sillä tavaralla on mitään merkitystä. Pitää vaan saada se. Mullakin on joitain juttuja joita on joskus ollut vain "pakko saada" ja ne ovat jääneet vaille tarkoitusta, onneksi vain muutama =). Pääsääntöisesti pyrin siihen että kun ostan jotain, sillä on myös tarve. Tää on kyllä aika laajamerkityksellinen asia koko materialismi. =). Tunnustaudun jonkinlaiseksi materialistiksi mutten ole ostoholisti enkä pode ostosmaniaa. =). Hyvä välillä pohtia näitä.... =). Mukavaa perjantaita sinnekkin. Asukuva kiva =). -Sanna-
Pienenä äiti sanoi mulle, että olen materialisti kun halusin usein uusia tavaroita, ja nukuin monesti uuden lelun tai tavaran kanssa :)
Nykyäänkin huomaan, että saan uusista tavaroista hyvää mieltä, voipi se olla vaikka joku oikein hyvä kirppislöytö, eli ei tarvitse olla merkkitavaraa tai kallista.
Tiedostan tämän itsessäni enkä pidä sitä pahana asiana, kukin nauttii elämästä tavallaan, kunhan se ei hallitse liikaa.. (Enkä enää nuku niiden kanssa!)
Oikein hyvää viikonloppua sinnekin!
Terkuin
Tällä hetkellä ostolakossa oleva "materialisti"
Hyviä pohdintoja.
Itsekin tykästyn kovasti esineisiin,
mutta ajatus paljosta tavarasta ei kyllä itsessään houkuta.
Kyllä minun tuntuu vaikealta jos jostain rakkaasta esineestä pitää luopua,jotain toista se ei kirpaisisi kai juuri mitenkään.Mutta luulen etten minäkään sitä tavaraa kauaa itkisi,IKÄVÖISI,kuten taas jotain rakasta ihmistä ikävöisi aina lopun elämää.
Ilman materiaa on aika vaikea elää nykyään. Oli se sitten uutta tai vanhaa, halpaa tai kallista. Noi valinnat kai useimmiten määrittelee kukkaron sisältö.
Se, että ostaa toisinaan yli tarpeen ei mun mielestä tee kenestäkään materialistia. Mutta se tekee, jos ostaminen on elämän sisältö. Jos lähes jokainen lause alkaa "Haluan sitä..." tai "Sit mä ostin..."
Jos koko elämä pyörii hankintojen ympärillä. Jos mikään muu kuin ostaminen ei tunnu juuri miltään. Jos ostaminen on ainoa ilo elämässä.
Mulla on just nyt niin halvat huvit ettei tosikaan; kulhollinen sipulikeittoa ja tuoretta leipää!
Minusta materialisti on ihminen, joka arvottaa tavaran määrän tai sen rahallisen arvon korvaamattomia asioita korkeammalle. Tai joka määrittelee minuutensa (tai naapurinsa minuuden) omistamiensa asioiden kautta.
Eli merkityksellistä ei ole se, mitä omistaa ja kuinka paljon, vaan se, miksi omistaa ja minkälaisessa arvossa omaisuuttaan pitää.
Eli esimerkiksi henkilö, joka on ostanut maailman kalleimman auton siksi, että on kiinnostunut ja innostunut autoista ja haluaa kokea niistä parhaimman, ei minusta ole materialisti. Mutta henkilö, joka muodostaa kokonaisvaltaisen käsityksen naapuristaan naapurin omistaman auton hinnan perusteella, on materialisti.
Mun mielestä materialisti voi olla ihminen jolla on paljon tai vähän tavaraa. Pääasia että ne tavarat on keskeisessä osassa sen ihmisen elämää. Joku materialisti voi iloita suuresta määrästä, joku toinen esim tietyistä merkeistä.
Ja kyllä muuallakin kun länsimaissa on materialisteja :)
No Kris olikin niin osuvasti sanonut just sen, mita ajattelin kirjoittaa.
Jos tavarat on minuuden jatke, niin se on materialismia. Ja jos arvostelee muita vain ulkoisten ominaisuuksien perusteella eika nae pintaa syvemmalle, se on materialismia.
Ja sama juttu on merkkitavaroiden suhteen, jos niita haluaa siksi, etta ne nostaa omaa statusta, niin se on materialismia.
Mutta toki kauneudesta voi nauttia, varsinkin perjantai-iltapaivna, eika tarvitse miettia kovin korkealentoisia, silti voi olla aito ja sydamellinen ihminen. ;)
Vaikea kysymys. Tykkään itse kaikesta kauniista, olipa se sitten vaate tai sisustustavara, mutta kaikista hauskinta on kuitenkin tehdä itse asioita ja luoda kaunis koti omilla ratkaisulla tai toimiva vaatekokonaisuus laadukkaista vaatteista. Tavaroita tarvitsee joka tapauksessa jokainen aina (vähän tai paljon) ja jotkut tavarat ovat merkityksellisempiä kuin toiset. Ehkä materialisti on sellainen, joka elää vain saadakseen uusia tavaroita? Tai mittaa elämän laatua niillä?
Hyvä aihe!
Kris kirjoitti ihan nappiin!
Mulla on nyt niin mahdoton päänsärky, että enempää en pysty kirjoittaan...argh.
Kivaa perjantai-iltaa sinne!
Kyllä minäkin olen jossain määrin materialisti. Tosin paljon vähemmän kuin ennen. Tai ennen välitin paljon enemmän myös siitä, mitä muut minulla olevasta materiasta ym. ajattelevat. Materia ei kuitenkaan merkitse kaikkea, esteettisyys menee sen edelle. En tarvitse paljon uutta materiaa, jos olen esteettisesti tyytyväinen kaikkeen siihen vanhaan, jota minulla on. Siltikin - uusi materia piristää aika ajoin. Vaatteisiin liittyvä hysteria menee minulla kausittain, välillä menee muutama satku kuussa, välillä nolla euroa. Materialisti tai ei - ei kai se tee ihmisestä huonompaa, kunhan se ei mene yli :] (Ihana tuo sinun asusi!!!<3)
Minäkin olen siinä mielessä materialisti, että pienet esineet ja vaikka kodin sistustaminen saavat minut iloiseksi. Mielestäni on vain positiivista, jos osaa tulla pienistäkin asioista onnelliseksi, eipähän ainakaan käy elo liian raskaaksi. : ) Mielestäni materialismi ei kuitenkaan poissulje sitä, että elmään kuuluu "syvempiäkin" asioita.
Muutama vuosi pohdiskelin samoja asioita ja julkaisin juuri samaiset sanat blogissani: http://www.tanapaivana.com/?p=1241 Käytän nimikettä supermaterialisti, sellaisesta henkilöstä, joka arvostaa materiaa enemmän kuin tavallinen materialisti, joka tavallisesti hankkii itselleen materiaa markkinointipaineen tms. tarpeen alla.
Eilen kävin Pentikissä ihastelemassa astioita, kankaita ja tavaroita. Ne porot on vielä ostamatta tähän uuteen kotiin, jossa olemme asuneet jo puoli vuotta.
Tiedän tyylini, mutta en jaksa sisustaa tyylini mukaan, kun ei ole tarpeeksi rahaa sisustaa ja rahaa menee pakollisiin menoihin. Kun remontoimme tätä kotia, niin vaihdamme vanhat huonekalut uusiin ja sen myötä kankaat uusitaan.
Hassua remontoida tätä kotia, vaikka tällä on ikää vasta 4,5 vuotta mutta tämä on rakennettu perusmallisesti eikä mitään hienoja kaappeja, lattioita ole laitettu. Muovimatot inhottavat ja haluaisin parkettilattian tai laminaattilattian, kunhan löydän ensin koiraystävällisen lattian.
Jos olisi rahaa, ostaisin vaikka mitä kauniita tavaroita ja vaatteita, joten olisin materialisti varojeni mukaan.
Olen niin samoilla linjoilla Krisin kanssa.
Ei materian määrä tai laatu tee materialistia, se mitä ajattelee materiasta voi tehdä materialistin.
Materialisti on mun mielestä nimenomaan sellainen henkilö joka ostaa merkin ja sen tuoman statuksen takia eikä niinkään sen tavaran funktion takia ja funktionahan voi olla pelkästään ihan vain kaunis ulkonäkö.
Sen verran aihe jäi mietityttämään (kun itseäni myös materialistiksi on nimitetty, vaikka omasta mielestäni olen ensisijaisesti kaikkea muuta), että piti oikein kaivaa Sivistyssanakirja tuolta kirjahyllystä:
*Materialismi = Käsitys, että kaikki oleva on ainetta; elämänkäsitys, jossa aineellista hyvää pidetään henkisiä arvoja tärkeämpänä
*Materialisti = Materialismin kannattaja, aineen ja aineellisuuden palvoja, henkisten arvojen vastustaja
Hih, ehkä meistä kukaan ei ole ihan materialisti sanan varsinaisessa merkityksessä. Onpa hassua huomata, kuinka merkitys käytön myötä muuttuu. En olisi osannut tällaista määritelmää tarjota.
Ihanaa viikonloppua!
:-)
Tyts
Kurkkimassa. Täälä on jo kommentoitu niin kovasti, että jätän väliin. ;)
Arvaas kenen lemppari neuletakki on se dieselen neule? ;) Mä käytän sitä melkein kokoajan ja kaks-kolme nappia jo pamahtanut irti. :D Blogissakin yks kuva musta missä mulla on se päällä. ;)
Mukavaa iltaa!
Mun mielestä materialistilla on ihan liian negatiivisia konnotaatioita. Siis voihan joku luontoarakastava ympäristöaktivistiki olla materialisti periaatteessa, koska mun mielestä ainakin materialistin määrittää rakkaus johonkin tavaraan tai konkreettiseen. Eihän se välttämättä tarkoita, että tarvisi kuluttaa hirveitä määriä...
Mä olen kyllä materialisti, mutta mun mielestä sen ei tarvitse olla niin, että luokitellaan vain yhteen lokeroon. Mä seuraan paljon aikaani, pohdin, "meditoin", mietin, ja yritän rikastaa elämäni henkistä puolta. toisaalta pidän tavaroistani ja olen niihin kiintynyt, eikä se oo mielestäni niin että on joko materialisti tai ns hengellinen ihminen. :)
xxx
Niinpä...
Pidän itseäni materialistina, jossain määrin. Siinä mielessä, että tykkään asua mukavasti, ostan mielelläni vaatteita, sisustan, suunnittelen tulevia hankintoja... Kuitenkin kulloisenkin rahatilanteen mukaan. IKINÄ ei tosin nämä asiat mene minkään tärkeämmän edelle. Asiat aina tärkeysjärjestykseen. Ennemminkin puhuisin elämäntyylistä. Oman makuisesta sellaisesta. Enkä pidä sitä yhtään pahana asiana.
Ja joogakommuuniin en muuttaisi :D
Hei,
mulle tuli mieleen, että jos on visualisti ja saa arkeen voimaa ja innostusta kauneudesta (oli se sitten sisustamista,muotia,vaatteita,koruja tms) niin kauneuden ympärillään kokee silloin elinehdoksi eikä materialismiksi eikä sitä ehkä itse edes tajua, kunnes sitä oikein alkaa pohtimaan.
Ihminen, joka kerää taidetta, on ehkä yleisesti hyväksytympi, kuin sellainen, joka "kerää" vaatteita,huonekaluja tms arkista.:)
Jos ihminen on vähissä varoissa, mutta silti taikoo viimeisillä pennosillaan,säästämällä harkiten,tuunaamalla,löytämällä ym ns materialistista kauneutta ympärilleen
niin eikös silloin ainakin tiedä olevansa visualisti eikä materialisti...?
Meniköhän omat ajatukset jo ihan ympäri...;))))
Mä luulen, että materialismi on tavaran haalimista vain tavaran haalimisen ilosta. Eli, että joka ikinen kaupungilla käyminen päätyy siihen, että aina on pakko ostaa jotain, vaikkei mitään erityisesti tarvitse tai että ostaa jotain ostamisen pakosta, vaikka juuri etsimäänsä tuotetta ei löydäkään. Kait sitä hakee jotain onnen tunnetta sen ostamisen kautta...
Itse olen aiemmin potenut tuota "tautia". Lapsen tulon myötä olen järkeistänyt kaikkea rahankäyttöä ja kaikenlainen turhan tavaran shoppailu on jäänyt. On tuntunut vapauttavalta hankkiutua tarpeettomasta tavarasta eroon kirpputorilla - olen ikäänkuin saanut taakan harteilta karistettua oivallettuani asian, minkä luin jo ala-asteella äidinkielen kirjasta:
"Ihmiset tahtovat kaikenlaista, vieraita tavaroita vieraista maista. Pian ovat kaapit täynnä kamaa, elämä kuitenkin yhtä ja samaa. Iloon ei tarpeen tavaraa hankkia. Onneen ei tarvita edes pankkia." ~Uppo Nalle
Toki on piristävää sillon tällöin ostaa uutta ja laittaa kotia tms. Mutta ymmärrän materialismin jotenkin överiksi menevänä toimintamallina - en ns. normaalina, tasaisena asiana.
Kris vei minunkin sanat suustani. Materialistina pidän nimenomaan ihmistä joka määrittelee minuutensa tavaran kautta - tavaran itsensä määrällä tai vähyydellä ei ole merkitystä.
Itseäni en näe materialistina, sillä en arvota toisia heidän ulkomuotonsa tai omistustavaroidensa kautta, enkä pidä minuuteni perustana omistamiani tavaroita, vaikka paljon tykkäänkin kaikenmoisesta kauniista ja kivasta ja ostankin tavaraa ihan mielelläni :)
Minä olen esteetikko, en materialisti. Pidän kauniista tavaroista, harmoniasta, väreistä ym. Mutta en halua liikaa tavaraa ja omaisuutta - se alkaa ahdistaa. Olen minimalisti ja yritän aina hankkiutua eroon liiasta tavarasta. Ja henkinen puoli elämästä sekä ruumiillinen (terveys, ulkonäkö) ovat minulle paljon tärkeämpiä kuin tavara.
En ole siis materialisti, etkä varmasti sinäkään. Materialisti on mielestäni sellainen, jonka koko elämä pyörii materian ympärillä ja henkiset arvot jäävät taka-alalle.
Kyllä olen materialisti. se ilmenee esim. vaikka siten, että jos näen itseäni miellyttäviä kahvikuppeja, todennäköisesti ostan ne, vaikka kotona olisi jo yllin kyllin monensorttisia kahvikuppeja.. Ensin ostetaan, vähän ajan kuluttua myydään kirpputorilla... se on sellainen kierre.. materiaa kertyy ihan liikaa, enkä todellakaan ole syytön asiaan..
Kris ja Itkupilli sanoivat hyvin.
Totesin itseni materialistiksi kun onnesta soikeana linkosin salaattia sikakalliissa salaattilingossani (ties kuinka monetta kertaa) ja ajattelin (ties kuinka monetta kertaa) että rrrakastan linkoani :)
Jos saa materiasta kicksejä niin silloin ollaan materialismin syövereissä.
Uppo Nalle sen sanoi parhaiten (tuolla Jaanan kommentissa)
Mun mielestä materialismia voi lähestyä monesta eri näkökulmasta. Tärkeimmäksi kriteeriksi itse asettaisin sen, että miten paljon merkitystä tavaralla ja rahalla on päätöksentekoon esim. ihmissuhteissa tai muilla elämän alueilla. Lähes kaikki länsimaiset ihmiset ovat materialisteja varmaan jollakin tasolla, nautintoa ja iloa saadaan tavaroista, kuka enemmän ja kuka vähemmän. Itse pitäisin vähiten merkityksellisenä sitä, että miten paljon tai mitä ostaa, myös minimalisti on materialisti vaikkakin eri tavalla kuin tavarahamsteri. Mun mielestä se, että miten paljon ja minkä laatuist tai tavaraa ostaa, kertoo mielestäni enmmän muista kuluttamisen aspekteista ja ostajan luonteesta kuin materialismista sinänsä.
Vaaleansinen on muuten ollut lempivärini ihan aina. :-)
Olisi ehkä kannattanut oikolukea teksti ENNEN julkaisua :-D . No mutta, toivottavasti noista kahdesta viimeisestä lauseesta saa jotain tolkkua virheistä huolimatta.
Määritelmä riippuu siitä, missä mielessä sanaa käytetään. Mun mielestä melkein kaikki ihmiset on jossain mielessä materialisteja, keräilijöitä jo luonnon puolesta. Okei, nykyään varmasti ostetaan paljon sellaistakin, mitä ei tarvita, mutta jos saa hyvän mielen jostain ostetusta materiasta, haittaako se niin paljon? Voiko siitä olla haittaa muille? Mun mielestä raja menee siinä, että ymmärtää materian olevan materiaa. Toisaalta en uskokaan, että moni noistaisi materiaa esim. ihmissuhteita tärkeämmäksi. Mua ärsyttää, jos jotakuta aletaan haukkua materialistiksi varsinkin vain blogin pohjalta. Blogiin kun tuodaan vain (pieniä) paloja oikeasta elämästä.
Mä oon itse miettinyt tätä samaa niin monesti! Katson olevani materialisti - mutta en pahalla tavalla. En sillä tavalla, että se olisi jo sairasta. En sillä tavalla, että se menisi kaiken edelle. Rakastan vaatteitani ja tykkään hypistellä kaikkea kaunista, mutta tavara ei ole minulle pakkomielle. Pystyisin elämään ilman kaikkea tätä tavaraa, mutta ilman sitä olisin luultavasti onnettomampi.
Ja kun tulee sen aika, että pitäisi heittää jotain poissa, en pysty siihen. "Mutta kun tämä on se mummon ja papan ostama pöytä jonka sain silloin kun täytin 6-vuotta, muistan sen päivänkin vielä tarkasti, silloin paistoi aurinko ja mummo osti mulle jäätelöä" "ja näillä pelikorteilla pelasin ensimmäistä kertaa iskän kanssa pokeria, eihän se haittaa jos muutama kortti puuttuu?" jne. Tämä ehkä vähän ärsyttää itseäkin, kun ne muistothan ei lähde vaikka se pöytä ja ne pelikortit veisikin kaatopaikalle.
Materialismi on niin vaikea määritelmä. Perjantaisinhan se on kaikista kivoin tälläsiä miettiä. ;-)
Hyvä aihe:) Mulle tulee materialismista mieleen vähän sellainen kerskakulutus. Että ostetaan vaan ostamisen vuoksi, ei tarpeeseen, ja sitten ei kuitenkaan vähän ajan päästä ei muisteta koko tavaraa, ja ollaan taas ostamassa uutta.. että koko ajan pitäisi saada jotain lisää.
Muut taisivat aiemmin jo kommentoida tuoda merkkituotteiden ostamista, olen siitä ehkä hiukan eri mieltä. Mielestäni on parempi ostaa yksi kalliimpi merkkituote kuin monta halpaa. Koska eihän mitään kannata ostaa vain siksi, että se on halpa. Se on ainakin erittäin huono syy.
Mielestäni materialisti on juuri sellainen, joka arvottaa ihmisiä tavaroiden ja omaisuuden perusteella, ja puhuu (kerskailee) paljon hankkimistaan tuotteista.
Mutta esteetikko ei mielestäni ole materialisti:) Riippuu siitä, miten tärkeänä sitä tavaraa / omaisuutta pitää.
Itse olen aina ajatellut, että materialisti on ihminen, joka määrittää ja "tuottaa" itsensä omistamiensa tavaroiden kautta (yllä ainakin Kris taisi olla jotakuinkin samalla kannalla). "olen mitä omistan" , eikä "olen mitä ajattelen".
Näin ollen materialismin käsiteongelma ei mielestäni kiteydy niikään esim. merkkikulutuksen tai visualismin ympärille, vaan ennemmin meidän ihmisten minuuksien ympärille: miten me meinä itsenämme haluamme tässä maailmassa olla olemassa.
Siinä mielessä me monet kyllä olemme ainakin jonkin tyyppisiä materialisteja, koska useimmiten haluamme kertoa esim. vaatteillamme - emme vain sitä, mitä olemme - vaan myös sitä, mitä ja miten haluaisimme olla. (mutta ei sekään mikään perisynti ole...)
Itse olen lisäksi tavaran suhteen tarkka; en halua että uutta sohvaa heti tahritaan, pyrin pitämään autoa niin, ettei siihen tule heti lommoja, silitän aina kaikki vaatteet, enkä oikeastaan hukkaa ikinä mitään (en varsinkaan mitään niin arvokasta, kuin esim. silmälaseja). Jotkut voivat pitää minua materialistina, sillä usein "huolehdin" tavarasta liikaa - mutta itse pidän itseäni vain ihmisenä, joka näkee ostetulla tavaralla arvon. Haluan nimittäin elää siten, etten ole koko ajan hankkimassa uutta vain siitä syystä, ettei mikään asia pysy käsissäni kunnossa tai ehjänä.
Aihe, joka on itselleni läheinen joten päätin minäkin kommentoida.
Lokeroin itseni sarakkeeseen "toipuva materialisti".
Itselleni on ollut pitkä prosessi ymmärtää, ettei kaikkea kaunista tarvitse omistaa ja ettei tavaroiden hankkiminen ja tavarat sinällään ole MINULLE se juttu mikä tekee onnelliseksi.
Toisin sanoen minulle materialismi merkitsee ennen kaikkea suhdetta siihen materiaan. Itselläni tämä suhde muuttui pakkomielteiseksikin - oli pakko saada, ostaa ja kuluttuu mielellään joka ikinen päivä. Rakastan shoppailua edelleen ja saan kicksejä etsimieni aarteiden löytämisestä. Silti nyt huomaan 6 (KUUDEN) kuukauden shoppailukiellon päätyttyä kuinka hyvää tämä on minulle tehnyt. Olen saanut muutettua arvojani ja näin ollen koen alkavani toipumaan materialisimista.
Omassa elämässäni hyvä esimerkki muutoksesta on se, että siinä missä ennen käytin sunnuntait kirpparikierroksilla aarteita etsien, voin nyt nauttia rauhassa (ennen olisin ollut kuin kissa pistoksissa...) vapaapäivästä kotona.
Kaikki ihmiset ympäri maailmaa pitävät asioiden ostamisesta tai keräämisestä; kauniista (vaatteet, sisustus), mielenkiintoisista tai jännistä ja ehkä opettavista (autot, sähkövempaimet, pelit) tai käyttötavaroista (astiat ym. mitä voi käyttää mihin vaan askareeseen).
Jopa afrikkalaisen pienen alkuperäisheimon luonnollisissa oloissa elävä nainen voi suorastaan rrrakastaa uutta savikulhoa tai mies rakastaa uutta keihästä tai mitä tahansa vaikka ritsaa.
Ja ajan kuluessa tietysti tavaraan kiintyy yhä enemmän, tavaraan liittyy muistoja suurimmalla osalla ihmisistä maan päällä, ja niistä on sitten vaikea luopua.
Mutta jo se, että jostain tavarasta ei tahdo luopua sen takia että siitä tulee mieleen joku rakas ihminen tai rakas muisto, kertoo mielestäni siitä että ihminen ei todellakaan ole materialisti, sillä silloinhan siinä juuri ovat tärkeitä ne henkiset arvot.
Ihmiset luonnostaan rakastavat kaikkea kaunista, tai sitten kaikkea kätevää, keräilyä ja ostelua eikä se tee kenestäkään materialistia, muutenhan me olisimme kaikki. Eikä minusta ole mitään väliä onko tavaraa paljon vai vähän.
Moni muu tuolla ylhäällä jo sanoikin mitä se oikea materialismi sitten on.
Minä en ainakaan ole materialisti! Kyllä rakastan perhettä enemmän kuin kauniita vaatteita. :)
Hei, näitä asioita on välillä hyvä pohtia=)
Jos nyt vielä jaksat mielipiteitä asiasta lukea, niin..
Mielestäni materialisti on ihminen, joka nauttii, juuri ostamisen tuomasta mielihyvästä!
Silloinhan ihminen ei voi sanoa olevansa esteetikko, nauttivansa kauniista asioista ja tavaroista, jos se tavara on pakko ostaa, kun sen näkee.
Pelkkä ihastelu ei riitä, sitä mielihyvää ei saa kaverin luona kahvilla, kun se tavara onkin toisella!!
En sano, että jos ostat, olet materialisti.
Vaan, jos useimmiten kaunista nähdessä päätyy ostamiseen.
Mielestäni esteetikko näkee ympärillään kaiken kauniin, myös karkeasti sanottuna: "Sen ikkunan karmin siinä näyteikkunassa".
Ja pystyy nauttimaan kauneudesta käyttämättä siihen rahaa.
Ihminen tarvitsee kuitenkin paljon tavaraa, eri tarkoituksiin.
Joten ostaminenkin kuuluu jo ihan vakiona jokaisen elämään.
Joku jo määrittelikin materialismin siihen, että jos ostaa tavaraa, jota ei tarvitse..
Tässä minunkin mielestäni menee selkeästi yksi raja.
Pakko ostaa, joko jotain, mitä jo omistaa: "Kun se oli niin ihana, oli pakko" ( Moni varmasti tunnistaa itsensä;)
Tai jotain, mitä ei edes tarvitse, kun se vaan "oli pakko saada"..
Itse tunnistan useinkin itsessäni materialistin, enkä suoraan sanottuna pidä siitä yhtään..
Mutta näin se ikävä kyllä on.
Ymmärrän sen vallan hyvin.
Toisaalta eihän se ketään satuta.
Ärsyttää vamasti monia, luulen ainakin.
Eli ei ole vaarallista tunnistaa itsessään asuva materialisti/ olla sellainen.
Jo asian myöntäminen ja siitä puhuminen ja varsinkin sen pohtiminen kielii, että elämääsi ei täytä vain materia.
Saat iloa paljon muustakin, niinkuin toivottavasti jokainen meistä=)
Mielestäni materialistikin rakastaa perhettään yli kaiken, ei se tavara mene ihmisten ohi!!
Muut elämän arvot on kohdallaan varmasti myös materialisteilla.
Ei voi sanoa, ettei ole materialisti, jos rakastaa perhettään enemmän kuin tavaraa.
Eihän noita kahta voi edes verrata!
Kyllä luulen, että kaikissa meissä asuu pieni materialisti.
Se miten sitä puolta itsessäsi hallitset, tai annat sen itseäsi hallita, kertoo paljon.
Joku jo sanoikin, että jos puheenaiheet pyörii kokoajan niissä ostamisissa..
Itsekin koen sen myös näin.
En jaksa kuunnella, (täällä "oikeassa" elämässä) ihmistä, joka puhuu vain hankinnoista ja niistä, joita pitää tehdä.
Itse olen varmasti ollut taas viimeisen puoli vuotta rasittavaa kahvitteluseuraa ystävilleni, kun mielessä pyörii rempat ja muut kokoajan...Niistä sitten tulee puhuttuakin liian paljon.
Nyt olen viikon verran yrittänyt pysähtyä aloilleni ja nauttia kaikesta kauniista, joka EI MAKSA MITÄÄN=)
Minä olen aina mieltänyt materialistin ihmiseksi joka määrittelee oman itsensä omistamiensa tavaroiden yms kautta ja omaa itseään sekä mahdollista asemaansa pönkittääkseen hankkii pakonomaisesti lisää ja lisää todistaakseen olevansa "jotain."
Munkin mielestä materialisti on henkilö, joka ostaa usein desingtuotteita vain sen merkin ja sen tuoman statuksen vuoksi. Mun mielestä on ihan ok ostaa merkki- tai halpistuotteita kunhan vain tykkää niistä oikeasti ja tietää että ne tulevat tarpeeseen ja käyttöön.
Kiitos kaikille tosi hyvistä ajatuksista/mielipiteistä/näkökulmista. Tiesinkin, että teiltä kysyttyäni olen taas fiksumpi tässäkin asiassa ;)
Vaikuttaa siltä, että kysymykseni "Määritteleekö tavaraan suhtautuminen materialistisuuden?" osui lähimmäs asian ydintä. Materiaan tunnesyistä kiintyminen ei kuitenkaan ole materialistista. Krisin kommenttia minäkin sanoisin ytimekkääksi, takk. Tota statusjuttua en ollut edes tullut ajatelleeksi, tai en olisi osannut pukea noin hyvin sanoiksi. Siitähän juuri on kyse.
Kaikilla oli kyllä tosi hyviä ajatuksia -ja lisää saa laittaa :)
"Nykyään arvostamme esinettä vain, jos se on antiikkia tai kalliiksi hinnoiteltua designia. Uskon että elämämme olisi mielekkäämpää, jos kaikki tavarat ympärillämme saisivat osakseen saman arvostuksen. Näin kävisi, jos niitä olisi paljon vähemmän, mutta jokainen olisi valmistettu kauniiksi, tarkoituksenmukaiseksi ja kestäväksi, valittu harkiten ja käytetty niin kauan, että siitä on tullut aito ja tunnistettu osa minäämme ja muistojamme. Se, että jokin esine on minulle rakas, ei tee minusta pinnallista materialistia."
- Virpi Hämeen-Anttila, pätkä kolumnista, Kotivinkki 9/2010
Tuossa oli mielestäni hyvin määritelty tuo millä perusteilla esine ansaitsee olemassaolonsa.
Itse pyrin juuri tuohon ja siksi en koe olevani materialisti vaikka monia esineitä rakastankin.
Mä ajattelen, että materialismi on sitä, että elämä pyörii tavaran ympärillä, oli sitä sitten paljon tai vähän.
Mulla on ystäviä, jotka shoppailee taukoamatta, halpoja lumppuja ja kalliita merkkivaatteita, taukoamatta. Sitten on ystäviä, jotka shoppailee erittäin niukasti, mutta käyttävät aivan valtavasti aikaa kauppojen kiertelyyn ja hintavertailuun ja tietyn tuotteen halvimmalla mahdollisella hinnalla löytämiseen. Minusta molemmat ovat materialismia.
Itse olen materialisti jossain mielessä. Hankin mielelläni ekologisesta ja eettisesti tuotettua laatua ja haaveilen stereoista (ja vuosia haaveilin myös kamerasta, jonka tällä viikolla sitten ostin) ja muutamasta tietystä huonekalusta, joita olen verhoomon ikkunassa katsellut jo yli vuoden. Pidän itsessäni siitä, että materialismini kohdistuu usein käytettyihin tavaroihin, muuta hyvää siinä ei olekaan.
Nyt, kun vuokrasopimukseni päättymiseen on aikaa 10kk, minkä jälkeen toivottavasti koittaa aika muuttaa joksikin aikaa ulkomaille, olen ajatellut paljon sitä, miten vapaata ja huoletonta elämä olisi, jos ei olisi MATERIAA, joka täytyy säilöä, varastoida, raahata mukanaan. Miten ihanaa olisi omistaa rinkallinen vaatteita, jotka sitten kulkisivat mukana? Tapasin vuosi sitten eteläamerikkalaisen Emilion, joka oli elänyt niin 12 vuotta. Itse muuttaisin meren keskelle saaristoon ja ottaisin mukaani vain vähän.
tyttism: Kuulostaa niin ihanalle; mun omaisuus mahtui -jos nyt ei ihan reppuun, niin henkiloautoon tänne muuttaessani. Oli kyllä ihan vapauttavaa vaan lähteä ja myydä kaikki pois :)
Mielenkiintoinen aihe mietittäväksi!
Olisikohan hiukan niin, että materialismin puolelle mennään silloin, kun materia on lähes hyvän mielen ehto.
"Kun saan sen tai tämän, minun on hyvä olla." Ainakin sen viisi minuuttia tai viisi päivää - ellei sitten iske morkkis mikä vie senkin väliaikaisen ilon...
Tunnen ihmisiä, joille rahalla saatavat asiat ja status muiden ihmisten silmissä ovat hyvin merkityksellisiä. He tuntuvat paikkaavan niillä sisäistä tyhjyyttään - ei toimi.
Omaa materialisminsa tasoa voi punnita vaikkapa miettimällä: onko minulle samantekevää asuuko vuokralla vai omistusasunnossa?
Valitsenko ihmissuhteitani (kumppania, miksei ystäviäkin) sillä perusteella, kuinka paksu rahapussi ja millainen asema heillä on?
Olisinko yhtä onnellinen, jos jostakin syystä yhtäkkiä taloudellinen tilanteeni heikkenisi niin voimakkaasti, että minulla ei olisi varaa ostaa kuin suunnilleen ruokaa?
Eräs tarina kertoo maankiertäjästä, joka näki puun alla istuvan miehen kallis jalokivi jalkojensa juuressa.
Maankiertäjä meni miehen luo ja pyysi jalokiveä itselleen.
Hän sai sen.
Viikon päästä hän palasi miehen luo, palautti jalokiven ja sanoi: "Anna minulle se mikä sai sinut luopumaan jalokivestä."
Mielestäni materialismia on määrä, ei laatu. Otetaan nyt esimerkiksi vaatteet.
Osta ennemmin yksi hyvälaatuinen, vaikka hieman hinnakkaampikin tuote, kuin 4 halpaa ja todennäköisesti huonolaatuista.
Laatu on paitsi ekologista, myös toivottavasti eettistä. Olettaen, että käytetyt materiaalit ovat hyviä ja kestäviä ja tuotteen valmistus(ketju) kestää lähemmän tarkastelun.
Se ei ole materialismia. Se on järjen käyttöä ja se on sallittu ihan kaikille. Kaikilla on varaa ostaa keskihintaisia tuotteita halpojen sijaan. Kyse on vain siitä, täytyykö vaatekaapin pursuilla kaiken maailman virityksiä, vai riittääkö määrällisesti vähempikin.
Minulle riittää!
Lähetä kommentti
Tilaa Lähetä kommentteja [Atom]
<< Etusivu