Desperate housewives -mamatalk
Dagens
Kiitos eiliseen postaukseen tulleista kommenteista! Lämmitää kovasti jokaikisen kommentin asiallisuus ja rehellisyys, You're the best! Ymmärrän reaktiot laidasta laitaan, enkä voi varmasti itse sanoa kuinka olisin lukijana reagoinut, joten voin vaan kiittää. Tuntuu mahtavalta saada tukea omaan innostukseensa :)
Etenkin kun päivät ovat taas olleet mitä ovat... Kunnon yksinhuoltajaviikko käsillä -ihmettelen vielä joskus miten oon tästä kaikesta selvinnyt....... o_O
Vaikken tosiaan kotiäiti olekaan (pelkästään 10 kk äitiyslomalla kuten ihan kuka tahansa), niin I feel you. Mulla on yksi miete niille, joiden mielessä joskus käy, että kotiäidit loisivat vain kotona miesten elätettävinä.
Miehillä on toki vastuulliset työt, mutta kotona olevalla puoliskolla on yksi taakka, johon työssäkäyvä ei varamasti uraelämäänsä omine ongelmineenkaan haluaisi vaihtaa.
Se on huono omatunto.
Huono omatunto siitä, kun elää lasten kanssa 24/7 ja menettää hermonsa ihan pikku asiasta.
Raivostuu viattomalle pikku lapselle.
Omalle, maailman suloisimmalle pikkuiselle ja rakkaimmalle lapselleen.
Ja soimaa itseään myöhemmin. Kauan.
Miettien, että mikä vaan työstressi olisi helpompi tunne käsitellä. Harva työasia kun herättää yhtä vahvoja tunteita kuin omat lapset.
Niin ja vannon, että hermojen menettäminen tapahtuu herkemmin sille, joka on kotona 24/7.
***
Sellasta tällä kertaa! :D
Summa summarum; hermostumiset on parasta minimoida ja järjestää asiat mammalle mahdollisimman stressivapaiksi ;)
Elämästä rakkaiden pikku palleroiden kanssa kun kuuluu nauttia!
lähettänyt Johanna @ 16.55
35 kommenttia
35 kommenttia:
Mun on nyt ihan pakko kysyä, kun olen tätä sun blogia jo jonkin aikaa seuraillut (hymyssä suin!), että puhutteko te kotosalla keskenänne norjaa? Ja mites lapset (tai lähinnä Olli ;-))?
Kiinnostaa vaan tällaiset "monikieliset" perheet, varsinkin kun itse olen supisuomalainen ja meillä ei puhuta kotona kun suomea, stadin slangii ja pohojammaan murretta sekaasin!
Toi on niiiin totta! Toi äiti-ihmisen huono omatunto. Mä oon kokenut molemmat: vuodet kotona lasten kanssa ja vuodet työelämässä. Eikä mikään ikinä töissä oo mun tunteita kalvanut niin kuin äitinä olemisen haasteet. Ne rakkaat lapset, ne helkkarin riiviöt. Miten millonkin. Mieletön morkkis, teet sit niin tai näin.
Paljon onnea siirtymisvaiheeseen, seurailen ehdottomasti jatkossakin. Ja mun mielestä on tavallaan turhaa kenenkään murehtia etukäteen sitä, muuttuuko sun blogin tyyli johonkin... eikai se indiedays mikään vankila ole, pääseehän sieltä pois jos tuntuu siltä myöhemmin :) Olen innoissani sun puolesta.
Olen ehkä vähän huono lapsiasioissa, mutta kyllähän kaikki ihmiset hermostuu joskus, se on sellaista. Kyllä ne sun lapset rakastaa sua silti ja tietää että rakastat myös niitä. Niin että älä soimaa itseäsi liikaa <3
Tell me about it...
-sanoo eräs reilut kahdeksan vuotta housewifenä ja kotiäitinä pyörinyt... ;)
Sitä se vaan on! Huonoa omaatuntoa ja syyllisyyttä ym ym, mutta silti en päivääkään vaihtaisi kotonaolosta pois (tai ehkä pari);)))
Tsemppiä arkeen! Samoissa tunnelmissa ollaan;)
Haa, menipäs jutut aika yksiin. :)
Oli pakko heti kommentoida, niin ihanaan blogiin tuli törmättyä.
En ollut lukenut blogiasi aiemmin saati kuullut siitä ennen Indiedaysin julkaisemaa tiedotetta siirtymisestäsi sivulle. Nyt kuitenkin olen tämän päivänä aikana lueskellut lähes koko blogisi läpi ja rakastunut!
Sait aivan varmasti uuden vakkarilukijan, olen myyty!
Lasten aikana koti- ja työelämän kokeneena homma meni niin, että 24/7 kotona ollessa oli pinna kireällä ja työelämässä piinasi huono omatunto. Olen vakaasti sitä mieltä, että töissä olija pääsee helpommalla. Silti kotona olo niin tärkeää. Ristiriistaista (kuten vanhemmuus yleensäkin).
Onneksi olkoon tuosta Indiedaysistä! Wau! =)
Mä oon ollut kotosalla 8 vuotta. Enkä kadu päivääkään. =)
Mutta tuo morkkis, sen tiedän ja tunnen nahoissani.
Kolmen lapsen kanssa kun menettää hermot väkisin, vaikka harrastankin kymmeneen laskemista. (Ja joskus jopa WC-kannella istumista) ennen kuin räjähdän.
Ihana asu taas jälleen!
Ja mä muuten luin Uusikuun bloggauksen eka ja sit tulin tänne ja hymyilin. =)
"Tytöt sopineet tänään mitä laitetaan päälle". Hih.
Aivan totta! Tää oli kyllä NIIN hyvä postaus, lievittää pikkuisen niitä omia stressituntemuksia.
Nimimerkillä "Taas kerran sain siivota vessan kun siellä haisi pisu eikä poikalapset ota oppiakseen mihin tähdätään, vaikka ovat molemmat jo koulussa. Välillä vähän väsyttää..."
;)
Samma här, tutut fiilikset.
Ja olenkin meinannut sulta kysyä miten jaksat, kun mies paljon poissa kotoa? huh...mullakin yksinhuoltajaolo, kun mies lähtee töihin aikaisin aamulla ja palaa illalla myöhään- mutta on sentään yöt kotona:) Jotain positiivista. Eipä sitä osannut ennalta arvata kuinka raskastakin tämä mammalomailu voi olla.
Ja onnea tuon edellisen postauksen johdosta, vaikken siitä jutusta paljon ymmärräkään? Ehkä voit joskus valaista postauksen kautta tarkemmin asiaa?
Luin nyt vasta tuon edellisenkin postauksesi ja on minunkin pakko sanoa sen enempää kaartelematta, että - yllätyin! Jotenkin kohtuullisen paljonkin. Tuli kyllä vähän kaupallinen maku suuhun. Mutta toivon kyllä, että tämä minimaalinen pikkuärsytys/-hämmennys jää vain lyhytaikaiseksi :) Rrakastan silti blogiasi ja siksi koska se on niin AITO!! Olen aina vähän "haukkunut" tai sanotaanko, että en ole tykännyt Indiedays-blogeista oikeastaan yhdestäkään, mutta kai tässä kelkkaa täytyy kääntää.... Kääk :) Jään mielenkiinnolla seuraamaan! Jaksamista loppuviikkoon <3
KIITOS tästä postauksesta! <3
terveisin 2 lapsen kotiäiti joka rakastaa lapsiaan yli kaiken mutta huutaa heille usein niin että kurkku tulee kipeäksi. Ja potee sen jälkeen morkkista... Kotona olo on ihan parasta ja samalla repivää ja raastavaa!
Hmm, huono omatunto. Voiko olla miehelläkin? Kas kun en ole milloinkaan kuullut miehen sanovan, että hänellä on huono omatunto. Sen sijaan meille naisillehan se on perus puheenparsi. Vai sanooko jonkun tuttu mies, että on huono omatunto johonkin lapsiin liittyvässä asiassa? Tai ehkä ne eivät vaan sano ääneen...
Tai sitten tämä on taas yksi evoluution epäreilu kiemura, jolla naiset saadaan kasvattamaan ja olemaan kiinni lapsissa?? Sen sijaan, että menisimme tutkimaan mitä maailman laidalla on?
Juu, helpommalla pääsisi (ehkä) jos olisi työssä muualla.
Kyllä tähän yhdeksään kotonaolovuoteen (joista suurin osa "yh":na) on tullut koettua tunteita laidasta laitaan, mutta kuten moni muukin on todennut, en vaihtais pois! ♥
Onnittelut Indiedaysistä! Mä ajattelen niin, että sä oot jo niin aikuinen, että osaat tarvittaessa kieltäytyä kunniasta, jos joku taho ehdottelee "sopimatonta" yhteistyötä, joka on vastoin sun moraalia. Voin olla sinisilmäinen, mutta ajattelen, että sellainen mieletön fiilistely jostain ilmaisesta meikkilaukusta korostuu ehkä nuorempana.
Kiitos tämän päivän ajatuksesta kotiäiteydestä. Voin allekirjoittaa joka sanan! Annapa joskus jotain selviytymisvinkkiä, miten saat arjen pysymään kasassa ja näyttämään samalla hyvältä! Se on vaan niin, että jos on itsellä hyvä olla, niin kestää niitä ainaisia vastoinkäymisiä ja narinoitakin paremmin.
Onnittelut Indiedaysistä! Mä ajattelen niin, että sä oot jo niin aikuinen, että osaat tarvittaessa kieltäytyä kunniasta, jos joku taho ehdottelee "sopimatonta" yhteistyötä, joka on vastoin sun moraalia. Voin olla sinisilmäinen, mutta ajattelen, että sellainen mieletön fiilistely jostain ilmaisesta meikkilaukusta korostuu ehkä nuorempana.
Kiitos tämän päivän ajatuksesta kotiäiteydestä. Voin allekirjoittaa joka sanan! Annapa joskus jotain selviytymisvinkkiä, miten saat arjen pysymään kasassa ja näyttämään samalla hyvältä! Se on vaan niin, että jos on itsellä hyvä olla, niin kestää niitä ainaisia vastoinkäymisiä ja narinoitakin paremmin.
oot kyllä tosi hoikka...
Mä olen jo niin paatunut, ettei pienet huudot enää pahemmin tunnu missään :) Lapset onneksi kiukkuaa ja huutaa myös, joten kai ne jossain määrin ymmärtää, että sellainen on ihan normaalia.
Tai niin mä ainakin lohdutan paatuneen huutajan huonoa omaatuntoani, hih
Joo, välillä piti kyllä päästä mammalomalla tuulettumaan. Jos viikolla oli oikein kypsä päivä niin ilmoitin ukolle, että ensi lauantaina tämä mamma on niin ja niin monta tuntia (sillee, että ehkä yhden imetyksen jätti väliin :o)) kaupungilla tekemässä milloin mitäkin. Yksin. Tai siis ilman ilman perhettä. Auttoi ihmeesti.
Mun blogissa on sulle tunnustus:)))
Hyvä Venny!
Ihan mahtavaa :) Tuli itsellekin tuo sama mieleen. Miehillähän on töissä niin rankkaa, että kun tulee lapsia, niin töitä pitää tehdä vielä hieman enemmän ja ehkä hankkia vaikka joku kiva, uusi harrastus, kun vaimohan on kotona!
Ei tulis naisille mieleenkään, vaan ennemminkin lapset merkitsee useimmiten luopumista niistä omista jutuista, ainakin vähäksi aikaa, ainakin osittain, jollei jopa kokonaan.
Eli töihin lepäämään vain kaikki ylirasittuneet äidit!
Yksi kasvatusalan ammattilainen sanoi taannoin, että "ON VAPAUTTAVAA YMMÄRTÄÄ, ETTÄ KASVATUKSESSA EI VOI KUIN EPÄONNISTUA, JOKO KOKONAAN TAI OSITTAIN"... Että se niistä täydellisistä äideistä sitten :)
Tsemppiä ja jaksamista sulle Johanna! Juurikin tässä taas 3 vuorokautta ja neljä päivää olin yksin lasten kanssa. Yksin vieraassa maassa, vailla ystäviä, nyysk.. Olen ajatellut, että pitäiskö ruveta blokkaamaan. Blogini olisi hyvin realistinen, mutta ehkä turhan pessimistinen. Lukijakunta? ;)
Hirmuisesti jaksamista sinulle! Ensi viikolla olen sitten kohtalotoverina itsekin :) Kiitos, tämä postaus oli just niitä, joiden vuoksi olet todella spesiaali monien suosittujen blogien joukossa, ilmaiset asiat rehellisesti ja kaunisteelematta, mutta ilman liiaoittelua. Vielä ei ole itsellä pinna palanut (niin että oisin tytölle huutanut, miehelle olen joskus oikein väsyneenä kyllä itkua vääntänyt), mutta pianhan tuo uhmaikä kolkuttaa ovella, kun nyt on saanut 18 kk nauttia harvinaisen aurinkoisesta luonteesta :D
Been there, done that. Eipä tuohon sanomaasi ole paljon muuta lisättävää. Paitsi että voimia kahden lapsen kanssa :)
Sitä se juuri on, lapsille ei tahtoisi hermostua mitättömistä asioista, mutta kun sitä vaan hermostuu, eikä asialle mahda mitään ja siitä seuraa aivan armottoman huono omatunto.
Monesti sitä miettii, että miten pitkäpinnainen sitä olikaan ennen lasten syntymää... miten pienestä ne hermot nykyään menevät ja vieläpä niille omille ihanille lapsukaisille.
Ensin olin 24/7 kotona, olemassa vain lapsia varten ja hermostuin pienistä heille.
Nyt lapset ovat päivät hoidossa ja iltaisin me kaikki ollaan niin väsyneitä, että sitä hermostuu vieläkin pienimmistä lapsille kuin silloin ollessaan 24/7 kotona lasten kanssa.
Tällaista meillä ekaluokkalaisen ja kahden kohta nelivuotiaan uhmaikäisen kanssa :D.
Ehkä mä voisin sittenkin palata vielä tuohon vaiheeseen kun lapset oli pienempiä ja olin kotona sen 24/7 jos edes pinna hiukan pitenisi sillä :D.
Kiitos hyvästä jutusta, kirjoitat näistä elämän ja äitiyden tosiasioista kauniisti, sievistelemättä! ♥
Voi miten hyvin puit sanoiksi tuon omatunto-asian, se on niin totta! <3 :) Yh kun on eli kahdestaan koko ajan neidin kanssa niin välillä menee hermo viattomaan ihan liian helposti, ja sen jälkeiselle tuskalle ei helposti vedä vertoja mikään :( <3 tosin useimmiten koitan mielummin rähjätä sit koiralle- se kun ei niin siitä välitä ja on oiva kohde kun haukkuu ja pyörii tiellä ihan väärään aikaan, vaikka koen mä sitten siitäkin syyllisyyttä.. :P
Kiitos ihanasta blogista! Törmäsin tähän eilen ja luinkin sitten koko kirjoitushistoriasi läpi =)
Ihanan pirtsakkaa tekstiä.
Olen lueskellut Indiedaysin blogeja ja ihana saada sinne joku perheellinenkin ja yli 25-vuotias =)
Kaunis olet... jne
Mäolen ihan kyllä ihan huoletta elänyt mieheni rahoilla kaikki 7v. Toki itse käyn töissä -ja olen akateemine- muta tulot poikkeaa niin. En häpeä yhtään. Että mies maksaa!
Olen hetken vaan seuraillut blogiasi ja ihastellut kuviasi ja sitä miten asioista kirjoitat! Hieno blogi kaikenkaikkiaan!
Nyt oli jo tosin pakko kommentoida kun menit niin asian ytimeen. Niin täysin samaa mieltä ja olen tällä hetkellä hoitovapaalla vuoden ikäisen kanssa, viisivuotias päivähoidossa. Päivääkään en vaihtaisi pois, mutta toisaalta mielellään kaikki, sen huonon omantunnon kun saisi jonnekin piilotettua niin se olisi unelmien täyttymys...
Oli pakko tulla kommentoimaan:) Siis sä oot ehdottomasti pirtein ja positiivisin bloggaaja maailmassa! Jaksat aina kiitellä lukijoitasi (mitä sinnulla on todella paljon), eikä tunnu yhtään että pitäisit blogia koskaan taakkana, vaikka monet tuntuvat nykyään pitävän. Inhottaa kun nykyään kaikkialla on niin negatiivinen sävy kirjoituksissa ja muutenkin lukijoita kohtaan. Sulla ei todellakaan ole! Jatka samaan malliin :) (Ja onnea indiedaysiin liittymisen johdosta!)
Hei Johanna, olen jo jonkin aikaa lukenut blogiasi ja kieltàmàttà olen jàànyt siihen loukkuun. Blogisi on ytimekàs ja luonnollinen, ja on muutenkin kiva seurata suomalaisen elàmàà Norjassa.
Olen itsekkin pienen, 15kk, neidin àiti ja vàlillà tuntuu raskaalta olla aina hymyilevà ja ystàvàllinen, mutta tunnen olevani silti maailman onnellisin àiti ja vaimo.
Onnea bloggailuun !
Ihana asu! takki on mahtava.
Ja niin totta turiset lopputekstissä kotiäitiydestä. Itse olin reilut kolme vuotta lasten kanssa kotona ja siihen mahtuu kyllä tunteiden kirjoa laidasta laitaan! Päivääkään en silti pois vaihtaisi. <3
Lapset tuo esiin ne parhaat ja pahimmat puolet. Kuvittelin olevani ihan kiltti ja rauhallinen ihminen, kunnes hypin kotona tasajalkaa lapsille :S Hirveetä. Ja vielä hirveempi morkkis. Eli siis alenin ihan lasten tasolle, tai oikeastaan vielä alemmas..
Kiitos Johanna ihanasta blogista, olen lukenut muutaman viikon verran ja koukuttunut :D Täällä paistaa aurinko sateisinakin päivinä. Tykkään tunnelmasta, kuvista, sinusta, fiksusta ja huomioon ottavasta tavastasi tuoda asioita esille ja ottaa niihin kantaa. Ja tykkään kovasti myös blogin kepeästä naisellisesta puolesta, ripauksesta ylellisyyttä arjessa.
Elämä ei ole ollenkaan hassumpaa :)
Heippa, bongasin blogisi äsken käydessäni pitkästä aikaa blogilistalla. Kivalta vaikuttaa, täytyy tulla uudestaankin - oli blogisi koti sitten bloggerissa tai indiedaysilla :).
Ihana valo noissa kuvissasi.
Ekaksi onnittelut Indiedaysin johdosta! Ja tokaksi, paljon jaksamista ja voimia arkipäiviin! Sä oot todella positiivinen ja aito bloggaaja, jolta saa energiaa omaan mammaelämään. Kiitos siitä!
baby-ruth: Puhun lasten kanssa suomea :) Ollilla on norja vahvempi, mutta ihan ok se suomikin sieltä tulee!
Mirtzi: Valaisen viela asiaa! :)
heinis: Hihii :)
Venny: No sanos muuta..... :o
Seija: Kiitos <3
Voi vitsi teille muillekin miten ihania kommentteja -ja anteeksi etten jaksa taas vastailla kaikkiin :( Ootte mielettömän kivoja <3
Lähetä kommentti
Tilaa Lähetä kommentteja [Atom]
<< Etusivu