Sprekinger!

= Reipastelijat

Tänään ollaan sit oltu vimpon päälle reippaita!

Minä, lapset ja ystäväperhe.

Lähdetty heti aamupuuron jälkeen rantaan, josta ajeltiin venekyydillä läheiseen saareen.

Siellä kun järjestettiin taas jokavuotinen marsj, eli saaren ympärivaellus suunnistuksen muodossa. Viitisen kilometriä hyvin vaihtelevaa metsämaastoa.

Ekalla rastilla!

Meidän pienet kolmivuotiaat. Ne oli muuten viime vuonna pienet kaksivuotiaat, jotka nukahti parin kilometrin kohdalla. Me äidit sitten kannettiin mussukat maaliin aivan hikisinä. Olin vieläpä raskaana viime vuonna tähän aikaan ja muistan, että matka tuntui tuskaisen pitkältä.

En nyt kyllä tarkemmin ajateltuna tiedä oliko se tänä vuonna paljon kevyempi; Aino edessä ja reppu (vaippoja, kamera, vettä ja ruokaa..) selässä. Tässä Aino on juuri herännyt ja kantoliina löystynyt sen nukkuessa. Pysähdyttiin siis kiristelemään liinaa ylös.

No niin, tässä on näkyvinään miten kamalan jyrkkä nousu taaksemme jäi, mutta eihän näistä korkeuseroista saa yhtään selvää, höh.

Näköaloista voitte kuitenkin jotain kuvitella!

Että korkeellakin oltiin.

Voi juku se oli mahtavaa.

Miksei me lenkkeillä täällä useamminkin?

Pian taas alaspäin...

...ja laakealle niitylle.

Maali häämöttää!

Lopuksi istuskeltiin vihreällä nurmikolla, grillattiin makkaraa.
Juotiin termoskahvia muovimukeista.
Joku trubaduuri soitti ja lauloi, kitaralla ja huuliharpulla.
Lapset leikkivät ja juoksivat.
Aurinko paistoi.

:)